Gluteenit pois!
23.10.2014
Pauliinan pakarasuosikit!
28.10.2014
Show all

Antakaa mun bodata.

Okei. En nyt pysty (jälleen kerran) olemaan sanomatta omaa kantaani tähän soppaan. Eli, viittaan nyt tähän Umpun postaukseen.

Se on saanut pari hyvää vastalausetta, ensimmäinen tuli Killeltä. Ja toisen teki myös Linda.

Se on hienoa, että oikeasti kerrotaan kuinka vaativa ja rankka laji on. Mutta se ei ole oikein, että siinä samalla vedetään koko fitnessmaailma mukanaan samaan lokaan. Tottakai ihmiset ovat valmiita haukkumaan tämän kummallisen lajin, mistä eivät tiedä yhtään mitään. Pelottavia överiruskeita peruukkipellejä koko sakki. Pinnallista touhua, ei mitään järkeä.

Ensin haluan sen sanoa, että iltalehdestä lukemani kommentit liittyen noihin Umpun kuviin ovat järkyttäviä. Ihan siis kamalaa luettavaa. Ja pakostakin on huomioitava se fakta, että kun on kyseessä naisen vartalo, sitä saa arvostella ja siitä saa sanoa aivan mitä lystää. Milloinkaan ei mikään kelpaa. Joko se on liian laiha, liian lihava tai liian lihaksikas. Itse olen ollut jo aikalailla tuota kaikkea. Tai oikeastaan matkalla tuon “liian lihaksikkaaseen” ja “ei naisen kuulu näyttää tuolta” -kategoriaan. Herranjumala ihmiset. Tällä juuri tehtaillaan sitä, että nuoret tytöt ovat ulkonäkökeskeisiä ja vaan ulkonäöllään yrittävät epätoivoisesti sopia johonkin yhteiskunnan asettamaan muottiin.

Miettikää sitä nuorta tyttöä, kuka vaikkapa kasvupyrähdyksessään laihtuu tai on vaikka muuten vain luonnostaan todella hoikka. Mitähän hänen mielessään liikkuu kun hän lukee ihmisten ilkeitä kommentteja liiasta laihuudesta. Miksei kukaan sano samaa bodaavista ja kisaavista miehistä? Se kunto on ihan yhtä rasvaton tai jos tarkkoja ollaan niin kymmenen prosenttia rasvattomampi.

Ja sitä se on. Kilpaurheilua herranjumala. Kuka sitä on koskaan väittänytkään terveeksi! Umpulla on hyvä pointti, mutta onhan tuo sama, kuin että ex-vapaaottelija tekisi “skandaalipaljastuksen”, että nuoret varokaa, siinä lajissa voi murtua nenä!

 

Yhteiskunta ja mun vartalo

Mua on haukuttunu niin lihavaksi kuin laihaksi. Kun aloitin offikauden, sain jatkuvasti kuunnella “varoittavia” kommentteja, että enhän sitten vain ala liian lihaksikkaaksi. “Nainen ei saa olla jerkku!

Mennäänpäs ihan tarinani alkuun:

Pauliinan 21.v synt Pauliinan YO 2008 076

Kauhea läski lehmä“. Joo, sitä olen kuullut monta vuotta. Kaikki mahdolliset haukkumiset olet kuullut. Moneen kertaan.

No yritetäänpä sitten muuta.

Screenshot_2014-10-10-15-12-30-1 Screenshot_2014-10-10-15-12-53-1 Screenshot_2014-10-10-15-11-44-1 Screenshot_2014-10-10-15-12-05-1 Screenshot_2014-10-10-15-12-17-1

Liian laiha!” “Älä vaan laihduta enää, eihän sussa oo enää mitään kohta jäljellä” Plus se määrä mitä selkäni takana puhuttiin pahaa. Jos ei minulla jonkun mielestä ollut syömishäiriö, niin sitten mulla oli muuten vain noussut kusi päähän. Olen jopa ihan saanut erinäköisiä uhkauksia ja kohdannut ihan järkyttävää ilkeilyä, koska olen onnistunut laihtumaan. Mikä teille siis kelpaa?

Nyt offikunto tuntuu olevan tarpeeksi miellyttävä ihmisille. Kenellekkään ei tule epämukava olo seurassani. Olen perus, keskiverto nainen. Mutta huomaan, että myös osa blogini “faneista” ei ole minusta enää niin kiinnostunut. En ole enää laiha ja en ainakaa vielä näytä kovin lihaksikkaalta, eli motivoivalta. Katsotaan palaavatko fanit kun taas alkaa uusi dieetti. Niin ja kuinka moni taas sanoo, että ei kannatta alkaa mihinkään dieetille, kun ei kerran saa olla liian laiha.

Ja sen sanon, että jos et tiedä, että mikä on dieetin ja offin perimmäinen tarkoitus ja miksi niin tehdään, niin ole hyvä ja ota ensin asiasta selvää, ennen kuin alat tuomitsemaan. 🙂

20141013_164204

Offikunto, kiloja melkein 80 ja pituutta nippa alle 170cm. Tilastojen mukaan olen lihava. Lääkärit suosittelevat laihtumaan. Taas ei kelpaa vai? 😀

IMG_20140705_170134

Ulkoisen olemuksen avulla on helppo tuomita muut. Mutta loppujen lopuksi se kertoo vain enemmän sinusta itsestäsi millainen olet, jos haukut muita.

Ja eniten minua aina ottaa päähän se, kun ihmiset, ketkä eivät aiheesta mitään tiedä, alkavat haukkumaan. Ja he haukkuvat perustuen ennakkokäsityksiinsä ja ennakkoluuloihinsa. “Missikisat“, “silikonit“, “itsensä esittelyä“. Mitäs sitten me, ketkä oikeasti nautimme tästä hommasta. Minä kuka bodaan tavoitteellisesti ja ehkä jopa jonain päivänä haluan mennä  myös sinne kisalavalle. Voitteko sallia sen minulle ilman, että tuomitsette minut? Milloin fitneksestä tuli kirosana?

Ymmärrän, että koska “fitness” on nyt aivan selkeä muoti-ilmiö, on luonnollista, että siihen elämäntyyliin kuulumattomat haluavat tehdä selkeän pesäeron meihin, ketkä siihen kuuluvat. Ettei vaan tule mitään leimaa. Mutta ne, ketkä sitä leimaa pelkäävät myös sen leiman loppupeleissä tekevät.

Mä inhoan mollaamista ja haukkumista. Mitä se tekee sinusta yhtään sen paremman jos haukut jonkun toisen ihmisen ja hänen tekemisensä? Varsinkin joidenkin pienten yksittäisten tekojen takia? Mitä se on sinulta pois jos joku haluaa punnita ruokansa ja käydä viisi kertaa viikossa salilla? Sitä en ymmärrä.

Se tästä olisi vain puuttunut, että vanhempani olisivat minulle soittaneet hädissään, että lopeta tuo puuha! Onneksi he ovat seuranneet vierestä minua ja sitä, kuinka oikeasti nautin tästä ja kyseessä ei ole mikään sairaus tai saati sitten mielisairaus. Äitini jopa viime dieetilläni hämmästyi ruokamäärääni. Syönhän kuitenkin dieetilläkin melkein enemmän kuin keskiverto ikäiseni nainen. Se kisadieetti ja lavakunto on sitten asia aiiiiiiiivan erikseen. Sitten saa äitikin olla jo vähän ihmeissään. 😀

Toisaalta olen syntynyt juuri oikeaan aikaan, koska tarina sopii tämän ajan muottiin. Olen tehnyt hurjan mudonmuutoksen, treenaan tavoitteellisesti, syön gluteenittomasti, minulla on valmentaja… ja hitto vie, kirjoitan vielä aiheesta blogia! Kauhee bimbo! Pakko olla.

Mutta arvatkaa viisi kertaa, että teenkö tätä sen takia, että tämä on muotia.

Sain avomiehenikin mukaan tähän salitouhuun ja olemme saman valmentajan valmennettavana, treenaamme vielä toistaseksi samalla ohjelmalla ja syömme suhteessa saman verran ruokaa. Mutta ei kukaan ole hänen puuhiinsa kiinnittänyt huomiota. Miksi sitten hän on ‘bodari’ ja minä automaattisesti fitnessbimbo?  Mikä tässä yhteiskunnassa on oikeasti vialla, kun vihaamme naisia näin paljon? “Bitches be like..

Ja minä hankin valmentajan, kun hajotin polveni ja halusin saada ammattilaisen tekemän saliohjelman itselleni, jotta en hajottaisi polveani uudestaan. Sieltä sitten pikkuhiljaa syttyi kipinä tähän kaikkeen. Se oli valmentajani, kuka totesi, että fysiikkani ja asenteeni voisi sopia kisaamiseen ja halusi ottaa minut “projektikseen”. Eikä hän sano sitä todellakaan joka asiakkaalle. Hän on jopa niin sanotusti viheltänyt pelin poikki tiettyjen asiakkaiden kanssa jos huomaa, että yhteinen kemia ei toimi ja asiakkaalla ei ole motivaatio kunnossa. Ja se onkin ehkä koko tämän fitnessjupakan ja kisaamisen keihäänkärki: hyvä valmentaja.

collage_3106kg vs 64kg. Sitä enemmän sain hyväksyntää, mitä enemmän laihduin. Sitä enemmän ihmiset minusta kiinnostuivat. Ja se on musta ihan helvetin surullista ja säälittävää.

Tottakai tuolla on myös niitä puoskarivalmentajia, ketkä kituuttavat tyttöjä ja sitten lavalle mennään kuihtuneena ja lihaksittomana. Personal traineriksi valitettavasti kun pääsee oikeastaan ihan kuka vaan. Hyvän valmentajan tulee tietää, että miten se keho toimii ihan solutasolla. En usko, että menee kauaakaan, kun käsillämme on sukupolvi naisia, kenen mieli ja keho ovat täysin hajalla (paikat rikki, hormonaaliset ongelmat, diabetes, jne.) Ja se ei ole kisaamisen syytä, vaan sitä, että heillä on ollut helvetin huono valmentaja ja homma on tehty niin väärin kuin suinkin mahdollista ja kehoa ei ole kuunneltu.

Itse valmentajani kanssa tein ensin pitkän dieetin. Aloituspaino oli 82kg. Ja siitä pikkuhiljaa kymmennen kuukauden aikana pudotimme 18kg… paino oli 64 ja aloin väsymään. Itse halusin päästä tasan kuuteenkymmeneen, mutta valmentajani ei enää suostunut vahentämään ruokamäärääni. Hän seurasi jatkuvasti, että miten jaksan. Ja koska olimme vielä niin alkutaipaleella, emmekä silloin vielä olleet niin hyviä ystäviä kuin nyt, en uskaltanut kertoa kuinka on oikeasti nälkä ja väsyttää. Mutta hän onneksi näki sen. Sitten alkoikin pitkä off-kausi. Mikä ei, toisin kuin luullaan, ole jojo-laihduttamista, vaan itseasiassa tekee kropalle hyvää dieetin jälkeen. Kyse ei ole siitä, että koko offi syödään pelkkää mäkkiä, vaan samaa puhdasta ruokaa, kuin dieetilläkin. Ja kaikki tämä tehdään porrastetusti. Dieetillä ruokaa pikkuhiljaa vähennetään ja offilla pikkuhiljaa lisätään. Ja inhottaa, kun ihmiset, ketkä ei aiheesta mitään tiedä puhuvat “epäterveellisestä jojo-laihduttamisesta!”

