Terveysterrorisointi
21.2.2015
Panokset kovenee
25.2.2015
Show all

Alati muuttuva ravitsemustieto & valmentajan rooli

 

Ravitsemustietoa siellä, ravitsemustietoa täällä. On paleota, on gluteenitonta, maidotonta, aivotonta ja ehkä vielä joku saattaa karpatakkin. HUH!

Millä selvityä tästä kaikesta tietotulvasta ja löytää se oma juttu?

Itselläni on sellainen etulyöntiasema, että minulla on valmentajana sellainen ihminen, kuka on hyvin perillä kaikista ravitsemusasioista. Olen oppinut häneltä paljon ja osaan jo myös soveltaa häneltä oppimaani tietoa. Tietenkään en aina voi olla ihan kaikesta täysin samaa mieltä ja omistan omatkin mielipiteet, mutta on selkeää, että hänellä on enemmän tietotaitoa näissä ravitsemusasioissa kuin minulla.

Olen itsekkin ollut jo nuoresta lähtien kiinnostunut ravinnosta ja sattuneesta syystä juurikin siinä laihdutusmielessä. Mitä syvemmälle nyt menen tähän kehonrakennus ja fitness -maailmaan, niin sitä enemmän saan kokea tätä tietotulvaa ja sen vaikutuksia. Juuri kun luulit tietäväsi kaiken, huomaat, että et tiedäkkään juurikaan mitään. Ainoa mitä voit tehdä, on tutkia asioita ja olla helkkarin kiinnostunut tietämään lisää. Kaikkea ei kannata uskoa ja kaikkea tietoa ei tarvitse ihan purematta niellä, mutta ajan kanssa siihenkin harjaantuu. Pienistä tiedonjyvistä rakentuu isompi kokonaisuus ja pian oppii ja yhdistelemään ja soveltamaan oppimaansa. Ja melkeinpä joka päivä kysyn valmentajaltani jotain. Se voi olla maailman tyhminkin kysymys, mutta kysyn sen silti. Sittenpähän tiedän.

received_841554115897274.jpegValmentajani on Tamperelainen Ville Kusnetsov. Tässä hän on napannut Lahden kisoissa kainaloonsa upean Michelle Lewinin.

Ja mitä enemmän tutustuu ihmisiin, kenellä on tietotaitoa tai vakaat uskomukset johonkin ruokavalioon,  sitä enemmän se oma pieni pää menee sekaisin. Yksi vannoo maidottoman ruokavalion nimeen, siinä missä toinen kiskoo maitorahkaa kilon päivässä. Kumpi sitten on oikeassa?

Kun tutkimusdataa on sekä puolesta, että vastaan, niin ainoa oikea vastaus on kuunnella sitä omaa kehoaan. Toisille maitotuotteet aiheuttavat iho-ongelmia ja poskiontelontulehduksia, siinä missä toinen voi syödä sitä aivan surutta, kokematta mitään haittavaikutuksia. Siksi mielestäni mitään niin sanottuja erikoisruokavaliota ei tulisi perusteettomasti tyrkyttään kenellekkään, vaikka siihen itse uskoisi kuinka vakaasti. En usko, että näissä ravitsemusasioissa on yhtä ja suurta absoluuttista totuutta, vaan jokaisen tulee löytää se itselleen ja omalle keholleen sopivin juttu.

Itse syön tällä hetkellä gluteenitonta ruokaa ja koen sen toimivan minulle. Tiesin, että se on nyt  tavallaan muodikasta, mutta se ei ollut se syy, miksi aloin syömään gluteenittomasti. Minulle tulee yleensä hyvin vahva vastakkaisreaktio kaikkiin muotivillityksiin. Siksi minua välillä naurattaakin, että olen tällä hetkellä ‘fitness-bloggari‘, hitto mikä klisee! 😀 Mutta mulla nämä asiat on vaan menneet niin omalla painollaan, enkä ole tietoisesti näihin pyrkinyt. No laihtuminen ja treenaaminen olivat ja ovat tietoisia valintoja, mutta kaikki muu tuli siihen mukaan ihan vahingossa ja sattumankaupalla. Ei niin, että fitnessblogit tulivat muotiin ja sitten aloin treenaamaan ja kirjoittamaan belfieistäni. Oh my. 😀

Tottakai tämä muoti-aalto teki blogin aloittamisesta helpompaa, en tiedä olisinko aloittanut kirjoittamaan tälläistä blogia jos tietäisin, että aihe ei monia kiinnosta. Nyt tiesi, että samanhenkisiä ihmisiä voisi löytyäkkin lukijakunnasta. Mutta kyllä minusta välillä tuntuu hassulta sanoa olevani bloggari ja vieläpä fitnessbloggari. Ei jotenkin kuulosta luontevalta.. olen mieluummin tälläinen pippailija kuka hanuilee blogissaan ja kertoo silloin tällöin jotain itsestään ja belfieistään. 😀

Mutta siis, takaisin asiaan. Mitä enemmän nyt tulee kaikenlaisia uusia ruokatrendejä, niin pysykää itsellenne uskollisina. Tiedän, että pää menee helposti pyörälle kaikesta tästä tietomäärästä, mutta silloin juurikin kannattaa pysyä tutuissa ja terveellisissä ruoka-aineissa. Kasvikset, täysjyvätuotteet, marjat, kevyet proteiininlähteet yms. ovat todella hyviä valintoja. Jos koet olossani parantamisen varaa, voit kokeilla esim jättää viljat pois ja katsoa miltä olo tuntuu muutaman viikon tai kuukauden päästä. Tärkeintä on vaan kuunnella sitä omaa kroppaansa ja nimenomaan rehellisesti. Jos maha on aina sekaisin ja turvonnut, niin todennäköisesti ruokavaliossa ei ole kaikki ihan kunnossa ja asiaa kannattaa tutkia. Voihan olla, että asia korjaantuu esim. syömällä hieman enemmän kuitua.

Ravitsemustietohan muuttuu ihan kokoajan ja hyvä niin. Asioita tutkitaan ja ihmiset ovat yhä enemmän kiinnostuneempia terveydestään. Muuan muassa itse uskon siihen, että mitä tulee esimerkiksi tähän gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon, niin siinä ei ole kyse mistään trendidieetistä vaan juurikin nimenomaan siitä, että ihmiset ovat vain entistä kiinnostuneempia siitä, mitä he syövät. Toki, riippuu aina henkilön omista motiiveistä, että miksi syö miten syö, mutta ainakaan alkujaan nämä eivät ole lähtenäät mistään trendistä tai esimerkiksi samoilta ajatuspohjilta, kuin esimerkiksi erilaiset dieetit (kaalikeittodieetti jne).

Itse kyllä suoraansanottuna välillä koen hetkiä, kun kaikki tämä ravitsemushöpötys tulee jo ihan korvista ulos. Varsinkin silloin jos minulle aletaan tyrkyttämään omia uskomuksiaan tai jos koen, että minun uskomukseni kyseenalaistetaan erittäin negatiivisesti. On hämmentävää huomata, kuinka joitakin ihmisiä oikeasti häiritsee se, että en esimerkiksi syö gluteenipitoisia ruokia. Tai jos käytän vaikka oliiviöljyn sijaan avocadoa. Ja laitan sen illalliseen enkä päivälliseen. Huh, antakaa mun hyvät ihmiset olla. 😀

Vaikka ravitsemus kiinnostaa, niin joskus haluaisin lomaa tästä kaikesta. Se hetki, kun kaikki höpöttävät vain ja ainoastaan makroista ja tuputtavat uutta paastodieettiään minulle. Iik. Liika on liikaa. Syön terveellisesti ja mun valmentaja tietää mut ja mun ruokavalion. Mulla on vain muutama ihminen, kehen todella uskon ja luotan näissä ravitsemusasioissa. Oon huomannu yleisenä ilmiönä, että tosi moni ihminen kuka tekee työkseen ruokavaliota, lähtee sörkkimään omaa lusikkaansa usein toisen valmentajan soppaan. Jotenkin sellasta nokkapokka meininkiä. En voi edes lisäravinnekauppaan mennä ilman, että siellä myyjä yrittää tehdä muutoksia mun makroihini. Gosh. 😀

Oon aina toki valmis hyvässä mielessä keskustelemaan ravitsemukseen littyvissä asioissa. Mutta heti jos minulle tulee tunne, että joudun menemään puolustuskannalle, niin not cool bro. Not cool. Neuvoja ja vinkkejä otan kyllä aina mielelläni vastaan! 🙂 (on sitten eri asia mitä oikeasti hyödyn niistä :P)

Oon nyt kohta ollut mun valmentajan valmennuksessa 2 vuotta. Ollaan vedetty dieettiä ja massaa yhdessä. On tullut mutkia matkaan, epäonnistumisia, onnistumisia ja kasvua molempien puolelta. Mun valmentaja tietää mitä painan, mitä kulutan ja mitkä on mun makrot, mistä ollaan tullut ja minne ollaan menossa. Puhumattakaan siitä, että miten se tietää mun persoonan, temperamentin ja paineensietokyvyn. Musta tuntuu tosi hassulta, että joku edes kuvittelisi pystyvänsä tekemään muutoksia mun ruokavalioon muutaman minuutin jutustelun perusteella. Eihän se ihminen edes jäisi seuraamaan muutoksen aiheuttamaa reaktiota. Jotenkin oon vähän jo kyllästynyt tuohon ihme nokitteluun. Se, että tekee työkseen toiselle ruokaohjelmia, minkä mukaan toinen sitten elää, ei se ole syy ja oikeutus saada mitään jumalakompleksia.

OOOO I AM THE PUPPET MASTER OOOOOOO.

Screenshot_2015-02-21-17-48-02-1“Oikeella kädellä vedät sen riisikakun ja vasurilla pyyhit pyllyn. Oikeella jalalla teet ristiaskelhyppyjä.”

Oh, honey. No, honey. Tuon tyyppiset valmentajat ovat saaneet vääristyneen vallantunteen ja unohtaneet sen, mistä tässä onkaan alunperin kyse.

Auttamisesta.

Jos siis ravitsemusasiat ovat pahasti hukassa, kannattaa tosissaan miettiä (hyvän!) valmentajan palkkaamista. Mutta valinta kannattaa tehdä ajatuksella ja tarkoin. Hyvän valmentajan kanssa pitää ennen kaikkea kemiat kohdata. Toiselle sopii valmentajaksi kiltti ja lepsumpi tyyppi, siinä missä minä tykkään oman valmentajani tough love -lähestymistavasta. En aina. En sillon kun hän sanoo asiat suoraan. Ihan perseestähän se silloin on ja en voi edes kertoa monetko kerrat olen kironnut valmentajani alimpaan helvettiin. Mutta hei, niin sitä kehitystä tulee ja niin päästään rehellisesti pois sieltä mukavuusalueelta. Mutta valmentajani tekee sen nimenomaan rehellisyyden nimissä. Ei ylhäältä alaspain, vaan nimenomaan auttaakseen ja kehittääkseen minua.

Ja sitten toinen tottakai erittäin tärkeä asia, mitä valmentajan tulisi handlata, on tuo tietotaito. Että hän osaa muutakin kuin kertoa, että miten kyykätään ja montako kaloria sinun tulisi päivittäin syödä. Valmentajan pitää todellakin osata mennä pintaa syvemmälle.

Mikä fiilis teillä on tästä kaikesta ravitsemuslöpinästä? Oletteko oppineet paljon uutta vai meneekö vain pää sekaisin?

4 Comments

  1. MariA sanoo:

    Tuo Risifrutti-mainos on niin hauska! Ei sitten varmaan enää kun sen on katsonut miljoona kertaa telkkarista, mutta nyt vielä jaksaa kuunnella ja katsoa.

    Mä en ihan turhaan alkaisi itseäni “kiusaamaan” rajoitetulla ruokavaliolla, koska vaikka maailmassa riittää syömistä vaikka millä mitalla, niin kyllä sitä mielellään joskus vetäisi leipää ja rahkaa nassuun kuin narskuttaisi riisikakkua (jonka päälle tarvitsee keksiä jotain maistuvaa että sen saa alas) tai vetäisi kalkkunaleikettä suoraan paketista. Nuo oli siis sellaiset kiire-esimerkit mitä tulee syötyä kun ei kerkeä tekemään mitään. Välillä sitä sitten lipsahtaakin pidemmäksi aikaa, mutta kyllä sen vatsan kunnossa viimeistään huomaa että tarttis taas tehdä jotain.

    Nyt kun ei ole enää niin nuori ja naiivi eikä kaikki ole niin mustavalkoista, niin kaipa mä tästä kaikesta hypetyksestä olen enemmän oppinut kuin mennyt sekaisin. Tietää vähän mistä lähteä eka etsimään jos kroppa prakailee eikä vaan päivästä toiseen voivotella 🙂

    • Patu sanoo:

      Joo, tuossa on kyllä mainostajat osuneet ihan napakymppiin. 😀

      Hienoa, että tämä kaikki hypetys on eduksi eikä haitaksi. 🙂

  2. Annii sanoo:

    Huhhuh ja joopa joo todellakin tämän kaiken tietotulvan ja mielipiteiden kanssa…. Älyttömän hyvä tää sun kirjoitus! Itsellä kokeilussa tällä hetkellä maidoton ruokavalio ja meinaa hermo mennä kun kasvipohjainen palkkari aiheuttaa vatsanväänteitä. Ja mitä hittoa mikään limaisuus ei ole kyllä poistunut yhtään mihinkään, vai riittääkö puoli viikkoa vielä sanomaan? Huomisesta lähtien otan kyllä maitopohjaisen palkkarin takaisin käyttöön, muutoin vois vielä maidotonta kokeilua jatkaa. Mulla kiinnostus kokeiluun lähti ihan puhtaasta ihmiskokeilusta: saako tää nyt muka turvonneen olon pois? No en huomaa kyllä mitään eroa… Vai pitääkö tässä se kaksi viikkoa kokeilla että huomaa tosiaan jotain eroa normaaliin. Ota näistä nyt sitten selvää. Noh, riisiproteiini lentää ainakin roskikseen. 😀 Plussana kokeilusta on ollu kyllä uusien kasvipohjaisten tuotteiden ja samalla makujen löytyminen, kun alkaa tuo maitorahka tuleen välillä korvista ulos, se oli toinen syy kokeiluun. 🙂

    • Patu sanoo:

      Mä itse otin kokeiluun maitotuotteet laktoosittomana. Voisinkn tehdä siitä ihan postauksen itseasiassa. 🙂

      Se auttoi hurjasti mahaongelmiin! Self tuotesarjalla on palkkari laktoosittomana.(plussaa myös siitä, että maustettu stevialla)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *