Elämänarvot?
11.12.2015
Miksi vaihdoin valmentajaa?
15.12.2015
Show all

Aidon kehun ja palautteen voima

*sisältää affiliate-linkin

Mä tykkään kehua ihmisiä – jos siihen on aihetta. Mun mielestä on kiva sanoa ihan ääneen, jos toisella on vaikkapa kiva uusi paita, nätti meikki tai hän on onnistunut jossain tehtävässään. En häviä siinä mitään jos kehun toista. Päinvastoin, saan itsekkin hyvän mielen samalla, kun kehun toista. Mutta nyrkkisääntöni on, että en kehu vain kehumisen ilosta, vaan kehun pitää olla aito. Jos kehuu kasvotusten ja haukkuu selän takana, ei se kanna hedelmää kovin pitkään. Ihmiset hyvin usein kyllä aistivat, että jonku joku ihminen vilpitön vai ei. Itse ainakin koen osaavani lukea ihmisiä jos suhteellisen hyvin ja tunnistan helposti onko joku ihminen aito vai ei.

IMG_6840

Yksi sellainen kehu, minkä tulen muistamaan aina, tapahtui ala-asteella. Ykkös- ja kakkosvuonna meillä oli sama opettaja, mutta kolmannelle mentäessä opettaja vaihtui. Toisen luokan loppuessa eli opettajan vaihtuessa opettajamme käski jokaisen oppilaan yksitellen luokan eteen ja sanoi jokaisesta kehun, jokaisen vahvuuden. Minulle opettaja sanoi, että olen hyvä äidinkielessä.

Ken tietää, että onko juuri tuolla kehulla ollut sitten suurempikin vaikutus minuun. En koskaan aikaisemmin ole ajatellut, että osaan esimerkiksi kirjottaa. En vieläkään ajattele niin. Mutta uskon vahvasti, että tuo vuosia sitten kuultu opettajan kannustus on varmasti vaikuttanut siihen, että uskalsin aloittaa blogin pitämisen ja kirjoittamisen.

IMG_6871

Pidän myös kehuista, jotka ovat harvinaisia. Tiedättekö sellaiselta ihmiseltä, joka ei juurikaan kehu. Silloin todellakin tietää, että okei, nyt olen oikeasti onnistunut. Kehu omalta äidiltä ja verrattain omalta valmentajalta ovat kaksi aivan eri asiaa. Äiti kehuu vaikka siihen ei olisi juuri aihetta ja valmentaja ei puolestaan kehu helposti, vaikka jotain aihetta saattaisi ollakkin. Ja molemmat tavat ovat todellakin ok ja tarvitsen molempia elämääni. Tarvitsen sitä, että on äidin kaltainen ihminen, joka näkee minut lähes täydellisenä ja kultaisena ihmisenä. Ja tarvitsen myös valmentajani kaltaisen ihmisen, joka pitää jalkani tukevasti maassa. Tarvitsen realismia ja tarvitset pilvilinnoja, molempia sopivissa määrin.

IMG_6874

On vain itsestä kiinni, että missä tilanteessa antaa kenenkin kannustukselle suurimman äänen. Joskun kovan koulun realismi on todellakin tarpeen. On erittäin tärkeää, että joku joskus sanoo asiat niin suoraan ja puhtaasti kuin suinkin pystyy. Valmentajalta odotan juurikin sellaista roolia. Kun on ihminen, jolla on minuun auktoriteettia, sekä ratkaisu ongelmaani, voi asiat todellakin sanoa minulle suoraan. Jos minulle sanoo, että tuo asia pitää korjata ja se korjataan näin, eihän siinä edes voi loukkaantua. Silloin se suoraan sanominen on tehty hyvät mielessä ja sen takia, että minä voisin kehittyä. Ja sitten kun se kehitys on tehty ja siitä saa aidon kehu, se fiilis on jotain aivan mieletöntä.

IMG_6887

Mulle on sanottu aika paljon mun elämäni aikana, että en kestä kritiikkiä. Ja kun asia ei ole ihan niinkään. Mä oon vaan hyvin jäärä ihminen ja aika tarkka siinä, että keneltä haluan vastaanottaa palautetta tai kritiikkiä. Ja se merkitsee paljon, että miten asian minulle esittää ja millä motiivein. Jos ilkeyttään ja tai ylimielisyyttään laukoo asioita ilman ratkaisua, en useinkaan reagoi siihen kovinkaan rakkaudella. Olen temperamenttinen tulisielu ja en vielä tähän päivään mennessä ole oikein oppinut sietämään epäreiluutta. Joskus saatan vain kokea epäreiluksi, jos joku ihminen kritisoi minua, katsomatta itse ensin peiliin. Temperamenttiani yritän kylläkin kehittää jatkuvasti, en saisi olla ihan näin äkkipikainen, heh. Mutta esimerkiksi kun hetki sitten vaihdoin valmentajaa ja kuulin tältä  uudelta valmentajalta todella suorat palautteet kunnostani, olin iloinen. Olin äärettömän iloinen siitä, että joku otti minut tosissaan, oli rehellinen ja tarjosi ongelmaan avaimet ja hurjan määrän tukea niiden ongelmien selättämiseen. Tottakai rakentava palaute aina jonkun verran kirpaisee, mutta siihen on vain suhtauduttava niin, että se auttaa sinua. Jos et ikinä avaa silmiäni ongelmakohdillesi, et ikinä voi kehittyä. Palautteen ei tarvitse olla musertavaa tai vihaista, se voi todellakin olla kaikella rakkaudella kerrottua. Ihmisiä usein jännittää niin paljon antaa rakentavaa palautetta, että se sanotaan turhankin vihaisesti. Olisiko kyseessä jokin defenssi, mene ja tiedä.

IMG_6860

*Vaatteet//: JUNKYARD

Muistetaan antaa palautetta toisillemme. Itse uskon vahvasti positiivisen palautteen voimaan. Sano edes yksi kehu päivässä ja aloita mielellään itsestäsi. Voi olla jopa helpompaa sanoa kehu jollekkin toiselle, mutta tulee myös muistaa, että itselleen tulisi puhua yhtä kauniisti. 🙂

Mikä on kivoin kehu minkä sinä muistat?

 

6 Comments

  1. Katri sanoo:

    Rakastan laittautua, pidän kauniista vaatteista, kotiini hamstraan kauniita tavaroita jne. Olen siis piin kova esteetikko! Mutta kehu mikä on jäänyt mieleeni on se kun eräs suht vieras ihminen katsoi keskustelumme jälkeen minua syvälle silmiin ja totesi, olet tavattoman maanläheinen ihminen. Tuo kommentti liikutti minua todella syvästi! Oli upeaa että kaikkien ripsien-ja hiustenpidennyksieni läpi tämä ihminen ihan oikeasti näki minut ❤️ Minä nimittäin olen juuri niin maanläheinen kun olla ja voi, vaikka kauneudesta pidänkin. Lisäksi kaiken toimintani perustana on arvot jotka sinä osasit pukea sanoiksi edellisessä kirjoituksessasi 🙂 sinulle haluisin sanoa, että olet aito, sielukas ihminen ja kunnioitan sinua todella näiden piirteiden vuoksi 😊❤️

  2. Nanna sanoo:

    Kehuminen on kyllä yksi iloa ja voimaa antava asia! On ihana kehua aiheesta ja niitä myös saada. Ilman kehuja valnentajalta oma motivaatio voi kyllä kärsiä.
    Täytyy muuten kysyä, miksi vaihdoit valmentajaa? Ja kehen? Olet aiemmin omaa valmentaajasi kovasti kehunut niin siksi etenkin kiinnostaa. 🙂

  3. Jihku sanoo:

    Miks vaihdoit valkkua? Oisko sulla ehdottaa hyvää valmentajaa painon pudottajalle? Sua kun ei vielä vissiin saa palkata ;D

  4. Sanna sanoo:

    Nyt kyllä täytyy sanoa, että ns.suoranaista kehua (tyyliin HEI!Siulla on kiva tukka…) en oo kyllä kuullu ihan hetkeen. Mutta ihan ihan ihan ekana tulee elävästi mieleen, kun vuosia sitten työkaveri totes miulle päivän päätteeks “Kiitos ihan hirveesti, mie en ois tänää selvinny ilman siuta…” Se kyllä sai lähes leuan loksahtamaan ja tuo vieläkin hymyn kun muistelee 🙂
    Itsekään en kyllä koe kehuvani toisia kovin usein, vai eivätkö vaan ole antaneet aihetta? 😉 Noei..kyllä mie muistan sanoa ääneenkin kun huomaan vaikka toisen näyttävän tosi hyvältä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *