4kk kuparikierukan asennuksen jälkeen
29.1.2016
Hääkrääsä askartelua!
5.2.2016
Show all

Kun henkilöbrändin rajat rikotaan

Olen itse älyttömän kiinnostunut brändäyksestä ja tuotteistamisesta. Jokainen vähänkään esillä oleva ihminen tuottaa omaa henkilöbrändiään; sitä mitä hän on ja edustaa. Suunta menee aina siihen suuntaan, johon hän saa eniten peukutusta ja positiivista palautetta. Henkilöbrändi on sekoitus omaa persoonaa ja yleisön toiveita ja reaktioita. Monet julkkikset saattavat manipuloida ihmisiä fanittamaan itseään, käyttämällä tarkoin suunniteltuja lausuntoja tai tekoja, henkilöbrändäyksen nimissä.

File 5.1.2016 14.35.46

Mutta entä sitten kun ihminen tekee jotain brändiinsä sopimatonta? Toissa viikkoon mahtui kaksi tällästä tapausta, ensimmäinen oli Saara eli Smoukahontas, kun hän paljasti, että hänellä on silikonit. Toinen tapaus oli Selänteen tapaus. Selänne otti kantaa poliittiseen keskusteluun. Jotain, mitä hän ei ole ennen tehnyt. Mitä, eihän ihminen, joka ei ole ennen ottanut kantaa tuollaiseen voi nytkään ottaa kantaa! Siis hetkinen. Miksi ei?

Koen, että Selänteen tilanne on rinnastettavissa naisena olemiseen; kiltin tytön syndrooma. Kauppalehdessä oli artikkeli, missä kerrottiin, että kiltin tytön palkkaaminen on yhtiölle tappiollista ja firmoihin kaivattaisiin enemmän “vittumaisia naisia”. Ok, eihän siinä mitään. Mutta mielestäni kiltin tytön ja vittumaisen akan väliin mahtuu aika paljon monenlaisia naisia. Ja tyttöjä. Palatakseni Selänteen tapaukseen ja että miten käytin sitä aasinsiltana: naisten odotetaan olevan kilttejä ja sitä ajatusta ei tule rikkoa. Se on joko tai, joko olet kiltti tai olet vittumainen ja vaikea akka. Siinä samassa missä mies koetaan samassa asiassa jämäkkänä. Mies sanoo mielipiteensä, nainen on hankala. Naiseuden ‘brändiin’ ei sovi sama mikä miehille koetaan itsestäänselvyydeksi. Selänteen kaltaisen lupsakan urheilijan brändiin ei sovi poliittinen kannanotto.

Miksi olemme näin ahdasmielisiä? Miksi koemme pakoksi pistää ihmiset tiettyihin lokeroihin?

File 12.1.2016 21.03.52

Saaran tapauksessa järkytys oli lähes yhtä suuri kuin Selänteen tapauksessa. Osa ihmisistä suorastaan pettyi Saaraan. Osa siksi, että miten hän “on saattanut pitää tämän meiltä näin kauan salassa” ja osa vain siksi, että ei osannut yhdistää häntä silikoneihin. Silikoneja yleensä edustavat vain bimbot ja toisaalta Saara ei sopinut siihen. Ihmiset menivät sekaisin, että noh mitäs nyt pitäisi ajatella. Piti löytää selityksiä ja haukkuja sille, että miksi Saara oli joskus silikonit ottanut. Ei riittänyt se, että hän ne itselleen halusi, ei. Pitää olla huono itsetunto, huomionhakuinen ja hollywoodin tuhoama (vaikka rinnat hankinnut jo kauan ennen hollywoodia). Silikonit eivät muuta Saarassa mitään muuta kuin fyysista olemusta. Ihan kuin koko ihminen olisi osan mielestä muuttunut kertaheitolla, uskottavuus lähtenyt ja Saara meni suoraan bimbokategoriaan. Ei, Saara on edelleen se sama Saara. Se, mitä olet hänestä ennen tätä tietoa ajatellut, pätee edelleen. Minusta on tavallaan hienoa, että kerrankin joku siisti tyyppi edustaa silikoneja eikä aina ne pahimmat bimbot ole hinkkiensä kanssa seiskassa.

Naisella voi olla silikonit, hän voi olla kaunis ja fiksu. Hän pärjää työssään ja ei poseeraa seiskassa.. kyllä, vaikka hänellä on silikonit.

File 19.1.2016 19.30.56

Itse tykkään pitää ihmiset varpaillaan. Juuri kun yrität saada minut johonkin kategoriaan, teen jotain uutta ja muutan brändiäni. En ole kiltti tyttö tai vittumainen akka, olen niitä molempia. Riippuen tilanteensa ja tavoitteesta. En ole naisellinen tai poikatyttö, olen molempia. En ole helposti määriteltävissä, olen ikiliikkuja ja määrittelemätön ihminen. Olkoon se minun henkilöbrändini. Tietyt asiat haluan brändiini, koska ne ovat totta; terveys, liikunta, kauneushömppä ja huumori, ne tulevat aina kuulumaan brändiini. Mutta muuten otan vapauden liikkua myös brändini ulkopuolelle ja twist things up once in a while. 😉

12 Comments

  1. kummastelija sanoo:

    Oon aivan samaa mieltä sun kans 😀
    Ihmisten on vaan joskus vaikea ymmärtää, kun joku ihminen “rikkoo rajojaan” ja tekee jotain mitä “hänen ei pitäisi tehdä”. Tälläisissä tilanteissa ihmiset keksii vain epäluovia tekosyitä, jotta toisen tekemä yllättävä teko tuntuisi helpommin ymmärrettävältä ja loogisemmalta omassa mielessä, vaikka syy voisi olla ihan niinkin yksinkertainen että tämä tyyppi vain halusi tehdä jtn erilaista 😀

  2. H sanoo:

    Tosi hyvä kirjoitus! Huomasin miettiväni Saran paljastuksen jälkeen, että miksi ihmeessä meni vapaaehtoisesti paljastamaan asian, joka muuttaa ihmisten suhtautumista negatiiviseen suuntaan. Hänellä on sen verran pienikokoiset ja luonnollisen malliset implantit,ettei kukaan olisi takuulla muutoin arvannut mitään. Toisaalta sitten mietin miten surullista on, että kaikki silarinaiset leimataan automaattisesti bimboiksi. Varsinkin pienirintaisille naisille tuntuu olevan kova paikka, jos joku toinen vastaavassa tilanteessa ollut on hankkinut tissit Tallinnasta. Hyvä esimerkki tästä, kun täällä bloggaavaa Eeviä painostettiin paljastamaan totuus rinnoistaan esikuvana olemiseen vedoten. Jotenkin vaan niin käsittämätöntä edelleen, koska mielestäni jokaisen leikkaukset tai muut operaatiot kuuluu ulkopuolisille lähinnä yhtä paljon kuin se, millä kuviolla sheivaa alapäänsä. Eli ei pätkääkään!

    • Jotenkin tuo koko tissi-asia on sellainen, että siinä vain harva voittaa.. jos muiden mielipiteet siis ratkaisisivat. Joko rinnat ovat liian pienet, liian suuret, liian feikit tai liia roikot. Ainiin ja imettääkkään ei julkisesti saa. Huh.

      Ja tuo Eevin riepottelu saa edelleen verenpaineeni nousemaan.. 😀 Koska nimenomaan, kenelläkään ei ole pakko tai velvollisuus kertoa henkilökohtaisista asioistaan. 🙂

  3. H sanoo:

    Jäin vielä miettimään, että voisiko yksi syy silarit=bimbo yhtälölle olla vanhentunut tieto. Yllättävän monet kuvittelee, että silarit voi räjähtää, vuotaa elimistöön, ei voi imettää jne. Tottakai leikkaus on aina riski ja monella implantit kapseloituvat jossain vaiheessa, jolloin ne täytyy vaihtaa.

    Samoin sitten oletetaan, että kaikki silarit näyttävät palloilta, koska pornossa ym naisilla on usein pyöreät lihaksen päällä olevat implantit = epäluonnollisempi lopputulos sekä useampi desi täytettä. Mediassa vaan harvemmin on esillä näitä luonnollisemman lopputuloksen leikanneita, koska he harvemmin hakevat rinnoilla julkisuutta. Ehkä siksikin tuo Sara Forsbergin leikkauksen esille tulo oli niin iso yllätys monelle.

    • Tuo on muuten totta. Ja koska aiheeseen suhdautudutaan edelleen suhteellisen negatiivisesti, ei ole ihme, ettät tieto pysyy tietyllä tasolla. Harva julkkis haluaa pistää itsestä vapaaehtoisesti negatiivisen huomion kohteeksi. 🙂

  4. Rantsu sanoo:

    Että mä tykkään sun blogista kun osaat kirjoittaa mielenkiintoisista aiheista ja fitness-kuplan ulkopuolelta. Kai brändäyksen ja kategorisoinnin taustalla on psykologiset tarpeet tehdä maailmasta ja kanssaihmisistä helpommin käsiteltäviä luokittelemalla heidät tietynlaisiksi. Sitten kun nämä mielikuvat järkkyvät, järkkyy myös mieli ja aiheuttaa paheksuntaa, että miksi nyt tämä ihminen toimi eri tavalla kuin sen kuvan mukaan mikä minulla oli. Hauskinta on tietysti se, että kukaan kritisoijista ei luultavasti tunne Saaraa tai Selännettä henkilökohtaisesti. Heidän läheisilleen nämä brändien “rikkomiset” voivat olla aivan itsestäänselvyyksiä. Olisihan se nyt itsellenikin kummallista, jos yhtäkkiä isäni, joka vihaa lanttua alkaisi syömään lanttua kilokaupalla. No, ehkä jokin henkilökohtaisempi muutos läheisen käytöksessä ja oletetun käyttäytymisen muutos aiheuttaisi isompaa kuohuntaa. Mielestäni on vain hyvä ravistella brändejä joita on itselleen rakentanut ja joita muut rakentavat, joten keep it going girl!

  5. entä jos lokeroikin itsensä? sanoo:

    Olen samaa mieltä Rantsun kanssa siitä miksi ihmiset lokeroivat toisiaan, kyse on ihan peruspsykologiasta.

    On kuitenkin hieman kummallista miten lähes kaikki alle 30v. bloggaajat mulahtavat täsmälleen samaan muottiin jonkin aikaa bloggaamisen aloittamisen jälkeen eli he lokeroivat itse itsensä. Ensin aletaan retusoimaan kuvia virheettömiksi todella rankalla kädellä, sitten kuvioon mukaan tulevat Louis Vuittonin laukut ja huivit, jotka pikkuhiljaa ajan kanssa muuttuvat kalliimmiksi merkkilaukuiksi (lähes jokaiselta löytyy vähintään se käytettynä ostettu Chanel, kun bloggaamista on kestänyt yli viitisen vuotta).

    He lokeroivat itsensä sellaiseen wannabe “olen rikas ja menestyvä ” -lokeroon. Usein tajuamatta, että rikkaus Suomessa on niin marginaalista, että jokainen oikeasti rikas suku tuntee tai ainakin tietää toisensa ja tuollainen “ostin viimeisillä rahoillani Chanelin” ja sitten sillä lesoilu on noloa. Siis kyseisten laukkujen omistaminen on ihan ok., mutta jos siihen joutuu pistämään kaikki säästönsä, niin onhan se merkki jostain vääristymästä minäkuvassa. Halutaan niin kovasti kuulua siihen tiettyyn lokeroon. Siksi onkin aina yhtä tervetullutta, jos joku bloggaaja osoittaakin tervehenkistä, Lady Gagamaista kapinaa lokeroitumista vastaan.

    • Merkkilaukuissa nyt ei ole mitään vikaa mielestäni ja koen, että kommenttisi meni ehkä enemmän tai vähemmän aiheen vierestä. Se, onko joku rikas tai ei ja onko mikäkin ostettu “viimeisillä” rahoilla tai ei, ei mielestäni ole kenenkään muun asia, kuin jokaisen ihmisen itsensä. Aika deeppiä syvä-analyysiä ihmisistä, joita et oikeasti tunne. Mistä moinen viha ja noin vahva, selvästi tunnepohjainen, reaktiosi kumpuaa? 🙂

      Minä ainakin olen meidän suvun rikkain.. ainakin vielä joku päivä! 😀

      Ja pakko vielä sanoa tuohon rikkauteen, että eli siis nuori ei voi olla rikas yksin? Takana täytyy olla aina rikas suku? 😀 Itse ainakin arvostan sata kertaa enemmän, jos joku on tehnyt itse paljon töitä ja vaikka sitten säästänyt koko viisi vuotta siihen, että ostaa itselleen hienon laukun verrattain, että joku toinen ostaa SUKUNSA rahoilla itselleen laukun. 😀

      Ja jos katsotaan menestyneimpien blogien elinkaarta, niin ehkä siinä viidessä vuodessa on oikeasti tapahtunutkin jotain, niin uralla kuin muussa elämässä, ja kaikki on noususuhdanteista? Ja sehän on vain hienoa se! 🙂

      • ei ole leikin asia sanoo:

        Tutkin työkseni mm. blogiskeneä joten usko pois, että näkemykseni ei ole mielipide sen suhteen, että tietyn genren blogeissa täyttyy tietyt elitistiset tunnusmerkit kuten tietyn merkkisten tuotteiden näkyminen asupostauksissa. Se, että onko mielestäni minäkuva vääristynyt jos pistää viimeiset rahansa kalliiseen merkkilaukkuun on toki oma mielipiteeni ja siitä pidän kiinni. Tunteiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Jos se kumpuaa jostakin tunteesta, niin se lienee kyllä paremminkin huolesta.

        Se, että säästää laukkuihin tms. on ihan ok ja merkki lähinnä suunnitelmallisuudesta ja tavoitteellisuudesta, mutta vuokra- tai ruokarahojen pistäminen LV.n laukkuun ei ole tervettä. En myöskään väitä, että kaikki, tai edes valtaosa, bloggaajista tekisi niin. Skenessä on kuitenkin mukana nuoria, jotka haluavat lokeroida itsensä samaan lokeroon näiden kanssa, joilla on varaa ostaa laukkunsa ja he tekevät joskus päättömiä päätöksiä päästäkseen samaan lokerikkoon ja se huolettaa minua. Siksi olisi mielestäni tärkeää, että olisi olemassa myös kokeneempia bloggaajia, jotka voisivat olla esimerkkeinä juuri näille nimenomaisille nuorille siinä, että voi olla menestyvä bloggaaja ilman statusmerkkejäkin. Sitä ajoin kommentillani takaa. Rikkaat Suomessa taas ovat tilastollisestikin marginaalinen ryhmä ja raharikkaat ovat nimenomaan sukuja, joskin muutamia poikkeuksia löytyy. Tämä siis ei ole mielipide vaan tutkittua tietoa. Siihen miten on rahansa ansainnut tai onko joku tapa parempi kuin toinen en myöskään ottanut mitään kantaa.

        Se, jos kommenttini meni asian vierestä on varmaan makukysymys, koska nämä nuoret nimenomaan haluavat brändätä itsensä tiettyyn lokerikkoon ja siitähän kirjoituksessasi oli kyse.

        Olen pahoillani jos loukkasin sinua, kuulun siihen akateemiseen tutkijarotuun, joiden sosiaaliset taidot ovat olemattomat. Vetäydyn siis takavasemmalle, takaisin tutkijankammiooni.

        • Noniin, nyt tuli jo mielestäni asiallinen kommentti, kiitos perusteluista. Ensimmäinen kommenttisi olisi hyökkäävä, ilman perusteluita. Mutta tässä saan jo koppia ajatusmaailmastasi. Ja ei, et loukannut, vaan enemmänkin kummastutit. Ohan se nyt aika raflaavaa tulla laukomaan tuollaisia, kun kuulun aikalailla siihen ryhmään, jota kyseenalaistit. Ja se ei ole silloin loukkaantumista, vaan puolustamista. Jos sinä lauot tuollaisia asioita suurina totuuksina, niin tottakai minä saan sanoa siihen oman kantani, eikö niin? 🙂

          Ja enemmänkin keskityn niihin brändäyksen rajoihin. Miksi lupsakka urheilija ei saa omata poliittisia mielipiteitä? Miksi hauskalla ja fiksulla tytöllä ei saa olla silikoneja? Ei itsensä brändäämisessä ole mitään vikaa, teenhän sitä itsekkin. Mutta enemmänkin mietin yleisön ahdasmielistä reaktioita. Kyllä joku voi olla hyvinkin “stereotyyppinen” bloggaaja, mutta silti niin erilainen. Koska mielestäni se on se sisältö, joka ratkaisee. Voit omistaa vaikka sata Chanelin laukkua, mutta olla silti terävä ja erilainen. Ja minusta rajojen rikkomisessa onkin juuri kyse siitä, että miten puhuu ja mistä puhuu. Eikä siitä, että onko joku rikas tai muodikas. Brändäys voi tapahtua myös muullakkin kuin visuaalisella toteutuksella, ihminen on kuitenkin kokonaisuus. Itsekkin huomaan, että ihmiset luokittelevat minut ulkonäköni takia tietynlaiseksi ja rakastan rikkoa ihmisten käsityksen siitä, mitä he ovat minusta ensin luulleet. Ja, siinä edelleenkin palaan siihen ihmisten ahdasmielisyyteen, olkoon se sitten vaikka peruspsykologiaa. Mutta ajatusmaailmat ja -mallit on tehty muutettaviksi.

          Ja mitä tulee tuohon “blogiskenen tutkimiseen”, niin eikö siihen olisi hyvä nimenomaan sisällyttää asiallisia haastatteluita, eikä vain omiin mieltymyksiin ja maailmankuvaan linkittyvää pohdiskelua. En ole kyllä ennen törmännyt tutkijaan, joka kävisi anonyymisti huutelemassa blogeihin. Blogistani toki löytyy sähköpostiosoitteeni, jos ihan oikeasti kiinnostaa asian tutkiminen ja myös ne bloggaajan omat näkemykset. Uskoisin, että se olisi ammattimaisempi lähestymistapa asiaan. 🙂

          Ja mitä tulee tuohon toisiksi viimeiseen lauseeseen, en tiedä mistä tuokin epävarmuutesi kumpuaa, koska minä en tuota sanonut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *