Gluteenittomat wingsit
15.8.2015
Ei dieettiä ilman takapakkia
19.8.2015
Show all

Kun laiska ja malttamaton kohtasivat

Olen aikatauluissa hyvin täsmällinen ihminen. Mieheni ei ole. 

Jos työvuoroni alkaa kahdelta, olen töissä viimeistään varttia vaille kaksi. Miehelläni on LUOJAN KIITOS liukuva työaika, koska se aika todellakin helposti liukuu. Liukuu kymmenen herätyskellon soittokerran verran. Kymmenen raastavaa kertaa, joihin minä aina herään joka ikiseen. Mies ei kuule herätystä vaikka se rääkyisi 10 minuuttia sen korvassa kiinni (usein tahallani siirrän puhelimen ihan miehen korvan viereen). Minä herään hänenkin puolestaan. Ja itse herään hempeimpäänkin herästyskelloon ja nousen heti tikkana ylös, vaikka muuten hyväuninen olenkin. 

Jos sovin ystävän kanssa tapaamisen, olen sielläkin mieluummin liian ajoissa kuin myöhässä. Valitsen mieluummin bussin, jolla olen puoli tuntia liian ajoissa kuin bussin jolla ehdin juuri ja juuri. Mieheni menee aina myöhässä. Kymmenen minuuttia yli on hänelle sama asia kuin, että kello olisi tasan.

Jos olemme lähdössä johonkin ja olemme sopineet, että kahdeltatoista olemme jo perillä, saan menettää hermoni täysi riekaleiksi, ennenkuin olemme edes lähteneet. Siinä missä minä olen herännyt jo yhdeksältä, viimeistään kymmeneltä, niin mies herää puoli kaksitoista. Siihen mennessä olen jo täysin hermoraunio. 

Ensin hermoni menevät siihen, että yritän saada miestä hereille. Sitten vielä ylös sängystä. Sitten syömään aamupalan. Pukemaan päällensä ja oikeasti vielä lähtemään liikkeelle ja vielä ajoissa. Itselleni ei riitä se, että lähdemme niin, että ehdimme juuri ja juuri. Se tuottaa minulle aidosti suurta tuskaa. Aina pitää lähteä tarpeeksi ajoissa. Hermot siis menevät aina, kun yhdessä johonkin lähdemme. 😀

Muutenkin aina, oli asia kuin asia, tykkään hoitaa sen mahdollisimman nopeasti pois alta. Ahdistun suuresti jos asiat jäävät viime tippaan. Miehelleni sellainen ole ole mikään ongelma. Miten joku voi elää noin reunalla? 😀

Screenshot_2015-05-25-22-01-02-1

Kumpaan leiriin te kuulutte? Täsmällisiin, rentoihin ja suorastaan kunnon myöhästelijöihin? 

P.S en voi sieeeeeeetääääääääääääääää myöhästelijöitä… 😀 😀

28 Comments

  1. Ida sanoo:

    Me kuulutaan mieheni kanssa molemmat noihin myöhästelijöihin… Ja ollaan siis aina joka paikasta MYÖHÄSSÄ!:D

  2. Senja sanoo:

    Hahah 😀 Itse olen aina puoli tuntia ennen työvuoron alkua töissä, ja tapaamisiinki mielelläni menen hyvissä ajoin.. En osaa kuvitellakkaan jos myöhästyisin jostain. 😀

    • Kerran eksyin motarilta ja myöhästyin eläinlääkäristä, minne olin koiraa viemässä rokotukseen ja sain melkein paniikkikohtauksen ja soitin eläinlääkäriin itkien. :’D

  3. Sonja sanoo:

    Kerranki joku samalainen kun minä! ! ! 😀 Aivan kuin mun tekstiä ois joka sana!

  4. MariA sanoo:

    Mä olen tällainen tosikko ja tiukkapipo (ja vähän ehkä ylpeäkin siitä :D) että mun mielestä se on törkeää itsekkyyttä ja muiden huomiotta jättämistä jos aina myöhästyy. Ne tyypit varsinkin ovat itsekkyyden huippu, jotka pitävät tarkasti huolta etteivät myöhästy töistä, mutta kavereiden tapaamisista saatetaan luistaa parilla tunnillakin! Riepoo todellakin sellaiset tyypit. En tiedä olenko luontaisesti täsmällisyyden perikuva, mutta jos velvollisuuteni on olla jossain tiettyyn aikaan tai joku odottaa mun saapuvan paikalle, niin ei kyllä ole pokkaa lompsia edes viittä minuuttia myöhässä. En ymmärrä miten jotkut voivat pitää sitä itsestäänselvyytenä että toiset voivat aina odottaa näitä myöhästelijöitä?

    Nyt kovat keinot käyttöön tuon torkuttamisen kanssa! Kyllä puolison sentään pitää saada nukkua, mä epäilisin vahvasti mun mieheni rakkautta jos se olisi noin julma aamusta aamuun. Ja jos mun ukko oppi heräämään yhteen torkkuun, niin kyllä sunkin 😀

    • Niin samaa mieltä! 😀 Mun mielestä myöhästely on kamalan röyhkeää, hyi! 😀

      Hahaha! 😀 Kerran jo päästiin kolmeen torkkuun, mutta sitten taas lipsuttiin. Täytyy varmaan taas alkaa nalkuttamaan asiasta! 😀

  5. Sanna sanoo:

    Voi apua 😀 Miekii oon aina mieluiten etuajassa ja just jos on jotai “to do”-listalla nii mielummi heti eikä huomenna…
    Yks miun hyvä ystävä on ikuine myöhästelijä ja vaikka sen tietää nii silti joka ikine kerta ottaa päähän kun neiti myöhästyy sovitusta ainakii sen kymmene minuuttia eikä ikinä edes ilmota! ARGHT! Oon asiasta monesti vinoillu ja toki hää itekkii sen tiedostaa mut ei vaa ikinä opi…

    • Se on varmaan tosi sama, kuin että itse ei osaa olla menemättä ajoissa. 😀 Mutta ihan kamalaa laittaa toinen joka kerta odottamaan. En tule ikinä ymmärtämään sellaista. 😀

  6. Elina sanoo:

    Hahah! Meillä on useita kriisejä ollut parisuhteessa juurikin tämän takia. Itse haluan olla AINA ajoissa ja lähteä hyvissäajoin, että on sitä pelivaraa vielä matkalla. Mieheni taas on juurikin tuollainen raivostuttava myöhästelijä, tai no, ainakin on aina ihan viimetipassa. Jos vaikka juhlat alkaa klo 12 ja sinne on 15min automatka niin mä lähtisin jo 11.30, VIIMEISTÄÄN 11:35. Mies taas on valmis vasta 11:47….. ARGH! Sitten riehun ja revin tukkaa päästä ja oon kuolemaisillani stressiin ja toinen vaan tyyliin nauraa. Kuinka raivostuttavaa?! 😀

  7. Tea sanoo:

    haha kuulostaapa tutulta, toi miehen torkutus 😀 Mulla on liukuva työaika, mut tykkään silti herätä ajoissa ja tuunkin töihin yleensä ennen seiskaa, pääsee sit kolmelta kotiin 🙂 Tuli mieleen kun käytiin serkun kanssa samassa koulussa ja mentiin samalla bussilla sinne, siis sillon kun se kerkes siihen 😉 Mut vakio oli se et serkku soitti mulle et kerkesinkö bussiin kun ite juos sitä mäkeä ylös bussipysäkille ja bussi ajo ohi 😀 Sit kun saatiin ajokortit niin kun mentiin samalla autolla niin sit mä olin se joka sai AINA odottaa sitä… Kiristi hermoja!
    Mä tykkään myös olla ennemmin ajoissa kun myöhässä mihin onkaan sovittu treffit kavereiden kanssa tai jos on työhaastattelu tai joku tosi tärkeä tapaaminen niin jännitän koko päivän et kerkeenhän ajoissa, vaikka oon sata kertaa kattonut bussi/ajomatkan sinne ja googlemapsista sijainnin yms. 😀 Mulla tulee fyysisesti ihan huono ja oksettava olo jos ollaan menossa kiireellä johonkin :S

    • Mulle myös! Siis tuskallinen ja kamala olo ihan fyysisesti ja hermot menee ihan riekaleiksi. Ja jos joskus nukkuu vahingossa pommiin, niin ne traumat ovat ikuiset. 😀 Lapsena kerran heräsin ja katsoin kelloa ja se oli jo hieman yli kahdeksan aamulla. Juoksin isän syliin itkien, että myöhästyin koulusta ja isä vain silitti päätä ja sanoi; “nyt on lauantai”. 😀

  8. Sari sanoo:

    Hahaha, toi herääminen on kyllä niin sama juttu meillä. Jos on sovittu joku meno, niin herään kans aina tikkana hyvissä ajoin valmistautumaan, kun mies taas jää sänkyyn ja herätyskello laulaa sata kertaa eikä se välttämättä siltikään herää. Joudun sitä sitte sieltä pukkimaan ja tönimään hereille 😀 Arkiaamuisin on todella hienoa kun miehen herätyskello alkaa viideltä soittamaan töihin ja sitä torkutusnappiahan painellaan muutamaan otteeseen. Itse siinä vieressä herään joka kerta ja manaan ittekseni kun muuten saisin vielä nukkua 😀
    Tykkään kans olla aina tapaamisissa etuajassa, myöhästyminen olisi täyttä tuskaa 😀 Joskus jopa ärsyttää, kun olen välillä liian ajoissa, niin joudun aina odottelemaan muita yli kauan.

    • Hahah! Sama homma kyllä tuon liian ajoissa olemisen kanssa. Ja se taas pahentaa sitä, että jos toinen on myöhässä, koska silloin tuntuu, että on jo odotellut ikuisuuden. 😀

  9. S sanoo:

    Äitini viisas elämänohje, joka myös toimii: Jos on lähdettävä vaikappa klo 12 johonkin, niin sille toiselle osapuolelle ilmoitetaan, että lähtö on klo 11 tai 11.30 (riippuen miten paljon myöhästelijä yleensä myöhästyy), niin lopputuloksena on, että pääsette lähtemään klo 12 ja hermot säästyy 😉 Isäni kuuluu näihin myöhästelijöihin ja mieheni myös 😀

  10. HenriikkaV sanoo:

    Täsmällinen! Oon pistänyt jopa muutamia kaveruussuhteita poikki myöhästelijöiden kanssa, niin suuresti mua ärsyttää myöhästely. Ja tottahan se on, ainakin mun näkökulmasta, että se on arvostuksen muutetta, jos ei viitsi tulla sovittuun tapaamiseen ajallaan!

    http://henriikkav.blogspot.com/

    • Niinpä ja varsinkin kun itse on nähnyt sen vaivan, että pääsee ajoissa tapaamiseen, niin on tosi harmillista jos toinen ei tee samaa. Olen itse aina kärsinyt siitä, että jos en saa takaisin samaa mitä annan. Se ärsyttää.

  11. viivu sanoo:

    Eikäää!!! aivan kun olisit kirjottanu mun elämästä!! mietin aina että onkohan muiden miehet samanlaisia ku mun! näköjään ON 😀 JEE!! en ole yksin..

    Mutta oikeesti, toi on kyllä tosi rasittavaa! varsinki toi herätyskello juttu!!!

    • Pahinta vielä, että se herätyskellon soittoääni on se kamala iphonen sotahälytys. 😀 Kun kuulin sen joskus ensimmäistä kertaa taukotilassa töissä, niin luulin, että se on oikea palohälytin. :’D

  12. Nora sanoo:

    Ajoissa! Ja ressaan aikatauluista ihan kamalasti.. 😀 ja omaan hirveän kasan kavereita joille se aikataulu on vähän mitä sattuu, ja mä olen vielä aina kaikkien matkojen, menojen yms suunnittelija, eli vaikka leffalippujen noutaja (onneks ne saa nykyään lunastaa mobiilina, ei tarvi yksin seisoa siellä leffateatterissa kiehuen!), bussiin pitää ehtiä jne jne, niin mä aina ahdistelen ja luotsaan kaikkia pitämään vauhtia, olemaan ajoissa, uhkaan pitää mykkäkoulua ja lakata pitämästä huolen asioista.. nooo, toistaiseks ei oo kukaan parantanut tapojaan. Aion tosissani rupeen ottaan sen myöhäisemmän bussin kun pitää mennä kahville tms, ja kattoa kuinka niitä kerrankin ottais aivoon kun saa odotella toista joka ei ymmärrä tasan ja vartin yli eroa. xD ja torkuttajat on S-Y-V-ÄL-T-Ä!!

  13. JohannaL sanoo:

    Meillä menee roolit ihan samalla tavalla! Mä oon joka paikassa aina tosi ajoissa, viimeistään varttia ennen ja haluan aina lähteä ajoissa. Sitten mun mies valittaa, että miks muka nyt jo pitää lähteä 😀

  14. Milla sanoo:

    Haha, me ollaan poikaystävän kanssa molemmat just tollaisia tavan taunoja, että ollaan aina nippa nappa perillä! Harvemmin oikeasti myöhästytään mistään edes parilla minuutilla, mutta kyllä aina just ajoitetaan ajomatka silleen että jos matka kestää 15min niin siihen varataan 15-20min… :DD

    Tietysti sitten meistä löytyy se ääripääkin, että lentokentälle pitää mennä neljä tuntia ajoissa (vaikka ei menisi edes ruumaan tavaraa) ettei _vaan_ myöhästytä lennolta, samoin muistan, että pääsykokeisiinkin istuskeltiinyliopistolla tunti ennen kokeen alkua… No, parempi ehkä kuitenkin liian ajoissa kun liian myöhässä.

    Ja mä oon tuollainen torkuttaja, kamalaa! Tiedän itsekin huonon tapani ja koitan päästä siitä eroon, mutta mä en vaan herää niihin herätyksiin. Mieheni torkuttaa yleensä 1-2 kertaa, eikä yksinkertaisesti saa enää unta sen jälkeen. Hän siinä sitten joutuu katselemaan parin torkun jälkeen, kun mun puhelin vaan huutaa, mä unissani suljen herätyksen ja jatkan uniani… 😀 Oonkin sanonut että suoraan vaan potkii mut ylös sängystä, laittaa valot päälle tai repii peiton päältäni niin enköhän mää oppisi!

    • Mutta nou hätä, jostain luin tutkimuksen, että ihmiset jotka ovat yleensä hieman myöhässä kaikkialta ovat myös onnellisimpia ihmisiä. 😀 Varmaan just sopivan rentoja. 😀

      Mutta joo lennot ja pääsykokeet.. itselle osuus taas aina sellainen munkki, että sitten nukun pommiin aina kun on joku tuollainen tärkeä juttu! Joko nukun pommiin tai en nuku ollenkaan. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *