Miten saada aikaan tuloksia?
30.7.2014
Miksi en juo?
13.8.2014
Show all

Avain onneen?

Mä olen mielestäni omalla kohdallani ratkaissut jonkinasteisen elämän rubikin kuution.

Miten onnistua elämässä ja miten olla onnellinen?

Usko itseesi. Uskalla unelmoida ja keskitä sun koko energia ja olemus niiden unelmien tavoittelemiseen.

Mun elämä meni niin kauan surkeasti, kun annoin liikaa valtaa huonoille ajatuksille itsestäni  kohtaan ja valtaa niille ihmisille, kenellä ei ollu mitään hyvää sanottavaa musta. Mulla oli omanarvontunto aivan hukassa. Olin mielestäni tyhmä, laiska ja saamaton. Ja että niin tulisin aina oleenkin.

Mutta kun elämä on tasan sitä, mitä me itse siitä tehdään. Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan meille, että miten meidän tulis elää tai millasia me olemme ihmisinä. Olin nuorempana niin tottunut jatkuvaan kiusaamiseen ja herjaamiseen että siitä tuli mulle se totuus. Olin lihava ja tyhmä. En osannut ajatella itsestäni muuta, Koulussa en yrittänyt parastani, koska olin antanut itselleni tyhmän leiman. En uskaltanut alkaa laihduttamaan, koska ajattelin ettei minusta ikinä olisi siihen.

Mutta mitäs tapahtui, kun opettelin pikkuhiljaa muuttamaan ajattelutapaani. Olen fiksu, olen arvokas ja pystyn mihin tahansa, minkä todella vain päätän.

Koska pidin itseäni tyhmänä, ajattelin ettei minusta ikinä olisi pääsemään kouluun. Myös se, että en tiennyt oikein vielä kuka olen ja mitä haluaisin opiskellä, söi pois hyviä vuosia hakea jatko-opiskelemaan. Lukion huonot arvosanat olivat pallona nilkassa kun hain kouluihin ja pääsykokeisiin täytyi siis todella panostaa.

Otin muutaman vuoden ja aloin etsimään itseäni ja mitä hyvää se toikaan tullessaan.

Vielä muutama vuosi sitten olin aika pahastikkin masentunut, elin harmaassa sumussa ja en nähnyt itselläni tulevaisuutta. Töitä ei löytynyt ja kouluun en päässyt.. tai todellisuudessa edes hakenyt. Asuin vanhempieni nurkissa ja  viikonloput kuluivat yöelämässä.

Vihdoin sain perheeni avustuksella itseäni sen verran niskasta, että hain opiskelemaan kauppaoppilaitokseen. Yo-merkonomina sain nyt huomattavasti helpommin töitä kuin vain ylioppilaana. Sain töitä ja elämänilo palasi pikkuhiljaa. Pärjäsin töissä ja omanarvontunto palasi. Halusin laihtua. Ensimmäisenä kesänä laihduin 12kg.

Seuraavien vuosien aikana aloin uskomaan itseeni aina hieman enemmän ja enemmän. Tapasin pojan. Poika rakastui minuun. Minä poikaan.

Siis joku rakastui minuun? Siis minuun? Mitä rakastettavaa muka minussa on. Poika näytti. Näytti minulle maailman uusin silmin, omin silminsä.

Aloin pitämään itsestäni. Päätin, että haluan elämältä enemmän ja olen sen arvoinen. Sain töitä, muutin pois kotoa pojan luokse. Olin ensimmäistä kertaa aikuinen ja tajusin, että elämä on tasan sitä, mitä me itse siitä teemme. Muut ihmiset voivat yrittää vaikuttaa siihen, mutta on oma valintamme, että alistummeko siihen. Voimme olla uhreja tai voimme olla selviytyjiä.

Laihduin ja olin nyt 40kg hoikempi, kuin vielä muutama vuosi sitten. Hain kouluun. En päässyt kouluun. Lannistuin. Poika käski yrittää ensi vuonna uudestaan. Yhdessä mietimme mikä opintolinja oisi minulle paras. Poika käytti omaa aikaansa asian tutkimiseen ja löysi minulle täydellisen opintolinjan.

Hain kouluun. Ja pääsin sinne.

IMG_20140806_120241

Musta tulee opiskelija nyt syksyllä 2014. Mun tähänastisen elämän isoin ponnistus on takana. Ei mikään laihtuminen tai mikään ole ollut niin vaikeeta mulle, kuin kouluunpääseminen. Ja miksi? Koska en ollut ennen uskonut itseeni, ennenkuin joku tuli ja näytti mulle, että oon fiksu ja arvokas ihminen.

Jumankauti, musta tulee opiskelija ja pääsen tekemään elämässä just sitä mitä haluan!

Poika. Kiitos, että kävelit mun elämään ja näytit mulle maailman sun silmies kautta. Mun elämä on ollut yhtä tanssia siitä asti, kun sä sanoit, että rakastat mua.

Uskokaa itseenne. Rohkein on se ihminen, kuka osaa uskoa itseensä ja arvostaa itseään, ilman, että jonkun muun täytyy se hänelle näyttää. Onneks mulla oli suojelusenkeli mukana kuka toi mun elämään sellasen.

Avain onneen löytyy siitä, miten me kohdataan tämä elämä. Kaikille tulee vastoinkäymisiä, mutta lannistummeko niistä vai jatkammeko eteenpäin? Ajattele positiivisesti, tee kovasti töitä ja puhu itsellesi kauniisti, niin onnistut.

Yks elämä, otetaan siitä kaikki irti.

14 Comments

  1. Eve_ sanoo:

    Hurjasti onnea opiskelupaikasta! 🙂

  2. Kuu sanoo:

    Sä oot aivan IHANA!!!! Sanout et kirjotit tätä vereslihalla, ni niin mäkin luin tätä. Sain hirveesti motivaatiota tästä tekstistä! Mä tunnistan ittestäni ton saman tyhmän ja laiskan, jolla ei oo oikee mitään tulevaisuutta. Liian hyvin. Nyt mullaki (vanhalla lintsaajalla joka on viimeeks käyny koulua kunnolla vuonna 2011 ja sillonkin olin laitoksessa, joten oli PAKKO) alkaa koulut ja oon päättäny, että hitto mä näytän kaikille, että saan sen pirun paperin ja oon hyvä äiti ja fiksu sellanen. Myös niille sukulaisille ketkä vieläkin salaa epäilee mun kykyä suorittaa koulu loppuun (epäilen tosin itekin vielä, mutta oon päättäny, edes kodan vuoksi!)
    Mulla oli ihan sama tunne, kun tapasin miehhen, että miten joku voi aidosti tykätä _musta_, niinkun muutenkin kun vaan se mielessä. Vieläki itsetunnossa paranneltavaa löytyy ja paljon, mut sun teksti sai taas tajuamaan, et hitto mulla on toivoo ja oon oikeestaan aika jees kaikinpuolin 🙂

    Ihana pauliina! <3

    • Pauliina sanoo:

      Opiskelu kannatta aina. Se tuo turvaa ja tekee hyvää myös itsetunnolle. Se on hieno tunne kun on itse saavuttanut jotain.

      Noi miehet on aikas ihania ja pidetään niistä lujaa kiinni. <3

      Itselläkin se, että saa itsetunnon kuntoon, on vielä vuosien työ. Mutta tekemällä ja saavuttamalla se sieltä hiipii..

      Ja niinpä, tee se edes Kodan takia! <3

  3. RiinA sanoo:

    Voi ei IHANAA!!! Mä luin sitä sun yhden pisteen postausta itkien koska se kerto niin mun sen hetkisistä tunteista. Olin myös jäänyt hilkulla valitsematta kouluun ja olin todella surullinen ja ahdistunut tulevasta neljännestä välivuodesta inhoamassani työssä. Eilen se sitten tuli postissa. varasijalta kouluun, aloin vain itkemään hysteerisesti enkä voinut uskoa sitä todeksi. Me tehtiin se. Onneksi olkoon olet todella ansainnut tämän. Tuntuu että nyt alkaisi jokin uusi elämä 😀 kouluun pääseminen oli myös mulle haastavin asia mitä olen kokenut, mutta nyt se on tehty. Fiilis on niin matafaka awesome!!!!!!

    • Pauliina sanoo:

      Olisin voinu kirjottaa ton kommentin! Mun piti kans moneen kertaan lukee toi lappu, että lukeehan siinä varmasti, että PÄÄSIN! 😀 Onneks olkoon!! Ihan mahtavaa! Ja nimenomaan uusi sivu alkaa nyt elämässä, huh. <3

  4. Mona sanoo:

    Vielä kerran onnea.

    Niin mahtavaa! <3

  5. Maiju sanoo:

    Mä jotenkin niin arvasin, että pääset kyllä sinne kouluun 🙂 Hurjasti onnea opiskelupaikasta!

  6. Tia sanoo:

    Haittaaks jos alko itkeen? 🙂 😀 Ihana sinä, mä oon lukenu näitä aina ripotellen, mutta nyt taidan lukasta kaikki tekstit kerralla… ja kiitos jälleen. Mä en pidä humalasta 😀 Tarviin aina jonkun muistuttaan siitä 😀

    • Pauliina sanoo:

      Ei haittaa <3 Kova treeni auttaa muistuttaan, että ei pidä humalasta. Tästäkin jos joku kyseenalaistaa mun juomisen, käsken sen tuleen tekeen mun kanssa kaikki mun viikon treenit ja työt ja sit meen sen kanssa viikonloppuna rimpsalle.. jos se jaksaa! ;D

  7. hillevi sanoo:

    Moikka! Onneks olkoon 🙂 Minne kouluun pääsit opiskeleen mitä? Nykyään opiskelupaikat kolon takana….

    • Pauliina sanoo:

      Kiitos! Tampereelle pääsin ja palveluliiketoimintaa. Joo sanos muuta, kun ei töitä ole, niin ihmiset hakevat kaikki opiskelemaan.

  8. Makalah sanoo:

    What an awesome way to explain this-now I know evygithenr!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *