Syömisen suunnittelu – avain painonhallintaan?
9.6.2015
Ruokakuvia!
12.6.2015
Show all

Kun omakehu haisee liikaa

 

No nyt on vähän ristiriitainen juttu tulossa. Nimittäin mun yksi inhokki-asia on kun ihminen puhuu vain itsestään ja jatkuvasti kehuu itseään.

Screenshot_2015-05-25-22-01-02-1

Mutta ei saa sekoittaa blogiminää oikeaan minään. Blogissa kerron itsestäni ja jaan kehityskuvia(lue: herutuskuvia). Aika outoahan tänne blogiin olisi kertoa vaikkapa naapurin Erkistä. 😀 Mutta oikeassa elämässä olen hyvä kuuntelija, pystyn keskustelemaan mistä tahansa, olen kiinnostunut ihmisistä ja en todellakaan puhu itsestäni niin paljoa kuin täällä.

Jos normaalisti pystyn vain naureskelemaan jollekkin asialle tai piirteelle ja antaa sen olla, niin aina ei kuitenkaan vaan sietokyky riitä. Ja yksi sellainen asia on itseriittoiset ihmiset. Ehkä maailman suurin turnoff mulle. Ihminen kuka kehuu itseään ja varsinkin jos samalla mollaa muita. Puhuu itsestään eikä ikinä kysy, että hei, mitä sulle kuuluu. Ja vielä oikeasti kuuntele kääntämättä keskustelua jotenkin takaisin itseensä.

Minä sitä, minä tätä.

Jos olet hyvä tyyppi, muut kyllä huomaavat sen, eikä sitä tarvitse itse yrittää kokoajan hokea muille. Yksi vaarallisimpia asioita on jos ihmisellä on vain yksi asia missä hän on hyvä. Koska se määrittelee liian vahvasti hänen persoonansa ja ilman sitä asiaa hänelle ei jää mitään. Ja jos joku muu on myös hyvä tässä asiassa, se on jotenkin muka pois häneltä.Toisia mollataan ja pidetään kynsin ja hampain kiinni tästä asiasta. Toisilla se voi olla vaikka älykkyys. Pidän älykkäistä ihmisistä, mutta en voi sietää jos oma älykkyykyyttä korostetaan mollaamalla muiden älykkyyttä (tai siis sen älykkyyden puuttumista toisin sanoen). Esimerkiksi minua inhottaa ihmiset, jotka puhuvat alemmasta ja ylemmästä korkeakoulusta eivätkä vaan suoraan yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta.

Tästä päästään toiseen asiaan. Tittelillä mässäilevät.

Mua vähän puistattaa ihmiset, jotka ylpeilee tittelillään tai statuksellaan. Mä kyllä kunnioitan sitä työn määrää, jonka esimerkiksi lääkiksestä valmistunut on tehnyt. Mun oma serkku juuri valmistui lääkiksestä ja sisko valmistuu tulevaisuudessa oikkiksesta. Oon nähnyt ja kuullut, että kuinka se vaatii verta hikeä ja kyyneleitä eikä se koulunkäynti ole todellakaan mitään leikkiä laskua laulantaa. Mutta se ei ole se, millä ihmisen arvo mitataan. Mun mielestä hienointa ja upeinta on se, että ihminen on löytänyt oman intohimonsa elämässä ja tekee töitä unelmiensa saavuttamiseksi. Oli se sitten olla lääkäri tai lastentarhantäti. Se voi olla ihan mitä tahansa, koulutuksesta tai tittelistä riippumatta. Mä koen olevani kuitenkin sen verran humanisti ja mua ei tittelit ja suoraan sanottuna elitismi kiinnosta pätkän vertaa. Kaunein on ihminen, joka arvostaa ja kunnioittaa muita ja on päässyt elämässään tekemään juuri sitä mitä haluaa. Mulla itsellä oli nuorempana tosi mustavalkoinen ajattelu, että ammattikorkea huono, yliopisto hyvä. Ja että kaikki yliopistossa olevat ovat automaattisesti fiksumpia ja parempia. Ja eihän se nyt välttämättä ihan niin mene.

Moni yksityisyrittäjä ei välttämättä ole käynyt juurikaan kouluja, mutta on silti helkkarin fiksu ihmisenä. Toisille ihmisille vain akateeminen osaaminen on älykkyyttä. Sellainen ajatusmaailma suorastaan naurattaa mua. Älykkyyttä on niin monenlaista ja akateeminen osaaminen on vain yksi pieni älykkyydenosa. Mun mielestä on kiva omata hyvä yleissivistys, mutta samalla myös hyvä maalaisjärki ja erityisen tärkeänä pidän sosiaalisia taitoja. Maailma pyörii mulkuilla vain hedelmällisistä syistä. 😛

Mulle on turha tulla mässäilemään titteleillä, statuksilla tai muilla sellasilla. Jos oot ihan aidosti oma ittes, oot hyvä ihminen, kiltti muille ja kohtelet kaikkia ihmisiä tasavertaisesti, oot mun silmissä hyvä tyyppi. Mä arvostan aina kovaa työtä ja omistautumista, eli menestyminen työssä tai koulussa saa multa aina hatunnoston. Mutta jos sen tekee muita mollaten ja niin, että ylikehuu itseään, mun silmissä pisteet laskee aika roimasta. Liiallinen omakehu on mun mielestä suorastan kamala piirre ihmisessä. En pysty olemaan sellaisen ihmisen seurassa kauhean kauaa. Hiljainen itsevarmuus on se mikä on helvetin seksikästä. Ja usein ylenpalttinen itsensäkehuminen onkin kaikkea muuta kuin itsevarmuutta. Mun silmissä se on epävarmuutta ja kehujen kalastelua.

Ugh. Olen puhunut. #somevalittaja #somekiukuttelija 😀

26 Comments

  1. Punttimimmi sanoo:

    Asiaa, olen niin samaa mieltä kanssasi! Jos jossain on oikeasti hyvä sitä ei tarvitse jatkuvasti tuoda muille esille, he kyllä huomaavat sen muutenkin 🙂

  2. Rosa sanoo:

    Usein juuri näillä joiden täytyy tuoda koko ajan itseään esille ja näyttää olevansa parempia kuin muita niin ovat usein kyllä niitä joilla todella huono itsetunto ja minäkuva.

  3. Tuuli sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja täysin samaa mieltä ihmisistä, joilla on jokin käsittämätön tarve korostaa koko ajan itseään ja omaa erinomaisuuttaan. Hirveän paljon vastenmielisempää piirettä on vaikea löytää.

    Tuosta ylemmästä ja alemmasta korkeakoulusta tuli vain mieleen, että oletko varma, että tuolla puhuja viittasi ammattikouluun vrs. yliopistoon? Ettei olisi puhunut ylemmästä- ja alemmasta korkeakoulututkinnosta (eli esim. maisterin tutkinto vrs. kandin tutkinto)?

    Titteleillä ja tutkinnoillakin on turha kerskailla, koska ne eivät yksistään kerro mitään älykkyydestä tai osaamisesta. Tosin joissain kohdin ymmärrän sen, että koulutuksensa kertomalla ihminen haluaa tuoda esiin, että oikeasti on asiaa opiskellut, eikä kerro mielipidettään vain mutupohjalta. Ei se tieteellinen ja opiskeltu tieto nyt aina pahastakaan ole, vaikka välillä tuntuu, että osalla on sellainen asenne, että mitä enemmän olet asiaa opiskellut, sitä väärempiä mielipiteesi ovat, ja vain maalaisjärjellä voi asioita tietää.

    • Tarkoitti yliopisto vs. ammattikorkea. Hyvä tarkennus! 🙂

      Kyllä, erittäin hyvä pointti. Onhan se pakkokin tuoda esille tietyissä asioissa, eikä siinä siis mitään. Mutta ehkä normaalissa arjessa ja normaalissa keskustelussa se on vähän ikävää. Jos joku puhuu ns. ylhäältä alas, se on vähän epämiellyttävää. 🙁

      • Tuuli sanoo:

        Okei, no on kyllä kummallinen asenne, jos ammattikorkeaa ja yliopistoa on tarve alemmaksi ja ylemmäksi jaotella. Rupesi itseäni vain tuo kohta epäilyttämään, kun ajatuksena tuntui niin vieraalta. Mutta meitä on moneen junaan.

        Ja joo, ei tosiaan ole tarve sitä titteliään joka asiassa tuoda esille, vaan korkeintaan silloin, jos se oikeasti tuo jotain lisäarvoa mielipiteen taakse. Se titteli kun ei todellakaan ole tae mistään yleismaailmallisesta älykkyydestä saati ylemmyydestä, vaikka niitäkin löytyy ihan riittämiin, jotka näin tutntuvat kuvittelevan.

        • Juu, itsellä silloin kun tuollainen tilanne ja keskustelu tuli, niin särähti kyllä korvaan ja pahasti. Kummallinen ajattelutapa tosiaan jos haluaa tehdä noin suuren pesäeron. Vaikka faktahan se asia on! 😀

          Minusta on kiva kuunnella niin fiksun akateemisen ihmisen juttuja kuin vaikka iäkkään mummini juttuja. Molemmilla on omanlaistaan älykkyyttä ja molemmilta voi oppia jotain. 🙂

      • Sirkka666 sanoo:

        Heissan.

        Yleisesti ylemmällä ja alemmalla korkeakoulututkinnolla viitataan nimenomaan yliopistokoulutuksen tasoihin: maisteriin ja kandiin, kuten joku jo ehti kommentoimaankin. En ole koskaan missään virallisessakaan yhteydessä kuullut tai nähnyt näitä käytettävän rinnastettaessa kahta eri koulutusmuotoa (amk ja yo) keskenään. Esimerkiksi jos täytät jotakin virallisia lappusia, voi vaihtoehdot kuulua seuraavanlaisesti: “Korkeakoulutus: a) ammattikorkeakoulu b) alempi korkeakoulututkinto c) ylempi korkeakoulututkinto.”. Eli siis en usko siinä olevan mitään erontekevää jaottelua taustalla ja jos joku sitä muussa yhteydessä käyttää, voit päteä, että mistä ihmeestä sinä puhut. 😉

        Itse olin joskus sitä mieltä, että koulutuksella ei ole suurta merkitystä ihmisten kanssa toimeentulemiseen tai heistä kiinnostumiseen. Nyt yliopisto-opintojen puolivälissä voin vain todeta, että minun kohdallani niillä kyllä aika usein on merkitystä. Minulla on paljon kavereita eri “luokista” ja kaikkien kanssa tykkään viettää aikaa. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta silti ne kaikista kiinnostavimmat ja monipuolisimmat keskustelut syntyvät juuri niiden koulutettujen ihmisten kanssa. Varsinkin jos kiinnostusta on samoihin tieteisiin kuin itselläni. Minusta se on aivan luonnollista. Onhan olemassa ylä- ja alakulttuureita sekä luokkajakoja, joiden perusteella hyvin usein voidaan esimerkiksi arvioida samaan ryhmään kuuluvien mielenkiinnonkohteita, kuten vapaa-ajan viettoa, harrastuksia, alkoholin käyttöä, poliittista seuraamista ja kannattamista jne. Siinä ei ole kyse mistään leimaavasta tavasta luokitella ihmisiä, vaan hyvin useasti saman tyyppiset ihmiset (koulutukseltaan, statukseltaan) kerääntyvät samanlaistensa seuraan, tekevät samoja juttuja ja tykkäävät samoista jutuista. Esimerkiksi ihan jo oman empiirisen havainnointini perusteella olen voinut todeta, että rasisimia ja varsinkin räikeää sellaista esiintyy eniten juuri matalasti koulutetun työväen keskuudessa. Taas kun ihmisellä on korkeakouluopintoja takanaan, huomaa useasti ne moninäköisyyden ulottuvuudet ajatusmaailmassa: asioita ei ehkä tuomita tai yleistetä niin usein kuin ilman tätä koulutuksen tai muun sivistyksen (muiden pääomien kuin inhimillisen) tuomaa suvaitsevaisuutta. Ennen olen voinut suvaita rasismihenkisiä juttuja kaveripiirissäni, mutta en enää, koska koen, ettei minulla ole kyseisten henkilöiden kanssa mitään juteltavaa. Lähes kaikessa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan huomaa, että aaltopituus (arvot) ei ole samalla taajuudella: tullaankesällä ilman paitaa moikkaamaan ruokaravintolan terassille (mies), heitetään neekerivitsejä tupaantuliaisissa, koetaan, että politiikka on paskaa ja valtio on perseestä eikä näille saa mitään perusteita (koska ei perillä politiikasta) ja lista on loputon. Olen huomannut itse erittäin selvästi eron juuri korkeakoulutuksen omaamisessa tai sen puuttumisessa ihmisillä – mutta toki, ainahan poikkeuksiakin löytyy, mutta usein niillä ihmisillä on taas jotakin muuta pääomaa (kulttuurillista tai mainitsemaasi sosiaalista pääomaa) ollakseen “samanoloisia” kuin itse.

        Olen itse muuttunut paljon yliopiston myötä ihmisenä, paremmaksi, ja olen ylpeä, että suoritan tutkintoani. Jos tulee puhe esimerkiksi politiikasta tai vaikkapa sosiologisista ilmiöistä tuon vieraille ihmisille esiin, että olen äärimmäisen kiinnostunut näistä aiheista ja myös opiskelen niitä. En silti koe, että se olisi statuksella leijumista, mutta sitä sinä et tarkoittanutkaan. 🙂

        Ja valehtelisin jos väittäisin, ettei yliopistokoulutuksen tuoma koulutuksellinen status miellyttäisi minua. Ainoastaan siksi, että haluan tulevaisuudessa olla poliittisessa vaikuttamisessa aktiivisesti työn kautta mukana, ja alan maisterintutkinto tuo pohjaa “katu-uskottavuuteen” – totta kai. Silti olen vihreä, aina köyhimmän ja heikoimman puolella, enkä lainkaan lesoilija.

        Ps. Kirjottelen sulle aina välillä tällasia pitempiä kommentteja, tosin aina eri nimimerkillä. Ehkä osaat yhdistää minut joihinkin muihinkin kommentteihin, minä se täällä 😀 Ja höpöttelen näitä omiani aina, ei ole mitään kritiikkiä sinulle – jos ihmettelet kun tulee aina kauheat sepustukset.

        • Todella hyvä ja mielenkiintoinen kommentti! 🙂

          Olen tosi monesta kohdasta kanssasi samaa mieltä ja tavallaan koen, että kommenttisi oli jo eri asiaa, kuin mitä tekstissäni käsittelin. Itse liputan myös koulutuksen ja itsensä sivistämisen puolesta, mutta en siis näe sitä niin, että mitä korkeammin koulutettu olet, sitä parempi tai fiksumpi olet ihmisenä. Se oli ehkä se tärkein pointtini. Mutta käytin älykkyyttä ja koulutusta nyt vain esimerkkinä. Voihan itsensäkorostaminen olla vaikka jatkuvaa oman ulkonäkönäsä kehumista. Tiedän tapauksia, jotka ovat tosi hyvässä tikissä itse, tuovat asiaa kokoajan esille ja isoon ääneen mollaavat isompikokoisia ihmisiä. Siinäkään en siis kritisoi rautaista kuntoa, vaan sitä, että se ei oikeuta katsomaan muita silti nenänvartta pitkin.

          Eli siis tämä ei missää nimessä ollut mikään vähättely akateemista älykkyyttä kohtaan ja nuo asiat mitä sanoit pitävät kyllä kyllä hyvin paikkaansa. Usein myös näissä “kouluttamattomissa” piireissä on hyvin vahvasti perinteiset miehen ja naisen roolit, kun taas ehkä koulutetut ihmiset osaavat nähdä maailman hieman laajemmin. 🙂

  4. Jaana sanoo:

    Puhut niiiin asiaa!! Itseäni ärsyttää juuri toi statuksilla ja titteleillä mässäily! Ihan kun sillä olis väliö mitä tekee työkseen tai kuin suuri tohtoris maisteri onkaan. Itseäni ärsytti kun viime kesänä kaveri piti babyshower juhlat ja itsensä esittelyt alkoi “hei, oon saara, 28-vuotias röntgenhoitaja turusta” niin?! Who cares? Sä tapaat ihmisen ekan kerran ja luultavasti ainoan ja sillon pitää kertoa mitä tekee työkseen?! Miks!? Kertooki sub ammatti muka oikeesti jotain kyseisestä ihmisestä?! Ei! Itse olen käynyt kaks ammattikoulua mutta silti olen hesen kassalla ja vallan tyytyväinen työhöni! Kouluun olen hakenut ja eläkkeelle en ajatellut tuolta päästä, mutta työni ei kerro minusta ihmisenä mitään!!

  5. rantsu sanoo:

    Word! Itse olen katkaissut yhden ihmissuhteen sen takia, että henkilö puhui jatkuvasti itsestään. Jos minulla meni huonosti ja halusin purkaa pahaa oloani, hänellä meni aina huonommin. Lisäksi hän kuvitteli, että koko maailma pyörii hänen ulkonäkönsä ympärillä. Mielestäni on hieman epäuskottavaa postat itsestään jatkuvasti kuvia ja sitten valittaa kuinka “ruma” ja “hirveän näköinen” on, vaikka kuvat saavat satoja tykkäyksiä ja kehuja ja henkilö varmasti tietää olevansa kaunis. Toinen ärsyttävä omakehu ihmistyyppi on nämä “hyvä jätkä”-mimmit, joiden pitää jatkuvasti korostaa sitä kuinka hyvin he tulevat miesten kanssa toimeen ja kuinka vaikeaa juoruilevien naisten kanssa on toimia. Eri asia, jos oikeasti on paljon mieskavereita ja mainitsee asiasta kerran, mutta jos jatkuvasti tunkee miesporukoihin ja kerskailee sillä kuinka siellä nyt puhuttiin autoista ja miehet avautuivat hänelle, koska eivät tyttöystävilleen uskalla, niin voi huhhheijjaa….

  6. tyty sanoo:

    mulla kans ärsyttää tuo titteleillä mässäily. silti sitä aina tulee kysyttyä kaikilta, että mitä opiskelet tai mitä teet työkses, niinku se määrittelis tai kertos ihmisestä mitään. ite oon opiskelemassa ihan “hyvää” alaa yliopistossa, mutta musta tuntuu, että se lopullinen maisterin titteli siitä ja siitä aineesta merkkaa esimerkiks mun vanhemmille enemmän kuin mulle ikinä 😀 varsinkaan kun tiiän mikä pilipali-pääaine se oikeesti on, vaikka paperilla näyttääki joltaki.

  7. Minsku sanoo:

    Jes, hyvä teksti! Olen ihan samaa mieltä, mullakin oli joskus selkeät tavoitteet itselleni koulun ja työn kannalta, ja koin ne todella tärkeinä, koska muuta tavoiteltavaa ei oikeastaan ollu (lue: pitkään halusin löytää poikaystävän ja tätähän on vaikea tavoitella kun ketään et voi pakottaa rakastumaan itseesi :)), kunnes sitten AMK:n aikana tutustuin nykyiseen poikaystävääni. ja voi pojat minkälainen matka siitä on tultu ja miten on omat ajatusmaailmat ja käsitykset “tärkeistä asioista” on muuttuneet. olen löytänyt niin paljon parempaa ja arvostan nykyään täysin eri asioita elämässä. 🙂

  8. Minna sanoo:

    Taas niin samaa mieltä! Olen huomannut tähän ikään mennessä…onkohan tää nyt sellaista iällä leveilyä ;), että useimmiten kyseessä on ns. siitä puhe josta puute eli ihmiset, jotka kertovat omaisuudestaan esim. alleviivaavat juuri ostamansa auton hintaa tai jotka aloittavat keskustelun puhelimessa tittelillä (juu, minulle soitti juuri viimeviikolla ihminen, joka aloitti puhelun näin “kasvatustieteiden maisteri se ja se täällä”) tai ihmiset, jotka korottavat itsensä haukkumalla muita, ovat oikeasti aika hakusessa oman itsetuntonsa kanssa ja pelkäävät, etteivät muut huomaa miten rikkaita tai koulutettuja he ovat. Ihan kuin ihmisen arvo olisi jostakin noin pinnallisesta asiasta kiinni. Se on sääli, koska sellaisen henkilön kanssa ei halua keskustella yhtään sen enempää kuin on pakko eli he ajavat ihmisiä pois eivätkä välttämättä itse edes huomaa sitä.

  9. Veera sanoo:

    Tää on kyllä totta!! Ja ärsyttävää ihme itsekeskeisyyttä… Leijua omilla saavutuksilla, ei vissii oo itsetunto sit kauhee hyvä.. Pieni juttu kuitenkin tuli mieleen josta on pakko “päteä”! 😀 ylemmän korkeakoulututkinnon voi suorittaa myös amkissa, tai yliopiston puolella amkin jälkeen:) ja yliopistoon pääsy ei suoraan tarkoita ylempää korkeakoulututkintoa, sillä ensin tehdään kandi joka on siis se alempi (n3v) ja sitten maisteri (2v)joka in se ylempi!:) jotkut yliopistolla opiskelee vaab kandin :0 vaikka sillä ei tee puoliakaan siitä mitä amk alemmalla kk tutkinnolla.:)

    • Hyvä päteminen! 🙂 Ja näinhän se on.

      Ja siis tosiaan tuo mihin minä tuossa vertaan oli keskustelussa, jossa yliopistossa opiskeleva tyyppi kyseli multa, että miten me meillä hommat hoidetaan täällä “alemmassa korkeakoulussa”. Eli siis puhui siitä, kuinka hän on ylemmässä korkeakoulussa ja minä alemmassa. 😀 En siis viittää tässä kandiin tms. 🙂

      Mutta niinhän se menee, että ylemmän ja alemman tutkinnon voi suorittaa ihan yhtälailla molemmissa, eikä sillä ole mitää väliä. Väliä on sillä, että tekee ja opiskelee juuri sitä mitä haluaa, oli se sitten yliopistossa tai amkissa. 🙂

  10. Outi Karita sanoo:

    Samoja ajatuksia meillä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *