Kulunut viikko ja asiaa kotimaisesta maataloudesta

Joulu tuli ja meni. Itse jouluaatto meni todella nopeasti ohi, mutta onneksi pääsin nauttimaan joulunpyhistä pitkään ja rennosti. Paljon tuli käytyä sukulaisilla, niin omilla kuin avokin. Herkut jäivät nyt tänä jouluna puuttumaan, mutta kokemus oli hyvä ja opettavainen; ei joulu ole sitä, että ahtaa napansa täyteen (niin kuin olen tähän mennessä joka joulu tehnyt), vaan joulu on myös niin paljon muutakin. En siis missään nimessä sano, että jokainen joulu pitäisi tästä lähin vetäistä pipo kireällä, mutta oli kiva huomata, että olo on näin parempi ja se riittää, että saa mahansa suht täyteen ihan perus ruualla. Ja jos niitä konvehteja itselleen sallii, niin ei sen tarvitse automaattisesti tarkoittaa, että joulunpyhinä pitää tuhota 5 kokonaista suklaarasiaa ja mennä joka ilta nukkumaan suu vaahdossa hirveässä suklaakoomassa (ööö.. siis ee-eeen puhu siis omasta kokemuksesta hehe…).

Minulla ei ollut jouluun sen suurempia odotuksia, lähinnä ajattelin, että treenaan vaan koko viikon ihan täpöillä. No, elämäni tarina ja uhosin tätä fraasia liikaa ja koko kuluneen viikon olen ollut jonkun pikkupöpön kourissa. Olo oli kuitenkin sen verran höttö, että päätin pitää salista ihan täyslepoä. Osaltaan ehkä se myös auttoi siihen, ettei syömisessä käynyt ylilyöntejä, koska en päässyt tekemään kauppaa itseni kanssa, että yksi ylimääräinen treeni on yhtäkuin yksi joulutorttu. Ja tiesin, että nyt ei kannata syödä yli, kun ei juurikaan mitään kuluta. Onneksi olin kuitenkin sen verran voimissani, että pääsin kaikkialle kylään asti. On ollut muuten tosi outo pöpö; alilämpöä, paineentunnetta ja särkyä päässä ja niskat ihan tulessa. Koutsi epäili ylirasitusta, kun hups olen taas kerran unohtanut kevyen viikon tärkeyden…

Joulu alkoi avokin vanhempien luota ja loppuillaksi menimme minun vanhemmille.

En odottanut lahjojen suhteen tänä vuonna mitään erityistä. Vanhemmilta olin toivonut apuja tietokoneen ostamiseen. Nyt kun olen koulussa, niin kunnon läppäri on aika tärkeä juttu. Lahjamäärä oli kuitenkin ihan huikea ja olin ihan super otettu siitä kuinka ajatuksella kaikki lahjat oli minulle ostettu.

Joulu huipentui maaseutumatkailuun. Kaunis talvinen maisema, vanha kartano ja eläimiä.. mitä muuta sitä ihminen tarvitsee. <3

Saimme myös todistaa pienen vasikan syntymän. Tälläiselle kaupunkilaiselle se oli aikamoinen kokemus! 😀

Yela traumatisoitui niin lehmistä, kuin vasikan syntymästä. 😀 😀

Tiesitkö, että tuottajalle maksetaan naudanlihasta keskihintaa 2,40/kg ja maidosta 35-42 senttiä per litra. Miettikää, kun ostette vaikka sitä sisäfilepihviä, että kuka siitä vetää eniten välistä..

Ja, että vasikat erotetaan emoilta niiden oman turvallisuuden vuoksi, koska monellakaan lypsylehmällä ei ole ns. äidinvaistoa ja se saattaa polkea vasikan kuoliaaksi koska on tälle vihainen kivuista mitä se syntyessään aiheutti. Eli kyseessä ei ole ihmisen oma etu ja näin eläinrääkkäys, vaan juurikin päinvastoin.

Maatilan pitäminen on kovaa ja rankkaa duunia. Ei mun yksikään dieetti tai treenikausi ole mitään verrattuna siihen, mitä tuolla tilalla joutuu päivittäin tekemään. Pitkiä päiviä, mitkä alkavat aamukuudelta ja loppuvat myöhään illalla. Vapaapäiviä saa joskus ja jouluna ja niitäkin joutuu suunnittelemaan ja anomaan pitkään. Jos tulet kipeäksi, niin se onkin vähän huonompi homma. Lomittajia kun ei ole tuosta vain tarjolla. Miettikää kun ostatte sitä maitorahkaanne tai leipäänne, että joku on tehnyt sen eteen ihan hitosti duunia. Suosikaa kotimaista. Nää tyypit oikeesti raataa aamusta iltaan pienellä palkalla ja tekee meidän ruuan eteen paljon töitä ja sitten me mennään kauppaan ja ostetaan se halvin mahdollinen ulkomaalainen tuote ja säästetään siinä muutama penni. Herätkää ihmiset!

Tätäkin maatilaa pitää itseäni vain hieman nuorempi, kaunis nainen. Ja on ihan uskomatonta nähdä se rakkaus niitä eläimiä kohtaan  ja se intohimo sitä omaa työtään kohtaan. Ei voi kuin ihailla. Jos tälläisiä maatiloja olisi enemmän ja ei ollenkaan 600 lehmän tehotuotantotiloja, niin maailma olisi himpun verran parempi paikka elää.

Tuosta kannattaa kuunnella mahtava radiojuttu aiheesta:

Radio SuomiPop Aamulypsy ja jos haluaa lukea rehellistä tekstiä siita millaista elämä maatilalla on, niin kannattaa lukea tätä (Elämää lypsykarjan kanssa) blogia.

Ja vielä yksi juttu….

Ihanaa Uutta Vuotta!

2015, mä olen valmis.