Ja ei, ei ole oikein kommentoida ilkeästi meidän vartaloita tai ihmetellä mitä syömme. Okei, en ole aina tietenkään mikään tosikko ja jos työkaveri kysyy, että mitä mun muovikipossa on, niin vastaan tottakai reippaasti. Se on aina mukavaa jos joku on aidosti kiinnostunut. Mutta se mua ottaa päähän, että ihmisillä on jokinlainen kummallinen oikeus sanoa mun ruuasta inhottavia kommentteja ja todeta mun vartalosta, että olen liian laiha ja en saa laihtua enää. Mitä jos minä ihmettelisin jonkun saarioisten roiskeläppää ja sanoisin, että hei.. älä vaan sit liho enää.

Ja kyllä, ihan sama asia.

Eniten mua inhottaa juurikin se, että fitness on niin kirosana. Otan kouluunkin mukaan mun kylmälaukun  ja eväät sinne. Ja kyllä mä ne katseet välillä tunnen, kun porukka kattoo että jaa, taas yksi fitnekseen aivonsa sulattanut bimbo. Ja mitä mulla on siellä eväänä? Gluteenitonta ruokaa(koska koulun “gluteenittomasta” tulee maha kipeäksi), kasviksia ja vähärasvaista lihaa. Mutta ketään ei katsota kieroon, kun siihen lautaselle eksyy se leivitetty possunleike. Tai, minä en ainakaan katso. Mutta kyllä siinä jonkun peliverkkarit repeisi jos katsoisin.

Ja korostan nyt sitä, että mua ei kiinnosta pätkän vertaa, että mitä siis muut syö! Pointti on se, että miksi se raapii niin paljon muiden perseitä, että mitä minä syön? Mulla ei oo syömishäiriöö vaikka ruokani punnitsen ja en ole tyhmä, päinvastoin oon oppinut tässä viimeisen parin vuoden aikana ihan hirveän määrän muun muassa ravinnosta. Pääsin jopa kouluunkin kaiken tän elämänmuutoksen keskellä. Onnistuin ottamaan itseäni niskasta kiinni, priorisoimaan elämäni ja ennenkaikkea aloin uskomaan itseeni.

Ja mun yksi hyvä ystävä on parantunut osaavan valmentajan avulla syömishäiriöstä. Tekisi mieli tehdä aiheesta ja tästä henkilöstä joskus ihan kunnon postaus ja kertoa hänen tarinansa.

Mutta, mikä oli mun se päällimmäisin huolenaihe tässä, niin herranjumala lopettakaa ihmiset tuo järjetön mollaaminen ja ilkeily! Jos sinusta ei ole laihtumaan tai sinusta ei ole kisalavalle, niin salli se silti muille. Niille, ketkä siitä aidosti nauttivat. Ja me itse luomme yhteiskuntaamme henkisesti sairaita nuoria naisia, ei mikään yksittäinen laji sitä tee. Ilkeät kommentit ja ulkonäkökeskeinen maailma ei varmasti tee kenellekkään hyvää. Milloin myös nuoria naisia aletaan kehumaan heidän älystään ja panoksestaan tähän maailmaan. Milloin nuoria tyttöjä aletaan kannustamaan hyvään koulutukseen ja upeaan uraan? Se on ihan helvetin sama mulle, että mikä kenenkin farkkujen tai tissiliivien koko on. Jos sä oot hyvä tyyppi, sä oot mun mielestä mahtava.

Mä olen fiksu, osaava ja urheilullinen nuori nainen. En todellakaan mikään fitnessbimbo ja mulle on aivan sama mitä kukaan on mieltä mun dieetti tai offipainosta. Mä en oo tullut tänne miellyttämään kenenkään silmää vaan teen just niin kuin itse parhaaksi koen.

Kiitos.

 Terveisin,

Moldiv_1414170784788

“Jälleen yksi fitnekseen hurahtanut.”

42 Comments

  1. Riia sanoo:

    WORD! Mä oon myös niin kyllästynyt siihen, että muilla tuntuu olevan jokin ihmeen oikeus kommentoida mun kroppaa sen kummempia miettimättä. Dieetillä kuulin juurikin noita “mistä sä enää laihdutat?” “syö nyt kerrankin pulla, sullahan on maha ihan kuopalla” (ja voin kertoa että ei, en ole ollut sairaalloisen laiha koskaan) ja nyt massakaudella alan kuulemma jo muistuttaa yläkropastani miestä. “Naisen ei kuulu olla bodattu”, “leveät hartiat naisella ovat rumat” jne. Ja olenko koskaan edes kysynyt kenenkään mielipidettä varatalostani? En. Mua on alkanut kiehuttaa nimenomaan se, että treenaavien elämäntapaa saa vapaasti haukkua ja arvostella, mutta jessus minkä paskamyrskyn saa niskaansa jos joskus erehtyy näpäyttämään takaisin ja kommentoimaan eineksillä ja roskaruoalla elävän ihmisen ruokavaliota! Milloin yhteiskunnasta on tullut niin sairas, että tällaisesta ruoasta on tullut terveellistä perusruokaa hyväksytympää? Ihmettelempä vain. Mulle on loppupeleissä myös ihan se ja sama, mitä muut suustaan alas pistävät. Ei mulla ole minkäänlaista tarvetta moralisoida muiden syömisiä. Ärsyttää vaan, kun oma tapa tehdä asioita on muiden kritisoinnin kohteena… Eikö voitaisi vaan antaa kaikkien elää ja olla niinkuin he itse haluavat ja parhaaksi näkevät? Säästäisi aika paljon aikaa ja energiaa, kun jätettäisiin muiden elintapojen spekulointi ja analysointi vähemmälle ja keskityttäisiin elämään sitä omaa elämää! Aamen 😀 Loppuun on vielä pakko sanoa, että oot kyllä tehnyt ihan uskomattoman muutoksen ja sulla on tosi fiksun ja terveen oloinen suhtautuminen tähän koko hommaan. Mun mielestä on ihailtavaa, että uskaltaa tehdä omaa juttuaan muiden mielipiteistä turhia välittämättä! 🙂

  2. mjai sanoo:

    Sulta kyllä taisi mennä Umpun postauksen pointti ihan ohi….

    • Pauliina sanoo:

      Ei se mennyt. Puin vaan sitä, että mitä se aiheutti. Kun asiasta tietämättömille ihmisille tuo esille lajin raakuuden tuolla tavalla, ei siitä vaan voi seurata mitään hyvää. Mulla tää teksti sivuaa todella paljon.. otinhan hyvin erilaisen näkökulman tekstiin. En kritisoi Umppua tai hänen tekstiään vaan lähinnä ihmisiä, ketkä haukkuvat fitnessmaailmaa.

      Eli, ei mennyt ohi. Sulta taisi mennä mun tekstin pointti ohi.

  3. buu sanoo:

    Jotenkin musta tuntuu, että oon lukenu tän saman postauksen aiemminkin… Siis ihan rakentavana kritiikkinä haluan esittää, että oletko ajatellut kuinka monta postausta tästä samasta asiasta lähes samoilla kuvilla olet kirjoittanut. Tai kirjoitat jostain muusta, mutta aina sitten kehiin astuvat nämä samat kuvat. Eivät nähdäkseni hirvittävästi liity Umpun postaukseen, tai ainakaan sen pointtiin. Toki saat saman postauksen tehdä uudestaan ja uudestaan, mutta lukijoiden kannalta maistuu pikkuisen puulta jo.

    • Pauliina sanoo:

      Mulla ei itseasissa ole ihan hirveästi kuvia mun lihavilta ajoilta.. ja vähän sama dieetin kanssa. Ja ne pari kuvaa on hollilla tossa yhdessä kansiossa. Harmi jos koet asian noin. Yritän kuitenkin tekstien sisältöä vaihdella ja mulla vaan sattuu olemaan paljon ja sanottavaa tästä kai tälläisistä aiheista. 😀

      Yritän monipuolistaa blogiani. 🙂 Jotenkin vaan kun olen niin uusi blogi ja olen saanut mahdollisuuden saada ääneni kuuluviin, niin käytän sen mahdollisuuden. Ja ei sitä aina itsekkään muista, että mitä sitä on kirjoitellut, kun itse en vanhoja tekstejäni enää lue.

      En kyllä mielestäni ole kirjoittanut juuri tästä aiheesta suoraan ennen. Ja Umpun teksti toimi tähän vain kimmokkeena, ei suoranaisena lähteenä.

      Kiitos kommentistasi. 🙂

  4. Pauliina sanoo:

    Niin hyvin sanottu.
    Ihan huikeen elämäntapamuutoksen oot tehnyt! Nostan hattua.

    ps. Miksi löysin sun blogin vasta nyt???

  5. Eve sanoo:

    Hei ihana!

    Mä tykkään sun blogista hirveästi! Motivoit ainakin minua aivan hullunlailla, hyvä postaus.

  6. Elli sanoo:

    Jess! Vihdoinkin tästä aiheesta on kirjoitettu oikeella tavalla! Fitness on oikeesti kirosana.Tai siis myönnän itselleni, että harrastan fitnesstä En kuitenkaan kisalavoilla ainakaan vielä. 😀 En vaan uskaltas sanoo kenellekkään, että sen takii käyn salilla. Selitykseni onkin, että hankin peruskuntoa. Naurettavaa 😀

  7. Viivi sanoo:

    Mun mielestä tää oli ihan loistava postaus. Ja vähän erilainen näkökulma, kuin noissa sadassa muussa tuohon postaukseen kirjoitetussa vastauksessa (joissa kyllä muissakin oli hyviä pointteja). Mun mielestä Umpun postauksessa oli ihan hyvä ajatus taustalla, mutta keltainen lehdistö aloitti taas tuon saman ruotimisen ja lyttäämisen…

    Myös minulta muutama ihminen kysyi ton Iltalehden jutun jälkeen, että “noin sairaaltako sä haluat näyttää?” Olenko sanonut että pyrin kuivaan ja kireään kisakuntoon? Ja vaikka haluaisinkin joskus kisata, ei se tarkoita sitä, että pyrin siihen kuntoon 365 päivää vuodessa (varsinkaan, kun se ei ole edes mahdollista). Minuakin suututtaa tuo fitness-harrastuksen jatkuva myllytys. Kuntosaliharrastus ja terveelliset ruokatottumukset ovat saaneet allekirjoittaneen pois ns “pahoilta” teiltä (eli jatkuva biletys ja roskaruoka, ja toisaalta myös aivan liian pienillä ruokamäärillä kitkuttaminen), joten otan aika syvästi itseeni, kun harrastusta jatkuvasti kritisoidaan – etenkin, jos se tulee läheisten suusta. Oon vihdoin löytänyt elämäntavan, josta minulle tulee hyvä olo joka ikinen päivä. Siksi musta on loukkaavaa, että joka ikinen kerta, kun tulee uusi fitness-kriittinen “uutinen” jostain, joku kokee asiakseen kysyä minulta, että pitäisköhän sun lopettaa. Miksei kukaan linkitellyt mulle kuvia vuosikymmeniä juhlineista naisista silloin, kun mulla oli bileputki päällä? Ai no mutta ei tietenkään, koska ryyppääminen on tässä maassa sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää, kuin terveelliset elämäntavat. Sitä paitsi olin harmiton, koska sillä elämäntavalla ei ollut sitä vaaraa, että olisin ajautunut kuntoon, josta joku olisi voinut olla kateellinen.

    Sitä mäkin ihmettelen, miten toisen ihmisen kroppa ja elämäntavat voi kiinnostaa niin älyttömän paljon?! Mäkään en tosiaan sano kellekään, et “pitäiskö sun jättää toi hampurilainen syömättä, et oikein mahdu enää mun kauneusihanteeseen” tai “ei sun kyl kannata tänään lähtee dokaamaan, kun susta tulee sit läski” tai mitään. 😀 Tai pakota ihmisiä salille, tai muutenkaan paasaa. Tuosta juomattomuuden kritisoinnista oon vauhkonnut omassa blogissani siihen malliin, että en nyt siihen mene taas, muuten tästä tulee kilometrin pituinen kommentti… 😀 Mua ei myöskään kiinnosta, miten muut haluaa elää. Jos jonkun tekee onnelliseksi sohvalla suklaalevyn kanssa makoilu, mikä minä olen siihen mitään sanomaan?

    Ja miksi joidenkin pitää jatkuvasti määritellä, miltä naisen pitää näyttää? Ei me kaikki samaan malliin (onneksi) ikinä tulla mahtumaankaan. Mun mielestä on koomista, että joka ikiseen fitness-aiheiseen uutisointiin tulee kommentoimaan erinäisiä miehiä, että “kyllä se minun Martta vaan näyttää paremmalta, on mistä ottaa kiinni, ällöttäviä tollaiset miehen näköiset naiset” Martan kuikuillessa olan yli. Martan mentyä nukkumaan palataan vielä katsomaan kuvia näistä fitnessmuijista… ;D Ei vaan, jos se oma nainen sellulitteineen päivineen on tämän miehen mielestä maailman kaunein nainen, niin hyvä. Hienoa. Niinhän sen kuuluukin olla. Mutta jätä nyt hyvä mies muiden naisten arvostelu silti väliin.

    Tän romaanin loppuun haluan vielä sanoa, että mun mielestä näytät tässä nykyisessä off-kunnossa tosi hyvältä ja treenatulta. Mun on todella vaikeaa syödä isoja määriä ruokaa, koska mulla on niin suuri lihomisfobia. Mut jos tietäisin näyttäväni tolta “bulkilla” niin söisin mukisematta!

    • Pauliina sanoo:

      Oi oi, loistava kommentti. Rakastan kun ihmiset, kenellä on parempi verbaalinen taito ja taito kirjoittaa asiat selkeästi, saavat kirjoitettua juurikin sen mitä itse olen ajanut takaa! Mutta kyllä. Aaaaamen!:D

      Ja kiitos <3

  8. Elina sanoo:

    Sulla on kyllä niin kiva blogi! 🙂

    Ja tosiaan tuosta, kun ihmiset arvostelevat ruokaa. Olen nyt jonkin aikaa noudattanut ruokavaliota, jossa siis syödään kasviksia, lihaa, raejuustoa, kananmunia jnejne. Kun töissä otan lounaskipon jääkaapista ja lämmitän esimerkiksi omat jauhelihat, hernemaissipaprikat ja muussaan ne sotkuun kananmunan kanssa saan kuulla paljon kommentteja “Siis hyi hitto! Mitä toi on? Miten sä pystyt tota syömään! Etkö nyt tulis meidän kanssa lounasravintollan, siellä olis wingsejä yms..” ja voi jestas oon kyllästynyt kuuntelemaan tota! MINÄ pidän mun jauheliha-kasvismössöstä ja se maistuu mun suuhun hyvältä + mulla on hyvä olla kun syön näin niin MIKSI kenenkään pitää tulla arvostelemaan MUN ruokia? Ihan kun mä yrittäisin pakkosyöttää tota ruokaa muille. ARGH!!! 😀

    Ja hei olis kiva jos tekisit jonkinlaisen treenipostauksen. En tarkoita, että sun tulis missään nimessä kertoa meille mitään treeniohjelmaa, mutta tykkään lukea muiden vinkkejä esim. salille niin saa omaankin ohjelmaan vaihtelua. 🙂

    • Pauliina sanoo:

      Itse myös ruokavalion alussa häkellyin tuosta samaasta, nyt siihen alkaa jo pikkuhiljaa tottua. 😀
      Joo, kuulostaa hyvältä joku treenivinkkipostaus! 🙂

  9. iuski sanoo:

    Tätä blogia on niin ilo seurata, kun tuntuu että osaat ottaa asiat niin terveellä tavalla!

  10. Inkku sanoo:

    Ihan hyviä näkökulmia sulla tähän pinnalla olevaan aiheeseen. 🙂 Muutama juttu itseltäni vielä.

    Se on kyllä totta ja varsin ikävää, että naisen vartaloa saa kritisoida mielin määrin – usein vielä naisten itsensä toimesta. Em. käyttäytyminen liittyy laajempiin konteksteihin kuin fitness-maailmaan, mutta uskoisin arvostelijoiden kiihtyvän entisestään silloin, kun yksilö nimenomaan harrastaa fitness-perheeseen sisältyvää kilpaurheilua, jossa astellaan lavalle vartalon arvosteluun. En sano, että se oikeuttaisi yhtään sen enempää niiden ihmisten vartaloiden “virheiden” ruotimista, ei suinkaan. Uskoisin, että asiassa piilee kuitenkin samanlainen ristiriita, kuin bloggaajaa-saa-arvostella-kun-kerran-itse-asettaa-itsensä-tieten-tahtoen-julkisuuteen- gatessa. Jokainen fiksu ihminen ymmärtää, että vaikka kuinka itseään toisi ilmi erilaisten medioiden tai urheilulajien kautta, ei kenenkään ulkonäön ja muiden seikkojen arvottaminen ja haukkuminen ole suotavaa.

    Yhteen seikkaan mielelläni tuon näkökulman, joka ehkä avaa tuota ihmisten kommentointia nimenomaan laihuudesta tai dieetistä. Nimittäin olen itsekin pohtinut jo aikoja sitten tätä ilmiötä, että laihaa päivitellään julkisesti ja ihmisten edessä “ihan sairaan laihaksi” sun muuta, mutta lihavan ihmisen läsnäollessa ei saa sanoa edes sivulauseessa mitään ylipainoon liittyvää (edes vitsiä jostakin yleisestä asiasta, ei kyseisen yksilön omasta lihavuudesta). Ja minä väitän, ettei se todella ole sama asia, kommentoida näiden kahden adjektiivin (laiha/lihava) myötä ihmisiä. Nimittäin ylipaino liittyy pitkään listaan yhteiskunnallisia ilmiöitä, ja niistä varmasti mielikuvallisesti suurin on se, että lihavuus edustaa tietynlaista epäonnistumista. Nyt toivon, ettei kukaan yliipainoinen vedä herukoita nenään, vaan keskittyy pohtimaan asiaa objektiivisesti. Oletuksena pidetään, että lihava ihminen ei ole pystynyt hillitsemään ruokahaluaan/himojaan, ei ole jaksanut urheilla riittämiin – ei jaksa pitää huolta itsestään. Lihavuus yhdistetään helposti myös laiskuuteen, jaksamattomuuteen ja muihinkin sosiaalisiin piirteisiin eikä useinkaan positiivisiin. Nyt puhun lihavuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä, en omana mielipiteenäni.

    Mutta toisin koetaan laihuus-hoikkuus-hyväkuntoisuus-atleettisuus. Hoikkuus ja solakkuus on ollut jo vuosikymmeniä vallitsevana ulkonäköihanteena ja se taas ilmentää juuri päinvastaisia sosiaalisia piirteitä kuin ylipaino. Ja kautta historian tietynlaista kurinalaisuutta ja jopa askeettisuutta (esim. maratonit, yleisesti vaativat urheilukilpailut) on pidetty kunnioitettavina suorituksina ja piirteinä ihmisissä. Lihava ei ilmennä itsestään sellaista (nyt ei lähdetä saivartelemaan, että kyllä lihavakin voi olla urheilullinen ja sitä tätä, pysytään yleistävässä ja objektiivisessa mielikuvassa).

    Jo ihan talouden ja sosiologian näkökulmista voidaan todistaa, että lihavuus, matalatasoinen koulutus ja matalatasoinen palkkaus liikkuvat usein samassa yhtälössä. Terveelliset elämäntavat, normaalipainoisuus ja korkeampi koulutustaso sekä -palkkaus ovat myöskin enemmän käsikkäin.

    Siksi voinkin sanoa, että ei ole sama asia kommentoida hoikan/atleettisen tupperware-purkin sisältöä kuin ylipainoisen lounastajan roiskeläppää. Jälkimmäiseen liittyy paljon suurempi yhteiskunnallinen negaatio, kuin ensimmäiseen. Monet tuollaiset “Mitä pupunruokaa sä ny taas syöt?” ja “Mistä meinaat vielä pystyä laihtumaan?”- kommentit kumpuavat loppujen lopuksi muista motivaatioista kuin rehellisestä arvostelusta. Itselleni tulee mieleen mm. ihan klassinen projisointi, mistä itse asiassa oletkit joskus esimerkkien muodossa puhunut, että ihminen arvostelee ruokaasi kun sisimmässään kokee ettei omat eväät ole yhtä terveelliset. Juuri nimenomaan se, että (epävarmat) ihmiset kokevat sinun terveellisen dieettisapuskasi vähän kuin uhkana omalle identiteetilleen. Uskon, että se taas johtuu monista muista seikoista yhteiskunnassa ja ihmisille voi tulla tietynlainen riittämättömyyden tunne.

    Loppusanoiksi vielä, ettei kenellekään jää paha mieli (liittyen lihavuudesta kirjoittamaani tekstiosuuteen), että painan about saman verran kuin blogin kirjoittaja, mutta en näytä yhtä hyvälle, hehe. Omaa yleistä suhtautumista koko tähän fitness-ilmiöön voisi kuvata sanalla kyllästynyt, mutta ymmärrän kyllä mistä kyseisten lajien räjähdysmäinen suosio juurtaa juurensa. Enkä jaksa avata nyt enempää omia ajatuksiani fitness-buumin negatiivisista lieveilmiöistä, mutta sanotaanko se, että näin peruskuntoilijan näkökulmasta on ihan kiva että sali on alkanut taas pikkuhiljaa tyhjenemään 😉

    • Pauliina sanoo:

      Kyllä, näinhän se menee. Ihmisten vain pitää ymmärtää, että arvostelu on aina arvostelua. Vaikka sitä ei sinällään pahalla tarkoittaisi, se saattaa turhauttaa. Ja tuo projisointi on kyllä naulan kantaan. Itseäni todella harmittaa, että joskus teen ihmisten olon jopa epämukavaksi kun syön omaa “pupunruokaa”.. kun ei mua haittaa jos muut haluavat syödä jotain ihan muuta. Senkus. 🙂

      Tosi kiva ja asiallinen kommentti. Oot hurjan fiksu! Ja mä ymmärrä täysin ton kyllästymisen aiheeseen.. suoraan sanoen se kyllästyttää itseänikin, koska fitness tuo mukanaan niin vahvan stigman. Onneksi minullakin on jo ikää sen verran, että varmaan ne pahimmat “fitnessbimbot” eivät onneksi osu kovin lähipiiriin. 😀

      Kun se on harmi, kun tätä tekee ihan tosissaan ja harmittaa, kun ihmiset eivät välillä tajua sitä. Nyyh. 😀

      • Inkku sanoo:

        Hehe, samoin, tunnut myös itse fiksulta! Valitettavan usein näkee fitness-blogeissa sellaista ääripää-asennetta ja myös ikävien haukkumasanojen viljelyä (enkä myöskään koskaan ole päässyt yli Jutta ja puolen vuoden superdieetti- ohjelman siitä Bullista, joka aina haukkuu mitä inhottavimmilla sanoilla niitä ylipainoisia ketkä ohjelmaan tulee! Mä en ymmärrä, että miten sellanen nimittely voi olla kenellekään hyödyllistä), mitkä taas entisestään lisää sitä negaatiota ja sunkin mainitsemaa stigmaa fitness-lajeja kohtaan. Mutta, kyllä näkee yhtä paljon niitä tekstejä, joissa todella yleistäen ja samoja (huonoja) kirjoituksen periaatteita hyödyntäen haukutaan salilajien harrastajat hyvinkin alas ei-fitness-lajeja harrastavien toimesta. Eli löytyy molemmista joukoista näitä umpisokeita 🙂

        Katoin muuten ton mun toisen kommentin läpi ja tais iskee joku tärinäkohtaus kun oli niin epäselvää tekstiä, taisin niin hätäpäissäni kirjottaa! 😀

        • Pauliina sanoo:

          Usein ne ääripään ihmiset tuovat juurikin itseään eniten esille..itsekkin välillä mietin, että olenko liian tylsä ja pliisu tähän blogimaailmaan. Että ketä oikeasta jaksaa kiinnostaa se, mitä minä teen. En minä käy missään hienoissa gaaloissa ja mulla ei ole julkkisia kavereina. Oon vaan tällänen suht. normaali (vaikka välillä päästänsä vajaa ainakin näiden juttujen perusteella :D) nuori nainen. Mutta, ehkä minunkin kaltaisia kultaisen keskitien kulkijoita siis tarvitaan! 😀

          Höpön höpö, varmaan hienoin kommentti mitä oon ikinä saanut. 🙂

  11. Inkku sanoo:

    …Vielä lisä esimerkkinä ihan omasta elämästä äärimmäisen tuttu ilmiö, jonka voi mielestäni rinnastaa tuohon laihuus-lihavuus- kommentointiin. Nimittäin olen itse aika puhelias, ajoittain kovaääninekin, ilmaisen itseäni mielestäni hyvin ja muutenkin olen helposti ryhmässä paljon esillä. Minä kohtaan todella usein kommentteja siitä, kuinka “hemmetin puhelias minä olenkaan” tai “oho, onpa ihme ettei Inkku ole vielä sanonut sanaakaan tähän asiaan”, sekä “mikäs sillä tänään on, kun ei saa sanaa suustaan” ja lista on loputon. Usein kommentointi tuntuu ja uskon, että on myös tarkoitettu, “ilkeäksi” kommentoinniksi. Sitten taas vastakohtana maailma on pullollaan ujoja, arkoja ja hiljaisia ihmisiä, mutta en minä ole koskaan kuullut, että niiden persoonaa ruoditaan negaitiiviseen sävyyn muiden edessä, että “veikö kissa kielen” tai “oletpa tylsä, kun et koskaan puhu mitään”.

    En enää ota (juurikaan) henkilökohtaisesti tuota ajoittaista kommentointia, koska uskon, että asia liittyy nimenomaan siihen, että on vähemmän paheksuttavaa kritisoida jotakin sellaista piirrettä, joka loppujen lopuksi on suureksi hyödyksi yhteiskunnassa. Yleisesti ilmaisutaidot ja jopa kovaäänisyys takaa nykymaailman talousjohtavassa maailmassa paremman lähtöaseman kuin arkuus ja hiljauus. Toivon, ettei tästäkään kukaan loukkaanu, koska nyt puhun taas yhteiskunnallisesti ja objektiivisesti asianlaitaa, en siis siten, että itse kokisin, että ujot ja arat ihmiset olisivat jotenkin heikompia kuin minä. Tietynlaisiin piirteisiin liittyy tietynlaisia sivupiirteitä ja _mielikuvia_ (vahva ilmaisu -> vahva ihminen jne). Uskon myös sen, että jos ei koe olevansa vahva ilmaisija, niin projisoi sen johonkin paremmin ilmaisevaan, vähän kuin sinun terveelliset ruuat versus roiskeläppä.

  12. Paulina sanoo:

    Törkeen hyvä postaus!

    http://fitlinaa.blogspot.fi/

  13. Mikko sanoo:

    Erittäin hyvä postaus ! Itsekkin syön ns. ” body ruokaa” ja saan kuulla päivittäion nalkutusta esim. äidiltä siitä miksi syön tota enkä tätä, ja kun otan eväitä mukaan joka paikkaan, että tulee syötyä tarpeeksi niin siitäkin on aina valitusta, etten pärjää ilman. Olisi parempi olla entisissä mitoissa 40 kg painavampana ja syödä suklaata ja eineksiä ilmeisesti. Äiti myös sanoo kuinka kallista esim. kana on, mutta samaan aikaan itse ostaa hänelle ja veljelleni varmaan 30 eurolla karkkia viikossa.

    • Pauliina sanoo:

      Äiti on aina äiti. Nuo äidit luulee aina, että enempi paremi ja että ruoka on rakkautta.. tai onhan se, mutta se oikeanlainen ruoka.

      Pidä pintasi ja kyllä hän huomaa, että miksi on parempi syödä terveellisesti. Plus alussa se on pahinta, kyllä siitä sitten tulee kaikkille muillekkin ikään kuin status quo.
      Loistava suoristus! Hatun nosto! 🙂

  14. Nina sanoo:

    Olet ihan paras ja sun blogia on niin kiva lukea

  15. assi sanoo:

    Tosi hyvä teksti! Itse treenaan tavoitteellisesti salilla ja olen kiinnostunut ruoka-aineiden vaikutuksesta kehooni ja terveyteeni, minkä vuoksi katson mitä suuhuni pistän. En kuitenkaan ole treenaamassa mihinkään kisoihin, enkä haluaisi saati uskaltaisi tiputtaa rasvojani niin alas kuin kisaajilla kisapäivänä. En haluaisi ottaa riskiä, että siitä seuraa jotain terveydelleni haitallista. Tästäkin huolimatta, etten itse halua ikinä olla “kisakireä”, ottaa tajuttomasti päähän tämä viime aikojen keskustelu (mm. iltalehden kommentit Lindan blogitekstiin perustuvan jutun yhteydessä). Kuinka moni kommentoija tuntee lajia tarpeeksi hyvin kommentoidakseen? Kuinka moni heistä syö yhtä terveellisesti kuin fitnessurheilijat ja saa ravinnostaan kaikki tarvittavat proteiinit, hiilarit, hivenaineet, vitamiinit ym.?

    Lisäksi nyt on ollu paljon pinnalla kiusaamiseen liittyvää keskustelua. Olen opettaja ja olen seurannut tätäkin keskustelua paljon, koska asiassa kuohuttaa paljon juurikin koulussa tapahuva kiusaaminen. Mitä tällainen kommentointi on, jos ei kiusaamista?? Iltalehteenkin tulee asiasta TÄYSIN tietämättömät mammat kommentoimaan, että ootpas ruma kun olet noin laiha, ja samalla he kommentoivat toiseen juttuun, että kun mun lasta kiusataan yhyy. Sen lisäksi että moni kommentin jättäneistä naamioi oman kateutensa kiusaamisen taakse (voiko joku muka väittää ettei haluaisi tervettä, kiinteää, hoikkaa kroppaa??), he myös sortuvat kiusaamiseen ja aiheuttavat paljon mielipahaa sekä kiusaamisen kohteelle että muille lajin harrastajille.

  16. Veera sanoo:

    Huikea mimmi!

  17. Katja sanoo:

    USKOMATTOMAN HYVÄ KIRJOTUS! WORD!

  18. Sanni sanoo:

    Ihan uskomatonta, että löysin sun blogin vasta nyt!
    Mä en oo itse treenannut vielä tavoitteellisesti kauaa, mutta kuullut sitäkin enemmän kommenttia siitä kuinka saan syömishäiriön tai vähintäänkin sekoan, kun punnitsen ruokani ja käyn monta kertaa viikossa salilla. Ihan uskomatonta miten ihmiset ottavatkin elämäntehtäväkseen muiden kritisoinnin – oli kyse sitten lihavista, laihoista tai lihaksikkaista ihmisistä.

    Iso kiitos hyvästä tekstistä!!

    • Pauliina sanoo:

      Höh! Ihmiset vain hönöttävät, koska tietävät sisimmissään, että heistä ei koskaan olisi samaan. Alku oli minullekkin se vaiken kun tuntui, että kaikki vain olivat ihmeissään. Kyllä se helppottuu siitä ajan kanssa, lupaan! 🙂 Kiitos itsellesi <3

  19. Marika sanoo:

    Löysin kesällä sinun blogisi ja voi kuinka olen saanut sinun kirjoituksistasi lisää motivaatiota omaan “projektiini”.
    Olen ollut itse koko pienen ikäni ylipainoinen ja saanut kuulla kaikki ilkeät kommentit ulkonäöstäni. Vuodenvaihteessa päätin, että en halua enää olla se läski ruma tyttö jota kukaan ei huomaa. Tein täydellisen muutoksen ruokavaliooni ja aloitin urheilemisen.
    Lähtöpainoni oli lähemmäs 100kg ja nyt 20 kg kevyempänä voin todeta, että voin paremmin kuin koskaan! Myöskin ihmisten ilkeät kommentit ovat vähentyneet.
    Vielä on paljon tehtävää, että pääsen tavoitteeseeni, mutta mikään kiire ei ole. Kunhan vain itse olen itseeni tyytyväinen. Asia mitä olen aina inhonnut, kuntosali. Nykyisin rakastan viettää aikaani siellä, ja voi sitä tunnetta hyvien treenien jälkeen!
    Haluan kiittää sinua, että jaksat kirjoittaa näin mielenkiintoista ja inspiroivaa blogia!

    • Pauliina sanoo:

      Aivan mahtavaa! Ihana, ihana kommentti. Isot tsempit sinulle. Tuolla asenteella ja intohimolla tulet pääsemään vielä pitkälle. Ja ihana kuulla, että kuntosalikin maistuu. 🙂

      Kiitos suuresti kommentistasi. <3

  20. Minna sanoo:

    En lukenut kaikkia kommentteja, mut hei mahtava postaus! Ja toi sun off-kunto, “ylipainoinen”? Näytät tosi hyvältä! Itellä kehossa kans treenin myötä paljon lihasta, ja 152-senttisenä olen 60-kiloisena painoindeksin mukaan auttamattomasti ylipainoinen. Aina silloin tällöin se ahdistaa, vaikka muiden mielestä olen hoikassa kunnossa, ja vaatekoko on 36-38. Kiitos! Teit mun itsetunnolle ison jutun kun nostit tän asian esille! 🙂

  21. asdfadfa sanoo:

    Kannattaisiko olla vähän pirteämmällä naamalla liikkeellä? Valitettavasti olet stereotypia juuri näistä fitnessiin hurahtaneista tekoripsibimboista, jotka syövät yksinään nurkassa omia rahkojaan, kun muut nauttivat hotellilounasta…

    • Dieetillä pidän omat eväät aina mukana. 🙂 No höh, oot sitten just stalkannu mua ku on ollut mököhetki.. mähän repeilin koko päivän ja niiden esityksien läpi! 😀 Olitko meidän porukassa? 🙂

      Mukavaa päivää sinulle. 🙂

  22. Jaana sanoo:

    Tosi kiinnostava tarina sulla kaiken kaikkiaan täällä blogissa ja tosi motivoiva. Tämäkin postaus oli kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Pitää vielä erikseen kompata Inkkua – puhut täysin asiaa ja avaat tosi hyvin tutkimuksellisesta ja psykologis-yhteiskunnallisesta näkökulmasta tätä ilmiötä.

    Jään taustalle lueskelemaan sun juttuja 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *