Sisustusvimma!
10.11.2015
Dieetti alkoi, paino nousi
12.11.2015
Show all

KOVA KUORI. PEHMEÄ YDIN.

Jouduin tilanteeseen, jossa jouduin toteamaan, että olen kasvattanut itselleni piinkovan ulkokuoren. Hämmentävää. Missä ja koska näin on tapahtunut? Olenhan aina ollut se herkkä, itseluottamusta vailla oleva tyttö. Nyt minua kuvattiin sanoilla itseriittoinen, vahva ja pelottava. Minua?

Olen puhunut siitä kuinka nykyään pidän herkkyyttäni vahvuutena ja blogissa annan herkkyyteni näkyä. Koen, että osaan kirjottaa paremmin kuin puhua ja kirjoittamalla saan itseni paremmin ymmärretyksi. Kasvotusten herkkyys on erilaista. Se on paljon raa’empaa. Kasvotusten herkkyyden osoittaminen tuntuu kiusalliselta ja toinen voi helposti ymmärtää sen heikkoutena. Olen usein kuullutkin tutuiltani, että olen kiltti. Ja olen huomannut monesti, että kiltteyttäni yritetään helposti käyttää omaksi edukseen. Nykyään osaankin juuri sillä erottaa hyvät ihmiset niistä huonoista. Ne, jotka rakastavat minua koska olen kiltti ja ne ovat jotka siitä yrittävät hyötyä. Viime kertaisin oli se, että huomasin erään ihmisen saavan minusta jonkinasteisen alemmuuskompleksin. Mikä oli minusta hassua ja jokseenkin naurettavaa. Tämä ihminen halusi saada minut tuntemaan oloni epävarmaksi on alkoi systemaattisesti vähättelemään muun muassa älykkyyttäni ja samalla korostamaan omaa älykkyyttään ja omia suorituksiaan. Tälläiset ihmiset häivytän elämästäni suhteellisen nopeasti. En jaksa ottaa itseeni, mutta en jaksa kuunnellakkaan. Siinähän sitten vähättelee, mutta en itse jaksa olla yleisönä.

Photo 16.9.2015 20.29.18

Tälläinen tapaus ei ole yksittäinen. Olen viime vuosien aikana saanut monesti siipeeni ja herkkyyteni takia olen ollut ihmisenä suhteellisen rikki näistä kokemuksista. Toki, monen kokemuksen jälkeen olen paljon vahvempi, mutta koen myös, että en halua liikaa kyynistyä ihmisenä. Pidän herkkyydestäni. Ja oikeastaan, en tiedä voiko sitä koskaan itsessään täydellisesti muuttaa. Minä tunnen paljon ja suuresti ja hyvä niin.

Mutta suojellakseni herkkää sisintäni, ulkokuoreni on muuttunut. Ulkokuorestani on tullut kova. En juurikaan päästä ihmisiä todellisesti lähelleni. Päästän heidän vain tiettyyn pisteeseen, siksi heistä on myös helppo luopua. Kuten tämä esimerkissäni käyttämä ihminen, en tuntenut oikeastaan mitään kun päätin vähentää yhteydenpitoa häneen. Kun hän tunsi surua, en tuntenut mitään. Olenko siis herkkä vai en? Vai onko tämä silkkaa herkän ytimen tarkkaa suojelemista? Itsesuojeluvaistoni, mikä suojelee pahalta maailmalta.

Koska kun kovan ytimeni läpi pääsee, pystyy minut vaikka tuhoamaan. Silloin minusta tietää kaiken, heikkouteni ja vahvuuteni. Ja se on pelottavaa. Kuin antaisit ihmiselle aseen ja vain luotat siihen, että hän ei paina liipaisinta. Miksi ihmeessä päästäisin kenet tahansa siihen tilanteeseen? Maailmassa on ihan liikaa pahoja ihmisiä ja pahoja taka-ajatuksia. Itseään on suojeltava jos haluaa pysyä mieleltään puhtaana. Haluan loppupeleissä ajatella ihmisistä hyvää, mutta pelkään, että se ajatusmaailma horjuu jos päästään liikaa vääriä ihmisiä lähelleni.

Photo 17.10.2015 14.35.40

Tässä on sekä hyvät, että huonot puolensa. Huomaan, että olen onnellisempi kuin pitkään aikaan mutta samalla huomaan, että en meinaa päästää enää ketää suojamuureni sisälle. Omien viime vuosien elämänkokemuksieni perusteella se on vain ihan liian riskialtista. Kuulostaa ehkä siltä, että yritän visusti pysyä omassa kuplassani, missä kukaan ei sano tai tee mitään pahaa. Ei missään nimessä siis niin. Tiedän, että ihmiset joita rakastan, eivät ole täydellisiä. Voi luoja, olen itse hyvin kaukana täydellisestä. Mutta rakastan aitoja ja hyväsydämisiä ihmisiä. Minua saa torua ja kyseenalaistaa jos sen tekee hyvät mielessä. Silloin se on enemmänkin hyvä teko, kuin paha teko. Läheisten ihmisten kuuluukin saada sinut kasvamaan ihmisenä. On eria asia osoittaa toisen heikkoudet ja yrittää lyhistää toinen kuin yhdessä auttaa toista löytämään omat vahvuutensa. Ystävät auttavat toisiaan kukoistamaan. Aina hyvät mielessä. Se on sitä energiaa mitä haluan ympärilleni ja minusta kaikkien tulisi ajatella itsestään ja lähipiiristään niin. On tärkeää kokea olevansa hyvien ihmisten arvoinen.

Jos saan joltain hyvää, haluan antaa takaisin parempaa. Jos saan joltain huonoa, en anna mitään muuta takaisin kuin enintään ison hymyn.

Millainen sinä olet? Oletko pelkkää vaahtokarkkia vai pehmeä ulkoa ja kova sisältä vai kenties kaltaiseni m&m-karkki, eli kova kuori ja superpehmeä sisus?

 

13 Comments

  1. Tuuli sanoo:

    Mahtava kirjoitus! Tunnistin paljon samaa itsessäni. 🙂

  2. Maria sanoo:

    Kirjottelin yks päivä facebookissa hsp ryhmään ja huomasin sutkin sieltä, oon pitkään lukenu sun blogia ja en tiennyt että oot mun kaltainen 🙂 Tuntuu helpottavalta löytää toisia ittensä kaltasia!

  3. Eldred sanoo:

    Yksi herkkä ihminen ilmoittautuu! Ja jolta löytyy myös kova kuori, sillä minuakin on usea (varsinkin mies) kuvaillut pelottavaksi. Mun mielestä herkkyys, ja uskallus näyttää herkkyytensä, on vahvuutta. Ihminen, joka ajattelee, että se on heikkoutta, on usein epävarma itsestään ja hänellä on huono itsetunto.

    • Koen myös samoin, se on äärimmäistä vahvuutta. Se voi olla joko huonoa itsetuntoa tai vain hyvin erilaista maailmankatsomusta. Tiedän ihmisiä, jotka vihaavat kaikkea herkkää ja sen heille tottakai suon ja sallin. Ihmiset ovat erilaisia ja pitävät erilaista asioista. Uskoisin tämän johtuvan hyvin paljon siitä, että onko ihminen tunne- vai järki-ihminen. Olen huomannut, että loogiset järki edellä kulkevat ihmiset usein eivät voi sietää meidän herkkiksien hömpötyksiä. 🙂

  4. Minna sanoo:

    Täälläkin yksi, joka on (tai oli) täysin pehmo sisältä, mutta päällepäin kova ja ympäristön mukaan itseriittoinen ja pelottava. Tuo oli, johtuu siitä, että minulle kävi niin, että nyt vanhempana tuo sisuskin on kovettunut melkolailla ja ongelmana on nyt se, etten oikeasti enää tunne mitään eli jos ei pidä varaansa, niin loppupeleissä saattaa käydä niinkin, että suojaroolista tuleekin se oikea minä .

    Nyt yritän opetella olemaan taas herkkä ja uskaltamaan myös näyttämään sen, koska todellinen vahvuushan on sitä, että uskaltaa olla herkkä vaikka se sattuisikin. Mitä epävarmempi ihminen, sitä kovempi on ulkokuori (psykologien lempimantra ja tottahan se on). Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei koe tarvetta suojata itseään toisten hyökkäyksiltä, koska ne eivät oikeasti vaikuta hänen minäkuvaansa mitenkään ja siinä on melkoinen ero siihen, ettei tunne mitään suojakuoren takia.

  5. Nasu sanoo:

    Heips,
    Täytyy sanoa että kirjoituksesi kosketti minua suuresti ja löysin myös todella paljon itseäni tekstistäsi! Olen aina ollut kiltti, nuorempana liian kiltti ja jotkut sen aikaisista läheisistäni käyttivät sitä hyväksi ja satuttivat. Ehkä niiden ns hyväksikäyttöjen seurauksena rakensin itselleni niin kovan ulkokuoren, jonka läpi kukaan ei pääsisi. Todellisuudessa olin täysin kova ulkoa mutta äärimmäisen herkkä ja lämmin sisältäpäin ja jotkut tietyt asiat saivat aina sen herkänkin puolen esiin.Muutamia vuosia sitten tein sen mikä olisi pitänyt tehdä kauan aikaa sitten eli haistatin pitkät kaikille niille “ystäville” jotka olivat halunneet minusta hyötyä ja käyttäneet kiltteyttäni ja sydämellisyyttäni hyväksi ja keräsin vierelleni ne ihmiset jotka tukivat eivätkä halunneet hyötyä missään muodossa. Täytyy vielä lopuksi sanoa että silloin kun kova ulkokuoreni oli vahvimmillaan niin myös näytin kuulemma kylmältä ja vihaiselta vaikka en sitä todellakaan ollut 😀 onneksi näytän kuulemma nykyään vähän lempeämmältä vaikka kova ulkokuori vielä löytyykin 🙂 Toisaalta kovan ulkokuoren ansiosta olen selvinnyt monesta tilanteesta mistä en muuten olisi selvinnyt joten kyllä siitä on jotain hyvää ollutkin.

    • Selvitymisestähän tässä varmasti on kyse. Itsekkin huomaan, että tuo suojamuuri vaihtelee paljon eri tilanteissa ja eri elämäntilanteissa. Työ- ja kouluelämässä suojamuuri on paljon korkeampi kuin normaalisti ja muuten se on suhteellisen alhaalla. Ja herkkänä aion kyllä pysyä, on hienoa tuntea näin vahvasti kaikkien tunteiden kirjo.

      Kiitos kommentistasi. 🙂

  6. Eve sanoo:

    Olen aina ollut kiltti, herkkä ja tunteellinen, vähän sellainen miellyttäjätyyppi. En ole koskaan osannut olla ilkeä kenellekään. En myöskään riitele kavereiden kanssa. Noh aloitin vuosi sitten työt alalla, joka on tosi “kova”. Joka päivä saa kuulla haukkuja asiakkailta ja yhteistyötahoilta ja se on aika vaikeaa näin herkälle ja kiltille ihmiselle. Ensimmäiset kuukaudet meni työpäivien jälkeen kotona itkiessä “miten muut voi olla niin julmia”, mutta pikkuhiljaa olen oppinut itsekin kovemmaksi. Edelleen olen kyllä kiltti ihminen enkä edes osaisi olla tahallisesti ilkeä. Vuosi on siinä mielessä ollut kasvattava, että olen oppinut pitämään puoliani, mutta toisaalta äärimmäisen raskas, kun haluaisi aina miellyttää kaikkia ja olla kaikkien silmissä se mukava tyttö. Mietin liikaa mitä muut ajattelee ja haluan miellyttää. Ärsyttää jopa itseänikin olla näin kiltti tapaus, mutta minkäs teet, kun se on äidinmaidossa tullut. Meni ehkä vähän ohi aiheen, mutta pitipäs tulla avautumaan 😀

  7. anu sanoo:

    Moikka!

    Tää ei nyt liity tähän aiheeseen mutta olisiko mahdollista, että tekisit postausta vatsalihasliikkeistä joita teet ja jotka olet kokenut tehokkaiksi? Tuntuu, että itse teen aina niitä samoja liikkeitä ja haluaisin vaihtelua. Kiitos paljon! Oot paras Patu !!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *