Viittä vaille kuntosalivalmentaja :)
16.11.2015
Laiskuudesta kerrankin hyötyä
17.11.2015
Show all

Kun yhden päivän aikana voit tuntea äärimmäistä surua ja äärimmäistä onnea

Tervetuloa mun elämään. Tunteiden suureen sekamelskaan. Ääripäästä ääripäähän. Tänään on ollut taas hyvin tyypillinen paljon tuntevan ihmisen päivä. Olen ollut kipeänä ja tämän vuoksi paljon kotona. Nautin tästä, luovuuteni kukkii enemmän kuin pitkään aikaan. Toisin sanoen, nautin siis siitä kun saan olla yksin. Usein luovuuteen vaaditaan suuria tunteita ja ne pystyn kokemaan vain ollessani täysin yksin. Yritin tänään tehdä edes jotain kotitöitä mutta luovuus”kohtaus” iski. Kun joku teksti tulee, se tulee. Silloin vaan pitää kirjoittaa ja jättää kaikki muu. Kirjoitin ja itkin. Annoin tekstille kaikkeni. Menin tunteiden mukana syvyyksiin. Päätäni särki, kirjoitin ja pysähdyin vain pyyhkiäkseni kyynelet poskiltani. Meni monta tuntia, ennen kuin tekstin kirjoittamisen jälkeen pystyin mitenkään toimimaan. Kun johonkin tekstiin antaa kaikkensa, on olo lähes lamaantunut sen jälkeen. Onneksi olin yksin.

Mun suosituin teksti “before & after” on täysin sydän vereslihalla tehty teksti ja lojui mun luonnoksissa vuoden. En vaan pystynyt julkaisemaan sitä. Hetki ennen kuin julkaisin sen, mietin pitkään, että heitänkö koko tekstin roskiin. Tekstiä luettiin yli 200 000 kertaa ja kommentteja tuli siinä määrin, etten ehtinyt kaikkiin vastaamaan.

Vaihdoin pikkuhiljaa musiikkia erilaiseksi ja tunteet muuttivat suuntaansa. Tunsin iloa ja onnea, pystyin tekemään jälleen kotitöitäkin. Täydensin tekstiä aina välillä jos sain uusia inspiraatiopiikkejä. Muuten teksti oli vain julkaisemista vaille valmis. Mutta sitä tekstiä ei julkaista helpolla. Se on raaka ja henkilökohtainen. Julkaisupäivänä minun pitää olla hyvin latautunut, jotta pystyn vastaanottamaan kommentit ja pystyn uudella energialla menemään uudestaa samaan mielentilaan. Tänään en pysty, en edes pääse siihen. Päätä särkee ja haluan tuntea oloni kepeäksi.

IMG_4721

Kuuntelen kevyitä kappaleita, tanssahtelen, juttelen koiralleni. Mies tulee kotiin, halaan ja pussaan, nautin hänen seurastaan. Tunnen iloa ja onnea. En ole kertonut edes miehelleni, mutta salaisuuteni on, että joskus kun ajan autoa ja kuulen romanttisen biisin, itken ja ajattelen miestäni. Ihan hirveän noloa! Nämä ovat noloimpia piirteitäni, mutta rakastan itkeä onnesta. Aina jos yksistäni ajattelen tulevia häitämme, hymyilen ja kyynel vierähtää silmäkulmastani. Tiedättekö kun tuntee niin suurta onnentunnetta, että pelottaa? Koko kehoa tärisyttää ja tekisi mieli huudahtaa. Niin suuresti tunnen onnen tunteen.

Mutta niin suuresti tunnen myös surut. Tämäkin on nolo muisto, mutta nuorena itkin kurkkuni kipeäksi kun ensimmäinen koiramme kuoli. Lapsena oli sama juttu kun isä myi akvaariomme pois. Olen aina tuntenut suuresti, toisinaan tilanteeseen katsottuna kohtuuttomankin suuresti. Nykyäänkin videot eläintenrääkkäyksistä saa minut itkemään vuolaasti. En vaan kestä sellaista pahuutta.

Jokainen mun päivä on hyvin erilainen tunteiden osalta ja koskaan ei voi täysin itse vaikuttaa siihen, että millainen fiilis tänään on. Joskus tiedän, että jotain tilannetta varten akut täytyy ladata täyteen ja yritän ennakoida tilannetta olemalla ensin paljon yksin, jotta jaksan skarpata itse tilanteessa. Myös luovuutta pystyy avittamaan juurikin yksinololla. Tänään luovuuteni on on kukoistanut ja se tunne on ylitsepääsemättömän ihana.

Tämäkin teksti tuli vain kuin maito nenästä. Sille ei vain voinut mitään. Minun piti viedä koiraa ulos, mutta kun tekstiä alkoi tulla, sitä vaan tuli. Ja näistä hetkistä pitää nauttia, koska tästä seuraava vaihe on writer’s block, mistä ei tiedä koska se iskee ja kauanko se kestää.

Translation: Only a creative person like me can have a rough day home alone just by thinking and feeling.. a lot. 

6 Comments

  1. Janina sanoo:

    Sun blogia on ihana lukea, kun sulla on tosi hyviä mielipiteitä, oot jalat maassa -tyyppi ja sun teksti on mukavan rentoa luettavaa! Mä oon ihan samanlainen mitä tulee erityisherkkyyteen, mun päivä voi mennä pilalle, jos huomaan aamusti, että keittiössä odottaa eilisen tiskejä tai itken ilosta ihan vaan siks, jos nään söpön koiran 😀 Joskus on kyllä selittelemistä muille, enkä mä haluais ärsyyntyä niin pienistä jutuista kun tiskit. Mut se on ehkä parasta, kun tuntee positiiviset tunteet vahvasti!

  2. Viivi sanoo:

    Apua kuulostaa niin tutulta 😀 Toi translation lopussa – mun elämä pähkinänkuoressa! 😀

  3. simppa sanoo:

    Eikä, ihanaa että joku muukin on tällainen tunnevammainen!! 😀 Niin tutun kuuloista tuo! Joskus mietin, että mikähän siinä on kun ei osaa olla sellaisessa neutraalissa olotilassa, vaan aina on pakko kokea niin vahvoja tuntea – joko sitä mieletöntä iloa ja ylitsevuotavaa onnellisuutta tai riipaisevaa surua, tai vähintäänkin sellaista epämääräistä melankoliaa. Ja nämä tulee ja menee miten haluaa, ja kumpuavat milloin mistäkin syystä – jos sellaista edes on. Kaikki tuntuu vaikuttavan itseeni moninkertaisesti ja en joskus ymmärrä itseäni ollenkaan. 😀 Mutta onhan tässä myös puolensa, maailma tuntuu tarvitsevan meidän kaltaisia. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *