Miksi en juo?
13.8.2014
Bloggaajan kuulumiset – ihana syksy!
27.8.2014
Show all

Onko tavallisuus tuomittavaa

Yksityiselämässäni nousi kummalliselta taholta tapetille se, että tuomitsenko “tavikset”?

Eräs henkilö sanoi suoraan, että kokee, ettei uskalla enää pitää minuun yhteyttä, koska mun seurassa ei uskalla esimerkiksi leffoissa syödä poppareita, koska kuulemma tuomitsisin hänet. Ja että kuulemma mun mielestä kaikki muu liikunta, paitsi kuntosali ja raju bodaus on vain silkkaa paskaa. Ja ihan, että kaikki muut paitsi hc-bodarit on ihan perseestä.

Asia jäi ihan todenteolla kaivertelemaan minua. Aikamoista tylytystä. Olenko antanut itsestäni noin julkean kuvan täällä blogin puolella tai omassa facebookissani.

Selvennetään hieman asioita

Vaikka olen muuttanut elämäntapani ja elän ja hengitän bodausta ja tupperwarekippoja, ei se tarkoita sitä, että tuomitsisin kaikki muut. Jos jotain mielestäni olen tällä blogillani yrittänyt sanoa, on, että tehkää juuri sitä, mikä tekee teidän onnellisiksi. Sali on hieno tapa harrastaa liikuntaa, mutta se ei toki ole ainoa tapa. Tämä on erilainen tapa elää ja vaatii ihmiseltä todella paljon (ajan ja rahat :D) ja en todellakaan oleta, että kaikkien tulisi alkaa samaan. Miksi ihmeessä ajattelisin niin? Jos sinut tekee onnelliseksi postimerkkien kerääminen, niin kerää niitä hemmetin postimerkkejä ja ole onnellinen! Jos olet satasella mukana siinä, mitä teet, ei muiden mielipiteillä pitäisi olla mitään väliä.

Eräs tuttuni vertasi bodausta uskontoon. Tää on mun uskonto, julistan sitä ja koen sen olevan maailman paras. Toisilla on niiden omat uskonnot. Ja kuka sen on sanomaan, että mikä niistä on paras ja oikein. Mulle toimii tämä ja sulle se. Makuasioista ei sovi kiistellä.

Mun seurassa voi aivan hyvin syödä kakkua jos siltä tuntuu. Välillä jopa ihan ottaa päähän, kun ihmiset alkaa mun seurassa häpeämään niiden eväitä ja sitten alkaakin kauhea selittely, että miksi mukaan tarttui se valmisruoka. Syö mitä haluat hyvä ihminen! Mua ei kiinnosta kuin tää oma iso fitnesspehvani. 😀

Jos multa haluaa neuvoja, niin annan niitä. Mutta en mä ala tuomitseen muiden tapaa syödä tai liikkua. Kaikki tekee just niinkuin itselleen parhaaksi kokee. Ehkä osalle ihmisistä mä olen sitten jonkunlainen “omatunto” ja kun mun aikana vetää sitä mättöö, niin se onkin oikeesti se omatunto mikä soimaa, eikä se olekkaan se mun läsnäolo, mikä oikeasti haittaa.

Mua kiinnostaa jutella liikuntaan ja ravintoon liittyvistä jutuista, mutta mulla on myös ihmisenä niin paljon enemmän annettavaa, kuin pelkkä tämä. Koska satun kirjoittamaan “fitnessblogia”, niin tää aihepiiri pysyy aikalailla samassa. Tuskin ihminen, kuka kirjoittaa vaikkapa äitiys- tai vauvablogia, niin tuskin se ihminen on vain ja ainoastaan äiti ja kasa kakkavaippoja. Hän voi olla myös erinomainen kokki, hyvä tyttöystävä tai vaimo, pikajuoksija.. mitä tahansa! Muistakaa, että tämä blogi on vain pintaraapaisu musta ja mun persoonasta. Toki ihmisille tulee tietynlaisia mielikuva siitä, että millainen mä olen ihmisenä ja tulkitsevat mun teksiä aina omalla tavallaan.

Mutta tämän mä olen halunnut tehdä jo pitkään selväksi. Mä en tuomitse. Mä elän näin, koska oon kokenut, että tää toimii mulle ja löytänyt tästä intohimon ja tavan hallita mun painoa. Mutta jos mulle haluaa puhua jostain muusta kuin fitneksestä, se on enemmän kuin sallittua. Jos joku haluaa mun aikana vetää hesen supermättö -aterian, niin siinäs vetää! Jos satun sillon oleen dieetillä, niin voipi olla, että näet vaan kuolan valuvan mun poskelta.

Mä olen terveellisten elämäntapojen sanansaattaja. Mä annan neuvoa näissä asioissa, jos niitä haluaa kuunnella. Mä itse tykkään syödä puhdasta ruokaa ja liikkua paljon. Mutta se ei tarkota, että suoraa tuomitsen kaikki, ketkä eivät elä niin kuin minä. Fakta on se, että roskaruoka on ihan perseestä ja tekee ihmisille oikeesti tosi pahaa. Kuinka moni sairaus saatais estettyä sillä, että porukka alkais syömään tarpeittensa eikä halujensa mukaan. Diabetes, masennus… mahdollisesti syöpä! Lista jatkuis ja jatkuis. Ja tottakai mä olen intohimoinen näiden asioiden suhteen ja paasaan niitä täällä mun omassa blogissa. Tää blogi edustaa mun ajatuksenjuoksua ja arvomaailmaa. Mutta eiköhän jokainen tiedä roskaruoan haitat ja jos mun paasaus ei kiinnosta, niin aina on onneksi se mahdollisuus, että ei enää lue mun blogia. 😀

Mä itse tiedän, miltä tuntuu olla lihava ja kuinka kamalaa se on kun sua katotaan alentuvasti ja nenänvartta pitkin. Mä en ikinä tekis niin toiselle ihmiselle, koska tiedän miltä se tuntuu. Ja asiat ei oo niin mustavalkoisia. Ihminen ei ole lihava, pelkästään koska tykkää syödä ja ihminen ei dokaa joka viikonloppu vuodesta toiseen, vain koska rakastaa dokata. Useimmiten se oikea syy löytyy paljon pintaa syvemmältä. Ja koska en tiedä sen ihmisen tarinaa tai elämänkokemuksia, mä en ala tuomitsemaan. Mutta se, mitä mä voin tässä mun tilanteessa tehdä, on auttaa. Mutta senkin teen vain niille, ketkä sitä oikeasti haluavat. En tietenkään ala tyrkyttämään apuani ihan kenelle tahansa. Mutta jos joku minusta inspiroituu, niin se on ihan maailman hienointa.

Mutta käytetään taas uskontoa esimerkkinä. Ei se tarkoita, että jos uskon toiseen jumalaan, kuin sinä, että tuomitsisin sinut. Toiset ehkä tekevät niin, mutta minä en. Uskon vakaasti omiin juttuihini, mutta kun ei ole minun asiani yrittää vaikuttaa muihin ihmisiin tai heidän mielipiteisiinsä. Julistan omaa ilosanomaani, mutta jää sinun harteillesi, että otat sitä sanomaa vastaan.

Se, mitä olen yrittänyt sanoa aikaisemmissakin kirjoituksissani, on se, että se minua ottaa eniten päähän se jos ihminen valittaa elämäänsä, mutta ei tee sille yhtään mitään. Se on se, mikä mua  tosissaan risoo. Ja se kumpuaa mun omista elämänkokemuksista. Olin lihava, valitin asiasta ja menin sipsipussille. Olin työtön, valitin asiasta ja menin takaisin sohvalle makaamaan. Hittovie, kun ei ne asiat valittamalla parane! 😀

Toivoisin nyt, että ihmiset tajuaisivat, että kyllä me bodarit ollaan ihan kivoja, eikä mitään tuomitsevia ruokanatseja. Luonnollisestikkaan en voi puhua jokaisen bodarin puolesta, mutta mitä olen nähnyt ja kuullut, niin ei muitakaan haittaa juurikaan kuin se, että jos asioista valitetaan, mutta sitten ei olla valmiita muuttumaan. Muistakaa, että tämä on vain yksi tapa muiden joukossa, että miten elää elämäänsä.

Vaikka viime postauksessa tilitin sitä kuinka en enää juo, ei se tarkoita, että suhtautuisin niihin negatiivisesti, ketkä tykkäävät juoda. Ja mielestäni tein sen postauksessa selväksi. Tämä luetun tekstin maailma on aina niin  hassu paikka, kun aina on joku, kuka (haluaa) ymmärtää sinut väärin.

Mutta nyt olen sanani sanonut. Minä en tuomitse. Minä elän näin ja toivon, että minulle annetaan siihen rauha ja minua edes yritetään ymmärtää ja mun puolesta muut saavat rauhassa elää niinkuin haluavat. Amen.

Mä lähden nyt bodaan! Moro!

 

6 Comments

  1. Mona sanoo:

    Ah, toi “…se onkin oikeesti se omatunto mikä soimaa, eikä se olekkaan se mun läsnäolo, mikä oikeasti haittaa.” on niiiin totta! Koska jos oikeasti olis täysin sinut omien valintojensa suhteen, niin eipä ne muiden mielipiteet/ajatusmaailmat edes kiinnostais 😀

    Mut hyvä kirjoitus! 🙂

  2. outi sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Kurjaa kuulla tuollaista varsinkin jos kyseessä on ollut ystävä, kaveri tai joku läheinen.

  3. Tia sanoo:

    Hih, voihan parapähkinä kuinka puhut asiaa! 🙂 Oot just paras ravintoneuvoja! Ja mieti, viimeks tänään just sanoit ok:t sille, että joku haluaa zumbata salin sijaan 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *