Tämä olikin vastoinkäyminen?
3.10.2015
Salibiisejä!
7.10.2015
Show all

Fitnessnatseilu – kun ei muisteta, että kaikki on suhteellista

Olen nyt tämän viikon aikana törmännyt muutamaan tapaukseen, missä hyvin terveellisesti elävä ihminen tuomitsee muiden ihmisten käsitteen terveellisestä. Esimerkiksi jos laihduttaja kokee proteiinipatukan terveelliseksi välipalaksi.

Se joka tietää ravitsemuksesta vähänkin enemmän tietää, että perus suklaapäällysteinen prodepatukka on aika kaukana terveellisestä. Mutta fiksu ihminen ei ala ohjeistamaan toista ilman, että toinen kysyy hänen apuaan. Ravitsemus on kuitenkin sellainen asia, että heti kun siitä kuvittelee tietävänsä kaiken, huomaa, ettei tiedä siitä vielä mitään. Ei siis ole mikään ihme, että laihdutustaan vasta aloittava ihminen ei heti tiedä ihan kaikkea. On ihan normaalia, että kukaan ei tiedä ravitsemuksesta ihan kaikkea. Asiat on usein tarkoitettu pikkuhiljaa opittaviksi.

Monet lukijani varmasti tietävät sen, että minä aloitin laihdutus-urakkani ateriankorvikkeilla. Laihduttaisinko nyt ateriankorvikkeilla? En. Kadunko sitä, että aloitin laihduttamisen ateriankorvikkeilla? En. Suosittelisinko ateriankorvikkeita muille? En lähtökohtaisesti.

File 4.10.2015 10.46.10

Silloin kun aloitin laihduttamisen, ruokavalioni oli sitä, että söin kerralla kolme iiiisoa lautasellista ruokaa. Söin usein ja paljon. Söin herkkuja, join paljon alkoholia. Kaikki mahdollinen oli ruokavaliossani retuperällä, vaikka aika perusruokaa usein söinkin. Siihen verrattuna ateriankorvikkeet olivat siis todellinen askel parempaan. En siis edellenkään väitä, että ateriankorvikkeet olisivat hyvä vaihtoehto, mutta haluan korostaa sitä, että riippuu mihin vertaa. Itse opin niiden avulla muun muassa tajuamaan sen, että kuinka paljon vähemmällä määrällä ruokaa sitä pärjää. Jos pärjään ateriankorvikkeilla, niin se määrä ruokaa mitä ennen söin oli suorastaan sairasta. Se toi perspektiiviä.

Nyt taas olen siinä tilanteessa, että ateriankorvikkeet olisivat minulle ihan liian vähän ruokaa. Jopa dieetillä. Jopa dieetin loppuvaiheessa. Mutta nyt ollaankin jo oikeasti syvällä pelissä ja tietotaito on kasvanut ja karttunut.

Fitness-intoilijoilta usein lähtee itseltään suhteellisuudentaju. Ei muisteta, että suurin osa ihmisistä kuitenkin on ihan peruspulliaisia ja kaikilla ei edes ole halua eikä tarvetta elää superterveellisesti. Tälläisen elämäntavan pitää antaa, koska se myös ottaa.

Minua ei haittaa jos aloitteleva laihduttaja pitää propepatukkaa hyvänä valipalana. Uskon siihen, että se ajatusmaailma kehittyy ja karttuu matkan varrella. Ja koska jos normaalisti sen prodepatukan tilalla olisi mahdollisesti jotain muuta hyvin epäterveellistä, niin onhan se prodepatukka silloin askel parempaan.

File 4.10.2015 10.45.57

Kuvitteleeko joku oikeasti, että tuo tyty söi mitenkään edes läheisesti niin miten tämä tyty nyt syö? Jo se oli plussaa, jos edes ajattelin, että voisi syödä terveellisemmin. Jo se oli askel parempaan.

Fitfashionin bloggaaja Eveliina sai aikamoisen kakkamyrskyn aikaan, kun esitteli aamiaisen, mitä hän kehui terveelliseksi. No sekös sai ihmiset sekaisin. Tarinan taustalla on se, että Evellä on ahmimishäiriö, josta Eve onkin avoimesti kirjoittanut.

Eve yritti sanoa ihmisille sitä, että aamupala on hänelle terveellinen, verrattuna siihen, mitä hän mahdollisesti ennen olisi syönyt. Silti ihmiset väänsivät ja käänsivät. Mutta esimerkiksi ahmimishäiriön kanssa laihduttaminen on usein varsinkin terapian alussa hyvin kielletty asia. Ensin täytyy saada edes jonkunlainen tolkku siihen syömiseen, löytää ahmimisen syyt ja pikkuhiljaa käsitellä asiaa. Laihduttaminen useimmissa ahmimishäiriötapauksissa usein vaan pahentaa tilannetta entisestään. Eve oli varmasti aikalailla siinä pisteessä, että oli saanut syömiseensä parannusta, oli siitä innoissaan ja kuinkas sitten kävikään.

Photo 13.9.2015 16.33.01

Varmasti jos joku on sairastanut anoreksian, ei parantuminen tapahtunut hetkessä. Jos anorektikko pitää vaikkapa omenaa isona ja kaloripitoisena ateriana, niin moniko meistä menisi siihen trollamaan? Moni varmasti tajuaisi, että se tuo ihminen on vasta matkalla kohti parantumista.

Sama pätee myös ahmimishäiriöön ja ihan tasan tarkkaan myös uusien elämäntapojen opetteluun. Vaikka sitten kyseessä ei olisi mikään syömishäiriö. Roomaa ei rakennettu päivässä ja ihminen oppii matkallaan joka päivä jotain uutta. Laihduttaja haluaa päästä pisteestä A pisteeseen B. Siihen matkalle mahtuu niin paljon uuden oivaltamista, jo tiedetyn tiedon vahvistamista ja totaalista ajatusmaailman muuttumista. Minusta on hassua, että toiset ihmiset edes olettavat, että aloitteleva laihduttaja heti tekisi kaiken täysin oikein. Tuskin kukaan fitnessintoilijakaan on heti tiennyt kuntosalilla, että miten treenataan.

Kaikki me olemme joskus aloittaneet jostain. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset muistaa se.

Jos joku polttaa kaksi askia tupakkaa päivässä ja vähentää puoleen, hän on omasta mielestään tehnyt jo suuren edistyksen. Kyllä, aski tupakkaa on edelleen paljon, mutta siitä on hyvä jatkaa vähentämistä. Plus, se on sen ihmisen oma päätös. Ei muiden. Muistetaan mieluummin kannustaa kuin latistaa.

Minun mielestäni Eve on aiheensa kanssa ihan helvetin rohkea nainen. Ahmimishäiriö on selkeästi todella tabu vielä. Puhuin aiheesta erään toimittajan kanssa ja hän kertoi, että aiheeseen on hyvin vaikea löytää esimerkiksi haastateltavia, koska kukaan ei kehtaa puhua asiasta, ei edes nimettömänä. Minäkin voin puhua aiheesta, koska olen “parantunut”. Okei, minulla ei varsinaista ahmimishäiriötä ollut, mutta paljon muita ongelmia syömisen ja ruuan suhteen toki löytyi.

“Ongelma on luultua yleisempää, arviolta viidennes vaikeasta lihavuudesta (BMI 40 tai yli) kärsivistä sairastaa ahmimishäiriötä. Ahmimishäiriön taustalla voi olla muitakin psyykkisiä ongelmia kuten masennusta ja työuupumusta.” (Keventäjät.fi)

Mutta silti asiasta ei puhuta missään. Ja jos puhutaankin, siitä puhutaan lohtusyömisen nimellä. Miksi tämä aihe on tabu? Ketä se hyödyttää, että siitä ei puhuta?

Photo 30.9.2015 22.26.43*Vaatteet: Sportamore, Blacc

Tehdään parhaamme ja janotaan jatkuvasti lisää tietoa ja taitoa. Niin ne mestarit syntyvät! 😉

10 Comments

  1. Tuuli sanoo:

    Hahhaa.

    Mä en millään tavalla pidä prodepatukkaa terveellisenä välipalana. Mä pidän sitä helppona, nopeana ja hyvin säilyvänä välipalana joka on parempi kuin se toinen vaihtoehto: pari suklaapatukkaa, tai ei yhtään mitään ja hirveä nälkä myöhemmin.

    Mulla ei maha kestä juurikaan maitotuotteita ja ajatus muutaman tunnin muhineesta maitorahkasta lähinnä oksettaa. Toki muitakin vaihtoehtoja on kuin patukka, mutta… Itse vasta opettelen säännöllistä syömistä. Patukka+pähkinä -välipala houkuttelee syömään paljon varmemmin kuin rahka+oliiviöljy. Ja säännöllinen syöminen on ainakin mulla avain painonhallintaan. Jos jätän syömättä, todennäköisyys mättöromahtamiseen kasvaa. Ja jos päivän kalorit patukan kanssa on 2000 ja ilman patukkaa 4000 niin…

    Jos jollain on jotain sanottavaa mun patukansyömisistä niin saa tulla sanoon päin naamaa. Voin selittää tilanteen. Ps. Kaikki läskit ei laihduta, ei vaikka söis “terveellistä” proteiinipatukkaa.

    Oot Patu ihana! Susta tulee huippu-PT jota asiakkaat rakastaa. <3

    • Mä itse oon tykästynyt noihin questeihin, ne on aika hyviä ravintoarvoiltaa, vaikkakin kalliita. Mutta niinpä, pakko kompata sua. Kyllä itselläki on laukussa aina prodepatukka mukana. Se on niin helppo ja ei mee pahaksi.

      Ja niinpä, ihan helkkarin hyvä pointti tuo kaloriesimerkki. 😀

      Kiitos <3

  2. anso sanoo:

    Mullakin tulee tuo ruokanatseilu korvista ulos! Mä olen normaalipainoinen ja toki tavoittelen lihaksikasta ja hyvinvoivaa kroppaa. Proteiinipatukoita syön silloin tällöin, koska ne vaan on (harvat ja valitut) niiiin hyviä! Lisäksi arkena nautitusta prodepatukasta ei tule herkkumorkkista samalla tavalla kuin esim. suklaapatukasta, vaikka inci-listat ei juuri eroa 😀 Olen sitä mieltä että jos ruokarunko on kunnossa, yks proteiinipatukka vaikka päivittäin ei sitä kaada (jos tavotteena ei ole fitnesslavat). Mun yks kaveri kerran hoksautti mua edesmenneinä ruokanatseiluaikoinani: “Aiotko sä vasta taivaassa enkelikuorossa vetää sitä suklaata sit?”

    • Juuuuuuurikin tuo, että ei se prodepatukka sitä hyvää ruokavaliota tuhoa. Päinvastoin, voi jopa estää juuri niiltä herkkuhimoilta. 😀

      Hahahahahah, hyvä kommentti! 😀

  3. Anniina sanoo:

    Olipas hyvä kirjoitus! Täyttää asiaa joka sana 🙂 Voi mistä löytyisi se kultainen keskitie “terveelliseen syömiseen”? Täälläkin ilmapiiri on niin kisaajakeskeinen, että helposti tavallisen pulliaisen ruokavalio sekoitetaan siihen, kuinka kisadiettaaja syö. Hyvä että on myös kaltaisianne, jotka ymmärtävät tätä olettamusta myllätä 🙂

    • Kiitos, ihana kuulla. Itse olen vähän sitä mieltä, että ääripäät eivät ikinä ole hyvä juttu. Toki jos joku haluaa kisata, niin kaikki kunnioitus hänelle. Mutta samalla ei saa unohtaa erilaisuutta ja mennä siihen kuuluisaan “kuplaan”. 🙂

  4. terhi sanoo:

    Moi!
    Törmäsin blogiisi jo hetken aikaa sitten ja tykästyin. Olisi kiva lukea vanhempia postauksiasikin, mutta se on kovin hankalaa, peruuttamalla sivu kerrallaan lopusta. Saisiko sivuun kuukausi palkin mistä olisi helppo lukea vanhoja juttuja?
    Terhi

  5. Laura sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus. Kieltämättä itsekin olen urheilun myötä oppinut enemmän ravitsemuksesta ja joskus unohdan, miten pitkän matkan olen itse jo kulkenut. Todellakin toisen ihmisen asemaan asettuminen kannattaa!

    • Näin on 🙂 Itse sortuu tuohon myös, sitä niin helposti elää vain sen oman näkemyksensä kautta. Onneksi tutut ja kaverit avartavat hienosti maailmaani omilla kokemuksillaan ja näkemyksillään. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *