Bloggaajan kuulumiset – ihana syksy!

Moikka, en olekkaan hetkeen kertonut teille ihan kunnolla kuulumisia, niin täältä pesee. 😀

Ensimmäisenä jos kerron siitä, että miten massakausi on tähän asti sujunut

Massakausi on ollut hassun  kaksijakoinen. Ensimmäinen jakso, eli ensimmäinen puoli vuotta ei sujunut täysin ongelmitta ja olin puolet ajasta ihan puhtaasti salikiellossa. Liikaa stressiä, mikä aiheutui pääsykokeista ja noh, omasta vääränlaisesta asenteesta. Massaa tuli siis jo heti kättelyssä väärässä muodossa ja sekin alkoi stressaamaan. Olin kuiten vaivalla laihduttanut aikaisemmat kilot ja päässyt vasta vähän aikaa nauttimaan hoikkana olemisesta. Mutta onhan massakausi kuitenkin eri asia kuin vain suoranaisesti lihominen. Minulle pitkän dieetin jälkeen tälläinen massakausi tekee hurjan hyvää. Keho ja aineenvaihdunta pääsevät heräämään kuluttavan dieetin jälkeen ja tietysti, se päällimmäisin syy, pääsen kunnolla rakentamaan sitä lihasta eli beeffiä.

Ja se niin sanottu jälkimmäinen puolisko, mikä nyt on menossa, on ollut loistokas, ellen sanoisi. Kun pääsykokeet olivat ohi, kesälomat lähtivat rullaamaan ja varsinkin kun sain tiedon, että pääsen kouluun, niin pystyin viimein hengähtämään. Harteiltani vierähti iso taakka. Nyt tiedän, että tästä syksystä lähtien mun elämä sain uuden känteen ja että pääsen vihdoinkin eteenpäin elämän tietyilla osa-alueilla.

Olemme hieman aikaistaneet kevyttä viikkoa ja se on ollut todella hyvä juttu! Vaikka kevyt viikko ottaa aina päähän, on se kuitenkin hurjan tarpeellinen. Miehessä näki ihan selkeästi sen, kuinka kehitys otti suuren harppauksen kevyen viikon jälkeisellä viikolla. Voimaa löytyi ja lihakset kasvoivat kuin silmissä. On hienoa seurata sivusta tuota aloittelijan kehitystä ja kuinka päätä huimaavaa se on. Ja varsinkin kun kyseessä on miespuolinen ihminen, niin se beeffi kasvaa aika himpatin äkäseen. Epistä!

Miehen mukaantulo samalle salille ja että hänkin meni Koutsin valmennetavaksi, on myös ollut yllättävän suuressa roolissa, että minun treenit ovat nyt menneet superhyvin. Olen uskaltanut ottaa reilusti isompia painoja, kun toinen on ollut spottaamassa ja se on tuonut todella paljon lisätehoa treeneihin.

Edelleenkin ottaa päähän se, että massaa on tullut reilu kymmenen kiloa sitten dieetin. Mutta toisaalta, olenpahan päässyt nyt nauttimaan kesästä ja kesän kaikista juhlista ihan erilailla kuin, että jos olisin dieetillä. Ja kun tekee kerralla niinkin pitkän dieetin, kun minä tein eli melkein kymmennen kuukautta, niin on luonnollista, että paino lähteää nopeasti kipuamaan ylöspäin. Onhan keho ollut tyhjä ja nyt iloitsee siitä, että vihdoin saa sitä energiaa.

Olette varmaan huomanneet, että kenelläkään vähän tunnetummalla fitness -tai bodytyypillä ei ole missään kuvia off-kunnosta? Ainakaan missään lehdissä. Ja, että minunkin vartalo- ja vähäpukeisemmatkuvat ovat vähentyneet. Vaikka viime dieetillä, kun pudotimme painoani reilusta kahdeksastakympistä alaspäin, niin  jo näissä kilomäärissä olessani saatoin laittaa kuvan vaikkapa vatsastani. Nyt se ei tulisi kuulonkaan. Okei, nyt on enemmän turvotusta, mutta uskoisin, että kroppani on nyt kuitenkin parempi, kuin dieetillä samoissa painoissa. Mutta kai siinä on jotain psykologiaa taustalla. Nyt ei halua esitellä itseään kun kauhea “sikabulkki” päällä, mutta dieetillä viitsii, koska suunta on joka viikko vain parempi.

Dieettikuntoa. Olen hoikka, mutta lihaksia ei ole vielä nimeksikään:

Ja off-kuntoa:

Eli ensimmäinen dieetti meni siinä, että okei olin hoikka, mutta ilman lihaksia ja ensimmäisellä massalla/offilla olen toooosi pehmeä, mutta vieläkään ei oikein näy lihaksia. Innolla odotan mitä tuleman pitää, ja mitä tuolta offikuoren alta paljastuu, Se, kuka menneitä miettii, niin sitä tikulla silmään.. mutta harmittaahan se offin tukkoinen alku. Mutta nyt tässä on vielä onneksi jouluun asti aikaa vetää ihan täysillä ja kuroa kiinni menetettyä aikaa. 🙂

Ja huomio tuohon, kun puhun, että olen pehmä ja sikabulkilla. Niin nyt puhutaan bodykielellä. Fitnessmaailmassa se, että lihakset näkyvät ja on ns. kireä, on se “ihannetila”. Ja en halua, että kukaan katsoo kuvaani ja jos on vaikka saman kokoinen kuin minä nyt offilla, niin pitää itseään lihavana. Minä tykkään olla näin kurvikas, siinä ei ole mitään vikaa. Haluan vain päästä dieetille katsomaan työni tulokset, kun ne lihakset ovat kuitenkin koko tämän bodaamisen juju. Mutta jos olet ihan “normipulliainen”, niin nauti täysillä kurveistasi, niin minäkin teen nyt ja teen salilla itselleni vielä lisää kurveja! Tykkään olla tämän kokoinen, mutta ongelmana nyt on lähinnä tuo kehonkoostumus, eli löysät pois ja lihasta tilalle.

 You said it, mister!

 Ruokakuvanikin ovat tehneet aikamoisen kadon. Ei tule enää tehtyä niin kulinaristisia annoksia, kuin dieetillä. Dieetillä jokainen ruokailu oli kuin pala taivasta, aamun puuro oli elämäni suurin rakkaus. Nyt se on vain puuro, yksi ateria muiden joukossa. Nyt olen syönyt tosi paljon kanaa ja tummaa pastaa.

 Koulu

En voi tarpeeksi kertoa, kuinka onnellinen olen, että pääsin kouluun. Varmasti tulen kiroamaan tiettyjä kursseja ja tämä taival ei tule olemaan pelkästään helppo, mutta olen silti niin onnellinen. Nyt vaan nähtäväksi jää, että kuinka arki tulee sitten käytännössä sujumaan. Kun tähän yhtälöön lisää vielä työt ja treenit, niin aikatauluni tulee olemaan aika täyteenbuukattu. Kiire ei sinänsä minua haittaa, mutta se jos jokin näistä aspekteista lähtee kärsimään ja aika ei riitä kaikkiin, niin se ottaa päähän. Koska olen päättänyt antaa nyt koululle kaiken ja suoriutua sieltä ajoissa ja hyvin arvosanoin. Ja treeneistä en luovu, se on kuitenkin se mun henkireikä tässä elämässä. Että nähtäväksi jää, että mitä ratkaisuita tässä tekee.

Mikä musta tulee siis isona?

Eli, luen palveluliiketoimintaa ja minusta tulee restonomi. Ja mitä se käytännössä tarkoittaa on, että voin valmistua erilaisiin esimies-, markkinointi- tai asiantuntijatehtäviin, muun muassa. Se onkin sitten omissa käsissäni, että millaisen työtaipaleen itselleni valitsen. Mielessä kiintää esimerkiksi olla erilaisten erikoisruokavalioiden asiantuntija tai olla markkinointihommissa vaikkapa jossain lisäravinnefirmassa. Mielenkiintoa löytyisi vielä, että tämän koulun käytyäni lisäkouluttaisin itseni vaikkapa personal traineriksi ja yhdistäisin nämä kaksi koulutusta sitten itselleni unelma-ammatiksi.

Se, miksi en jo ole käynyt PT-koulutusta, on koska haluan ensin korkeakouluttaa itseni. Koulu tuo turvaa tulevaisuuteen ja avaa todella paljon ovia työmarkkinoilla. Ja se, mikä menee ylös, se tulee myös alas.. ja kun tämä fitness-innostus on nyt näin huipussaan, niin kuka tietää, että onko kenelläkään enää parin vuoden päästä innostusta palkata personal traineria. Ja jos alan personal traineriksi, haluan olla siinä työssä oikeasti hyvä. En vain halua oppia, että kuinka kyykätään oikein, vaan haluan oikeasti osata, että miten se homma toimii ihan solutasolla. En ikinä ottaisi toisen ihmisen terveyttä vastuulleni, jos en olisi osaamisestani sataprosenttisen varma. Siksi itsekkin olen niin tyytyväinen, että olen löytänyt itselleni osaavan valmentajan ja tiedän, että häntä aidosti kiinnostaa tämä ala ja nämä hommat. Olen kuullut ihan tarpeeksi kaikkia kauhutarinoita erilaisista puoskarivalmentajista! 😀

Koulun ensimmäisen viikon ajan kävin koulunruokalassa syömässä ja testailemassa, että minkälaista se ruoka on. Ihan ok perus kotiruokaa, mutta en millään pysty pitämään oikeita grammoja ja mittasuhteita ja huomasin, että tosi moni ruoka sisältää paljon ylimääräistä rasvaa. Esimerkiksi kahtena ensimmäisenä päivänä vaihtoehdoista parhaat minulle olivat kala ja possu.. mutta molemmat oli leivitetty. Eli hurjasti lisärasvaa ja hiilareita. Ja maku ei edes ollut mitenkään erityinen, että olisi hyvällä omallatunnolla ne lisäkalorit kiskonut. Nyt tästä eteenpäin alankin kuljettamaan mukanani omia eväitä. Ja miten se onnistuu?

  Kävin ostamassa Body Actionista itselleni 6packin!

Kyseessä on siis vähän hifimpi kylmälaukku, minne saa kaikki päivän aikana tarvittavat ruuat hyvin kylmään.  Sivussa on myös hieman taskutilaa muille tavaroille.  Viimeisessä kuvassa olevat pussukat ovat se osa, mikä pitää laukun kylmänä. Laitan ne pakkaseen aina edellisenä iltana (2-3 tuntiakin tosin riittää), laitan ne paikoilleen ja laukku pitää ruuat koko koulupäivän kylminä. Aikas huippua!  Ja nuo purkit ja purnukat saa konepestä, pakastaa ja mikrottaa. 🙂

Ennen kuin koulu alkoi, kävin tottakai Liisan luona huoltamassa ripset, Näytä kyntesi -liikkeessä. Liisa halusi muistuttaa vielä voimassa olevista tarjouksistaan blogini lukijoille, eli:

Uudet volyymiripset 100€ (norm. 139€)

Volyymihuolto 60€ (70€)

vaihtohuolto klassisista volyymiripsiin 60€ (70€)

Liisa Vanninen / Näytä kyntesi -kynsisalonki / 040 7756633

Muistakaa mainita mun blogi, eli Pauliinan Blogi jos ei englanti taitu tuohon viralliseen blogin nimeen! 😀 Omat volyymiräpsyt

Yksittäinen, ultrakevyt volyymiripsi”tupsu”

 Laitatin kesällä Liisalla itselleni myös bodaus-ystävälliset kynnet, eli ei mitään lisä- tai irto-osia vaan simppeli kestolakkaus! Samantien oli siisti ja naisellinen olo, kun oli noin nätit kynnet. Oon kuitenkin loppupeleissä aika tomboy, niin oli tosi virkistävää todellakin laittautua. 🙂

Mahtavaa syksyn alkua kaikille! Nyt treenataan koko syksy pirun kovaa, vai mitä!? 😉

        Yelakin lähettää syysterkut!