Ujo, sisäänpäinkääntynyt, yksinäinen susi? – vai sittenkin introvertti!
17.3.2015
I know what’s Victoria’s Secret…
19.3.2015
Show all

Dieetti ja sukulointi

2015-03-14 12.33.43 – kopio

Viikonloppuna oli ihanan mummini 80-vuotisjuhlat. <32015-03-14 13.11.57 – kopio

2015-03-14 13.12.03 – kopio 2015-03-14 13.12.29 – kopioYksi elämäni miehistä, pappa <3

2015-03-14 13.14.35 – kopio 2015-03-14 13.14.48

2015-03-14 13.18.14 2015-03-14 13.22.55Rippikuva ja Yo-kuva minusta 😀 Näytän nyt samalta ton rippikuvan kanssa. 😀

2015-03-14 14.01.31 2015-03-14 14.03.01 2015-03-14 16.06.03 2015-03-14 16.06.12

2015-03-14 15.34.43

Herkkuja, niin paljon herkkuja. Mutta mulla on dieetti ja mukaan otin omat eväät. Olimme siis sukujuhlissa aamusta iltaan ja evääni söin aina jossain hieman piilossa. En siis samalla, kun muut söivät kakkua. 😀

Mun serkku kysyi multa, että eikö mua haittaa vaan katsoa vierestä, kun muut syö. Ja ei, ei mua oikeesti haittaa. Keksin aika hyvän metaforan dieetille:

Kuvittele, että sun pitää juosta joku tietty lenkki, tietty määrä. Et sä lopeta juoksemista, koska sä oot väsynyt, koska sä tiedät, että sun täytyy päästä maaliin. Et sä kävele maaliin, jos joku muu alkaa kävelemään. Sä tiedät, että se vaan hidastaisi sun maaliin pääsemistä. Katse on maalissa ja sinne haluaa nopeasti. Mikään tai kukaan ei pysty horjuttaan sua.

Ainoa, mikä harmitti ihan hirveesti oli, että mun äiti oli hommannut ihan hulluna kaikkia ihania gluteenittomia herkkuja mua varten. En odotakkaan, että ‘ei-fitness’ ihmiset ymmärtävät täysin tätä mun maailmaa. Normi-ihminen voi ihan hyvin juhlissa ottaa sen pullan tai pari. Periaatteessa oli se sitten dieetillä tai ei. Mutta mä en ja en ees halua. Se ei kuulu mun dieettiin. Ja se on tosi vaikea edes yrittää selittää lajista ns. ‘tietämättömille’. Kun muut ihmiset ei missään nimessä halua tai tarkoita pahaa ja taas itse tulee monesti sellainen olo, että vaikutan tylyltä, kun en syö tarjottavia. Normaalille ihmiselle tälläinen tuntuu ja kuulostaa varmasti oudolta ja raadolliselta. Jopa nipolta. Mutta olen asettanut itselleni rajat ja tavoitteet, missä haluan pysyä. Voisin syödä sen pullan jos haluaisin, kyse ei ole siitä. Mutta en vain tässä kohtaa saisi siitä mitään irti. Minulle tulisi todennäköisesti ihan hirveän huono olo ja ylimääräinen sokeri ja hiilari vain turhaan herättelisi uinuvaa nälkääni. Koska kyse ei ole pelkistä kaloreista vaan makroista kokonaisuudessaan, on syöminen siksi tarkoituksella tarkkaa. En ole ensinnäkään kolmeen kuukauteen syönyt yhtään sokeria, niin ei sitä sokeria tai makeaa tee yhtään edes mieli.

Mutta mulle ei ole mikään ongelma se, että muut syö herkkuja. Mua ei haittaa viedä omia eväitä. Ja todella toivon, että se ei ole muille ongelma. Vähiten se mitä haluan on, että mun dieetti on muille ongelma. Jos mä en syö herkkuja, niin se ei tosiaan tarkoita sitä, että katoisin niitä pahasti, ketkä niitä herkkuja syövät. Tää on mun elämänratkaisu ja mua ei kiinnosta/haittaa/mietitytä yhtään se mitä muut syö. Eri asia sitten on, jos joku tulee kysymään multa vinkkejä ja neuvoja.

Dieetillä toki  joutuu joskus itsekkin hakemaan itselleen uudestaan motivaatiota. Treeneihin tulee mentyä koska ne on jo vahva osa arkea ja jotain mistä nautin suuresti. Mutta tottakai niitä päiviä tulee, kun kaikki muu paitsi juuri se treeni kiinnostaisi. Sillon täytyy motivoida itsensä liikkeelle. Mutta pääasia on, että jokaikinen treeni ei maistu puulta ja aidosti nauttii siitä mitä tekee. Niin kauan kun tää homma antaa enemmän kuin ottaa, oon ehdottoman koukussa.

2015-03-14 14.07.46

4 Comments

  1. Laura sanoo:

    Ei nyt liity tähän postaukseen millään tavalla mutta oot aivan ihana! Oon ihan täysin hurahtanut sun blogiin, vaikka ennen mua ei todellakaan napannut ollenkaan mitkään “fitnessblogit” Lueskelin lähinnä semmosia, missä jauhetaan vaan ulkonäöstä ja juhlimisesta ja ehkä ripaus jotain syvällistäkin.

    Sussa on ihan uskomattoman paljon asennetta, vaikutat huippumuijalta, lähetäänkö kahville vink vink. Hah no ei vaan.

    Mulla olis sulle pari kysymystä, ja oisin todella otettu jos vastaisit näihin 🙂

    Mikä sussa sillon laihdutuksen alussa sai aikaan sen palon ja motivaation, mikä piti sitä itsekuria yllä?
    Oot maininnu, että sen ensimmäisen kesän vedit semmosella ns. pussikeittokuurilla, minkä merkkisellä? Oon itse ajatellut toosi pitkään että laihdutuksen aluks ( 30kg pudotettavaa) Vetäisin nutrilettilla jonkun muutaman viikon kuurin, jotta saisin sen painon aluks putoamaan ja tuloksia näkyvville, jos se vaikka motivois sitten jatkamaan.

    • awwww, ihanasti sanottu. Sniif <3

      Kyllästyminen siihen omaan olemukseen ja siihen itsesäälissä rypemiseen. Kyllä siihen kauan meni, että sain homman kunnolla käyntiin. Mutta siis sellainen, että hittovie! Haluan elältä enemmän! 🙂

      Joo Easy Dietin juttuja söin ja itse koin ne silloin tehokkaiksi. Todella varovaisesti suosittelen mitään tuollaista. Mutta itselleni se toimi hyvänä motivaattorina, koska asenne oli kohdallaan ja noilla sai painoa heti tehokkaasti pois. 🙂

  2. Jutta sanoo:

    Hieno metafora toi juoksulenkki maali juttu:D Oikein osuva:)
    Tuli oikeen semmone ahaa elämys!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *