Pauliina kuvin
4.1.2014
Protskupatukoita ja kehitystä
10.1.2014
Show all

Kaikki ovat joskus aloittaneet.

ProBodyn erään numeron pääkirjoitus oli täys napakymppi.
siinä oleellisin pähkinänkuoressa
Jokainen meistä on joskus aloittanut/aloittaa salillakäymisen tai ylipäätänsä urheilun. Kukaan ei voi olla seppä syntyessään. Toki joku voi olla enemmän luonnonlahjakkuus, kuin toinen, mutta sillä ei ole mitään väliä.
Olen koko salihistoriani ajan käynyt samalla salilla, Tampereen Fressissä (nykyään Fressi & Fressin Syke). Aloitin siellä käymisen jo aikojen alussa, kun se sijaitsi vielä Sokoksen takana, siellä missä nykyään on kuntokeskus Wolf. (Niille, ketkä Mansea tuntevat :D) Eli, kun aloitin salin, olin yli satakiloinen, rapakunnossa ja ujo. Ei minulla ollut hajuakaan, että mikä on hack -kyykkylaite tai smith. Mutta nyt tiedän. Koska otin rohkeasti asioista selvää. Itseasissa olen vasta viimeisen vuoden tiennyt, että mikä on hack.. ja salilla olen kuitenkin käynyt sen varmaan kohta kymmennen vuotta 😀
Olin juuri aloittanut salin ja tutustun juoksumattoon, kun pudotin soittimeni lattialle ja syöksyessäni sen perään, olinkin muksismaksis pitkin lattiaa. Olen myös tehnyt vatsalihasliikkeitä selkälihaslaitteessa. Olen kompuroinut laitteiden kanssa ja lyönyt pääni pitkin seiniä lukemattomat kerrat. Olen kylläkin tavallista koppulampi ihminen, mutta tuollainen on siis ihan täysin normaalia. Alussa sali tuntuu varsin pelottavalta ja hyvin vieraalta paikalta. Epävarmuus on inhottava tunne, oli kyse mistä asiasta tahansa, mutta sen yli ei pääse muuta kuin kokemuksen kautta. Epävarmuudentunteen ei saa antaa olla este tehdä uusia asioita.
Ennen olin vain ujosti salin ‘pelkille naisille’ -puolella, mutta nykyään nostelen jo niitä mun pikkurautoja ja reippaasti salin ‘isojen poikien’ seassa. Keskityn tasan omaan treeniini ja piste. Jos joku minua tuijottaa, niin siinäs tuijottaa. Paitsi pervot, pervoja en kestä. Niitä mulkkasen pahasti.
On hyvä muistaa, että aina salilla tulee olemaan joku, kuka on sinua paremmassa kunnossa, laihempi, tikimpi.. mitä tahansa enemmän. Mutta mitäs sitten. Good for her/him ja pyri itse samaan. Jostain se tikimpikin ihminen on aloittanut. Tuskin kukaan meistä on syntynyt sikspäkin kanssa.
Älä murehdi, että ovatko salivaatteesi ajantasalla tai, että tuijottavatko kaikki sinua tuomitsevasti, kun naamasi on ensimmäisen parin minuutin jälkeen aivan punainen, hikoilet kuin sika, niin ja teet haukkaritkin väärin. Jos jollain on salilla noin paljon aikaa keskittyä sinuun, ei hän ole siellä kyllä sitten tosissaan treenaamassa. 😀 Äitini sanoi minulle joskus hienosti, että älä kuvittele, että olet maailman napa. Eli toisin sanoen, eivät kaikki minua tuijota, heillä varmasti parempaakin tekemistä! 😀
Kuitenkin tärkeintä siellä salilla on käyttää se aika tehokkaasti ja keskittyä vaan siihen omaan treeniin ja suoritukseen. Ja muistakaa, että on erilaisia tapoja treenata. Mä esim. treenaan tällä hetkellä kestävyyttä ns. superina, joten en käytä suuria painoja. Silti väännän naama irvessä ylöspäin sitä prässiä. Jos siinä alkaisin miettimään, että voi kuinka noloa, kun painan näin pienillä painoilla eteenpäin, niin se treeni olisi sitten siinä. Ei muuta kun itsevarmuutta kehiin! 🙂
Salivaatteista sen verra, että niitä ehtii kyllä sitten ajan kanssa hankkimaan. Uudet salivaatteet motivoivat hurjasti ja tuovat aina uutta pontta treeniin. Voit vaikka sopia itsesi kanssa, että ostat aina uuden vaatekappaleen salille kun olet laihduttanut tietyn kilomäärän. 🙂

Tekniikan kanssa tulee salilla on tarkka, jotta ei teloisi itseään. Siksi kannattaakin alussa palkata ammattilainen näyttämään ja opastamaan salin laitteiston käyttöä, näin ei puolesta energiasta mene siihen kun mietit, että teetkö liikkeet oikein ja katsotaanko sinua pahasti. Useat salit tarjoavatkin liittymistarjouksena ilmaisen pt -tunnin. Se kannattaa siis hyödyntää.
Jos salille liittyminen/uuden harrastuksen aloittaminen tuntuu liian pelottavalta yksin, yritä pestata kaveri mukaan! Yhdessä on huomattavasti helpompi kohdata uusi teretaario. Ja yhdessä voi nauraa ja hassutella (kunhan ette muiden treenaajien kustannuksella), kun ei vielä asioita ihan kunnolla taida. Silloin, kun on vielä salineitsyt.
Pelkojen voittaminen ja mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on erittäin palkitsevaa. Ensimmäiset pari viikkoa olet kuinka turpaan saanut koiranpentu, mutta kun alat tuntea paikan kotoisaksi ja treeni alkaa rutinoitua, koet varmasti voittajafiiliksen. Ja olet ansainnut sen tunteen, olethan päässyt sanoista tekoihin! 🙂
Ja mitä ainakin minun ajatusmaailmaan tulee, en ikinä katso pahalla, jos salilla treenaa ylipainoinen/huonokuntoinen ihminen. Miksi iiiiiiiihmeessä tekisin niin?! Päinvastoin, kaikki kunnioitus hänelle. Tiedän henkilökohtaisesti kuinka paljon se vaatii pokkaa, aloittaa salillakäyminen lihavana ja täysin rapakunnossa. Se on itselle tosi rankkaa, ihminen on kuitenkin usein itse oman itsensä pahin kriitikko. Kyllä minäkin mietin, että en voi mennä salille, että kaikki katsovat pahasti ja siellä varsinkin tunnen oloni lihavaksi, kun kaikki muut ovat jo hyvässä kunnossa. Pyh pah, kaiken näköisiä ja kokoisia ihmisiä siellä salilla on. 
Jos nyt kokisin tarvetta tuomita jossain lihavia ihmisiä, niin mielummin tekisin sen mäkkärin jonossa, jos todella iso ihminen tilaisi bigmäkkiä tuplana ja pirtelöö kylkeen, kuin että tuomitsisin hänet salillakäymisestä. 😀
Ainoa milloin mua oikeastaan häiritsee ihmisten lihavuus, jos ihminen tekee sen avulla itsestään uhrin. Syö itseään hengiltä ja sitten valittaa, kun kaikki haukkuvat ja syrjivät ja että postilaatikollekin käveleminen vie liikaa voimia. Aikuinen ihminen voi syyttää vain ja ainoastaan itseään lihavuudestaan. Ei mitään damn you genetics bullshittiä. Oli sulla mikä tahansa vajaatoiminta, niin kilpparin tai joillakin aivojen, niin se estä sua syömästä oikein ja urheilemasta. Piste. Sellaseen kakkaan mulla ei riitä sympatiaa.
Oksettavinta mun mielestä on laiskuus ja aikaansaamattomuus, ja sellasia ihmisiä ei voi auttaa. Koska muutos lähte kuitenkin aina susta itsestäsi. Mutta ihmisestä kyllä näkee, jos siinä on sitä jotain tulta ja tappuraa ja tahtoa muuttua ja laihtua. 🙂
Sen verran sanon, että toi joulun mättäminen muistutti mua taas, että miks rakastan tätä elämäntapaa. Okei, ruoka on hyvää ja on ihanaa kun sitä saa vetää paljon. Mutta sen jälkeen väsyttää, vituttaa ja mikään ei huvita.. ja worst off all.. on tooodella epäviehättävä olo. Turvottaa ja hyi hyi hyi! 😀
Nyt taas kun on syöny puhdasta ja terveellistä, mutta tietty hyvää ruokaa, olo on paaaljon energisempi ja pirteämpi. Ja seksikkäämpi! miau! 😀
Mahtavaa alkanutta vuotta! Make yourself proud.
motivaatiopläjäys:
  

9 Comments

  1. Oona sanoo:

    Mä kyl ihailen sua, kun osaat kirjottaa hyvin, sujuvasti ja vielä niin asiatekstiä!!! 🙂 Tää on mun lemppariblogeja nykyää haha. Onneks teit!

  2. Voi kiitos ihana! <3 <3

  3. KuuKatriina sanoo:

    Mä muistan ku Hanie joskus sano, että susta ku puhuttii laihtumisesta. Nyt ku oon ite projektin alkuvaiheessa vielä (synnytin reilu 2kk sitten), ni kävin kattoo sun instagrammia ja sain ihan hirveen motivaatiolatauksen! Nyt eksyin vielä tänne blogin puolelle ja täytyy vaan nostaa hattua sulle ja pyrkii ite samaan :)!
    Pari postausta oon nyt lukenu ja kirjotat älyttömän mukaansatempaavasti, innolla ootan seuraavia postauksia 🙂
    Ps.tää blogi voittaa mennen tullen venla savikujan :p

  4. Aivan mahtavaa kuulla!! 🙂 Ja onnea hurjasti vaavista! Jos haluat treenaamiseen/syömiseen henk. koht. vinkkejä, niin mua saa lähestyä ihan vaikka facen kautta 🙂

  5. Anonymous sanoo:

    Mitä teet työksesi/kuinka paljon viikossa? Mietin vain, miten saat aikataulusi onnistumaan jos treenaat monta kertaa viikossa.

  6. Moikka! Toimin myyjänä ja aika vaihtelevasti, 15h-35h/ vko. Joka päivä täytyy suunnitella etukäteen ja aikatauluttaa. Kalenteri on siis mun paras kaveri 😀
    Mutta jos opiskelu tulee mukaan ja olen ensin koulussa 8-16 ja siitä töihin iltakymmeneen asti, tulee treeniaikautaulu suunnitella uudelleen. Treenaamisesta en siis siltikään luopuisi, vaan sitten vain pitäisi tehdä kompromissejä ja suunnitella hyvin. 🙂

    Ajattelinkin tehdä tässä lähitulevaisuudessa postauksen tyyppillisestä päivästäni/viikostani 🙂

  7. Tytsy sanoo:

    Aivan ihana blogi! 🙂 Ensinnäkin, annat aivan hirrrrveesti motivaatiota. Todistat, että kuka vaan pystyy lähes mihin vaan kun on tahtoa ja itsekuria tarpeeksi. Toiseksi, mulla on itellä hyvin samankaltaisia ajatuksia kuin sulla. Kolmanneksi, muttei vähäisimmäksi; sulla on koira mun lempparirotua. 😀
    Itselläni ei oo oikeestaan ylipainoa, mutta vuosien varrella kertynyt enimmäkseen tohon vyötärölle epämiellyttävää makkaraa. Olen siis painoindeksin rajoissa, mut suoraan sanottuna aivan järkky plösö. Tupakointia oon koittanu lopettaa ja aika hyvin se onkin pysynyt pelkässä viihdekäytössä nykyään ( eli jos juon alkoholia, poltan). Sen oon itelleni sallinutkin, mulle ei vaan sovi sellanen “totaalikieltäytyminen”. Kai? 😀 Liikuntaa oon lisännyt vuoden sisällä aivan hurjasti. Silti tuntuu et mitään ei tapahdu, ainakaan noin niinku ulkoisesti. Toki hapenottokyky on parantunut roimasti, ennen kun hengästyin jo jumpan alkulämmössä niin että tuntui ettei henkeä enää saa ja sydän hyppää ulos rinnasta. Ne alkukerrat olikin just sellaisia missä voin kuvitella et monella tulee se stoppi; “ei tästä mitään tuu, en pysty tähän, oon liian huonokuntoinen”. Onneks itse jaksoin yrittää, taukoja on on ollut erinäisiä, pidempiä ja lyhempiä, mut huomaan itsessäni että saan liikunnasta ne “kiksit” mitkä ennen tuli röökistä. 🙂 Nyt vaan pohdinnan alla ollut että miten tän liikunnallisempaan suuntaan muuttuneen elämän sais vietyä vielä uudelle tasolle..
    Jopas tää mun juttu lähti rönsyilemään, kun tarkoitus oli vaan kiittää sua hyvästä blogista, jatka samaan tahtiin! 🙂

    • Pauliina sanoo:

      Kiitos! 🙂

      Ihana kuulla, jos minusta saa motivaatiota <3

      Staffit on vaan niin ihania, jee tykkään susta heti!! 😀

      Eli kiinteytystä siis. Se tarkoittaa ruokavalion kuosiin laittamista, lenkkiä ja punttisalia. Ja ei mitään voimasarjoja vaan kunnon pumppihöökiä! Tosi monilla menee just toisinpäin, että ensin muutetaan ruokavalio ja se liikunta otetaan sitten pakkopullana mukaan.. joten sulla voikin olla etulyöntiasema, kun kerran olet jo liikkumiseen hurahtanut. Ihan loistavaa, ettet antanu periks! 🙂

      Mutta mitä laihtumiseen tulee 80% tapahtuu keittiössä ja 20% salilla.. eli ruokavaliolla on SUURI merkitys. Nyt oikealautasmalli käyttöön, vihanneksia, kasviksia ja paljon hyviä proteiininlähteitä ni johan lähtee!

  8. […] Keho ja mieli ehtii tottua ajatukseen, kun homma tehdään asteittain. Näin myös onnistumisentunteet on taattu. Urheilussakin vaalii usein ihmillä liikaa tämä kaikki tai ei mitään ajattelu.  Pelätään epäonnistumista niin paljon, ettei uskalleta edes yrittää. Heti pitäisi olla maailmanluokan pro, että voisi edes yrittää. Mutta muistakaa, että  kaikki ovat joskus aloittaneet […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *