I know what’s Victoria’s Secret…
19.3.2015
Kenelle sä teet tätä?
22.3.2015
Show all

#mammanmurunen

Nyyh, meidän koiralla Yelalla on ollut nyt jotenkin vähän rankkaa. Ensin se vapaana ollut raivohullu puudeli hyökkäsi sen kimppun, sitten Yela oli leikkauksessa (ei siis sen puudelin takia 😀 ) ja sen takia sen piti olla tosi varovainen seuraavat kaksi viikkoa. Ja staffien maailmassa 2 viikkoa ilman riehumista ja koira/ihmiskontakteja on ihan ikuisuus. No, sitten kun koissu parantui ja huomasin sen olevan todella turhautunut ja stressantunut ja vein sen pitkälle lenkille, jotta se pääsisi purkamaan patoutunutta staffienergiaansa. No, lenkin loppupäässä ohitimme lähikauppamme ja siihen eteen kytketty koira sai Yelasta aivan hirveät separit. Koirien ‘parkki’ on heti kun tielle käännytään ja koirat pitää ohittaa, että pääsee suojatielle. Heti kun käännyimme tielle, koira kävi kimppuumme. Moni koira ottaa Yelasta helposti närpiötä. Vaikka tuo pikku stafferoinen on maailman kultaisin otus. Enkä nyt puhu omaan pussiin “oma lapsi kaunein lapsi” -tyylillä, vaan se oikeasti on äärettömän kiltti ja lupsakka koira. Toki ärsyttävä ja superleikkisä. Hyppii ja pomppii ja haluaa leikkiä kaikkien kanssa ja moni ei kestä moista. Mutta nyt Yela ei ehtinyt edes kissaa sanomaan, kun tämäkin koira vain kävi sen kimppuun.

IMG_2666

No, kytkettynä ollut koira suuttui Yelasta niin paljon, että napsautti kaulapantansa rikki ja hyökkäsi kimppuun. Ja sitten meidän Yela pääsi jotenkin myös omasta kaulapannastaan irti. Siinä keskellä suojatietä, autotie aivan vieressä. Kaksi koiraa vapaana, joista toinen haluaa murhata mun koiran. Ensimmäinen ajatus on vaan saada oma koira kiinni ja toinen koira pois sen kimpusta keinolla millä hyvänsä. Molemmat koirat juoksevat pelottavasti kohti autoja. Tajuan tilanteen epätoivoisuuden ja alan huutamaan apua. Lähettyvillä on työmiehiä, mutta kukaan ei reagoi. Vähän matkan päässä on parkkipaikkoja ja näen miehen kävelevän autolleen. Alan huutamaan kurkku suorana tälle miehelle, että “päästä mun koira sun autoon!!“. Mies ei ensin tee mitään, jähmettyy ja puhuu vain puhelimeensa. Juoksen häntä kohti pois autotieltä. Huudan miehelle ja huudan Yelaa. Mies vihdoin monen karjunnan jälkeen ymmärtää ja avaa autonsa oven. Luojan kiitos meidän koira rakastaa autoilua ja hyppää autoon. Mies sulkee auton oven ja minä vaistonvaraisesti nappaan kiinni toisesta koirasta. Olen kaksinkerroin koiran yli, pitäen siitä tiukasti halausotteella kiinni ja yritän hengästyneenä ja paniikkikohtauksen partaalla yrittää selittää miehelle tilannetta. Katselen kaupan ovelle ja näen sieltä tulevan naisen, kuka ihmettelee selkeästi, että missä hänen koiransa on. Huudan hänet paikalle. Pidän vahingossa edelleen koirasta tiukasta kiinni vaikka nainen on jo paikalla. Hoen miehelle kiitosta ja kerron naiselle tapahtuneesta. Nainen on aidosti pahoillaan, tarjoaa puhelinnumeroaan ja pyytää monta kertaa anteeksi. Taas minä olen enemmän järkyttynyt tilanteesta kuin koirani..

Haluan vai tilanteesta pois ja sanon naiselle, että sattuuhan näitä. En osaa sanoa muuta. Haluan vain kotiin. Mietityttää, että saako koiramme jo pian jotain traumoja näistä kohtaamisista. En halua, että Yelasta tulee aggressiivinen tai arka, kun olemme tehneet helkkarin ison työn Yelan sosiaalistamisen kanssa. Plus koiran perusluonne on hyvin sosiaalinen ja kiltti. Ettei nyt meidän koira mene “pilalle” muiden toimesta. Otan Yelan miehen autosta, pahoittelen penkeillä olevia hiekkaisia tassunjälkiä, kiitän miestä vielä monet kerrat ja lähden ahdistuneena kotiin. Mitä jos tätä miestä ei olisi ollut? Miten ikinä olisin saanut yksin kiinni kaksi koiraa? Mitä jos Yela olisi suuttunut ja tapellut takaisin? Mitä jos se olisi tappanut tuon toisen koiran? Mitä jos meidän koira olisi jäänyt auton alle ja kuollut? Ahdistaa.

IMG_2591

Yela sai pari naarmua, mutta muuten ei vaikuttanut olevan mitenkään poissa tolaltaan tapahtuneesta. Se on niin älyttömän lungi tyyppi! Mun ‘äidinvaistot’ ei vaan kestä tollasia tilanteita. Toi koira on mulle niin kaikki kaikessa. Tekisin mitä vaan sen puolesta.

Ajattelin niin itseni kuin koiran puolesta lähteä seuraavana päivänä mökille. Yela rakastaa mun isää yli kaiken. Eli ‘vaaria’. Plus se saa mökillä juosta mielin määrin vapaana ja purkaa tuota staffienergiaansa.

Kaveri onneksi on nyt ok ja voi hyvin!

IMG_2569 IMG_2592

IMG_2669 IMG_2605 IMG_2615 IMG_2618

IMG_2602

IMG_2623

IMG_2624

IMG_2636

IMG_2651

IMG_2657

IMG_2733

IMG_2682 IMG_2686

IMG_2688 IMG_2692

IMG_2693 IMG_2712 IMG_2717 IMG_2718 IMG_2724

Bull -rotuiset koirat on usein tosi väärinymmärrettyjä, leimattuja. Jotenkin saimaistun Yelaan niin paljon. Ne ketkä ei sitä  tunne, tuomitsee sen sen ulkonäön perusteella, mutta oikeesti toi on vaan maailman rakastavin ja ihanin koira. Mun mammanmurunen. <3

https://www.youtube.com/watch?v=Cmm26j0ZJi4

10 Comments

  1. Jenna sanoo:

    Meijän koiraan ainakin vaikutti tommoset tilanteet sillä tavalla, et nyt se on aina vähän varautunut kun tulee uusi tuttavuus, sit se ikävästi aika usein johtaa siihen et se toinenkin on varautunut, eikä leikistä tuu mitään. 🙁 Nousee heti verenpaine kun pistää vihaks tommonen et ihmiset jättää ees sellasen koiran kaupan eteen joka ei muiden koirien kanssa tuu toimeen, koska just tolla tavalla siinä käy. Mäki oon ylistäny jumalaa muutaman kerran kun semmonen pikkunen wifi on iskeny hampaat mun valkoseenpaimenkoiraa (painoa semmoset lähemmäs 50kg) ettei se oo suuttunu takasi koska sit ei ois enää ollu hauskaa kellää. :/ tuntuu että ihmisten motto on aina kaikkialla “ei meijän koira oo koskaan tehny mitää… OHO MITES SE NYT TOLLAI”

    • Juuri tuota mä pelkääkin.. kun nyt leikki on sujunut ihan kaikkien kanssa. Ja nyt on myös se, että mä alan varmasti itse jännittämään muita koiria, ja Yela aistii sen. Jo yhden kerran lenkillä annoin remmin miehen käteen, kun näin toisen koiran tulevan vastaan.

      Staffilta ei myös puruvoimaa puutu.. luinko jostain, että yhtä voimakkaat kuin vaikka rotikalla. Olisi siinä ollut selittelemistä, jos olisi jotain kunnon puremista olisi käynyt. Eihän siinä kukaan mua olisi uskonut..

      • jenna silvennoinen sanoo:

        meijän miloon kävi sillo 1 vuoden ikäsenä staffi kiinni ja ainut mikä siihen autto oli, et se ukko hapetti sen koirasa, ku ne vissiinkin lyö leuvat lukkoon ettei repimälläkään saa irti.. Mä kanssa jännitän aina kamalasti jos joku ihme tyyppi tulee koiran kanssa vastaan ja välillä jopa lähen toiseen suntaan. Mut nyt vaan pitää sunkin enemmän mennä koirien keskuuteen et tulee niitä positiivisiä tilanteita ja lukee vähän sitä koiraa et jos alkaa käymää kierroksilla, ni sit vaan pois 🙂 eilen oli meilläki oikein onnistunu koirapuisto kerta, ei ollu idiootteja liikenteessä. 🙂

        • Joo, se onkin sit paha jos lyö leuat lukkoon. Jostain oon kuullu, et sillon pitää kalauttaa koiraa päähän. Ois aika hc-juttu mullekkin kalauttaa omaa koiraa päähän jos tilanne tulis. Hui!

          Joo kyllä ne vaan vaikuttaa itteenki tosi paljon. 🙁 Niinpä! Nyt vaan positiivisia kokemuksia hurjasti! 🙂 Mua toi koirapuisto jännittäis nyt ihan liikaa…

  2. Hanna sanoo:

    Voi ei, toi on niin kauhea tilanne!! Mulle on kerran käynyt samoin, olin entisen koirani (pikkupuudelin) kanssa lenkillä kun jostain talon pihasta hyökkäsi iso musta koira kimppuun!! Mulla kans “äidinvaistot” heräs ja nappasin sitä isoa koiraa niskasta kiinni ja revin sen irti oman koiran kimpusta ja viskasin parin metrin päähän! Sen omistaja tuli onneksi nopeasti paikalle hakemaan koiransa pois mutta tämän ihmisen naapurilta kuulin ettei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun se koira oli hyökännyt jonkun ohikulkijan kimppuun… 🙁
    Samaistun 100% sun fiiliksiin! Mun koira on mulle aivan kuin oma lapsi ja tekisin sen puolesta kyllä mitä tahansa! <3 Onneksi Yelalle ei käynyt mitään ja toivottavasti ei jää mitään psyykkisiä vaurioita!!

    • Huiii!! Mun isälle on käynyt noin mun porukoiden havannankoiran kanssa! Ja isä teki vielä sen virheen, että otti oman koiran syliin. (mikä on vaistonvaraista ja minkä varmasti jokainen pikkukoiran omistaja tekisi) ja se koira melkein puri meidän isääkin.

      Kamalaa, että on noin vihaisia koiria tuolla ja vielä noin vapaana. Pelottavaa! Tulee aina pakolla mieleen, että toivottavasti nuo koirat eivät hyöki oikeasti lasten kimppun.

      Kiitos! <3 Täytyy tarkkailla ja viedä heti tapaamaan tuttuja koirakavereita. 🙂

  3. Akka sanoo:

    No kyllä nyt Yelaa koetellaan! Hyvin kyllä keksit ton auto jutun.

    Seuraavat pari viikkoa on ratkaisevia, miten tilanne tulee kehittymään. Sun kannattaa haastaa itsesi pysymään mahdollisemman rauhallisena kaikissa tilanteissa ja jos Yela osoittaa minkään näköisiä negatiivisia merkkejä muita koiria kohtaan on sun toruttava sitä. Negatiivisia reaktioita ei saa hyväksyä vaikka noiden tapausten jälkeen sitä saattaa herkemmin olla myötämielinen niiden suhteen. Yela on selvästi terve päineen nuorimies ja varmasti sellaisena säilyy kun unohdatte mahdollisimman nopeasti noi välikohtaukset.

    Itse jouduin muutama vuos takaperin tsempata saksanpaimenkoirien kohdalla. Ensin yksi hyökkäs oman koirani kimppuun, jonka jälkeen lenkkeillessä saksanpaimenkoirien ohitukset alko menee huonosti. Jouduin pitkään tekee töitä sen kanssa, mutta vasta kun tajusin sen kuinka vahvasti se oma tunne kuohunta vaikuttaa koiran käyttäymiseen, niin sen jälkeen ongelmat loppu. Tajusin kuinka vahvasti koira aisti mun pelon ja jännityksen, jonka vuoksi se pisti puolustus vaihteen päälle. Oma koira ei siis lähtenyt rähjäämään vaan se nosti hännän ja korvat pystyyn ja jäykisti rintakehän, joka taas sai vastaantulevat saksanpaimenkoirat reagoimaan ja soppa oli keitetty. Vieläkin välillä huomaan, miten alan jännittää kun saksanpaimenkoiria tulee vastaan, mutta onneks koira klaaraa tilanteet.

    Kannattaa myös seurailla Yelan kehonkieltä ja hengitystä. Niistä havaitsee helposti jännittääkö Yela itse muita koiria. Itsellä on myös kaksi bull-tyyppistä koiraa ja oon kanssa huomannut miten monet koirat jännittää omiani, vaikka ne ei vaikuttaisi antavan syytä ja se johtuu useimmiten rintakehän jäykkyydestä.

    • Kiitos tosi paljon tästä kommentista! Vahvistit juuri sen mitä olenkin tässä miettinyt. Täytyy itse nyt tsempata ja todella tarkkailla tuota omaa koiraa.

      Yela usein tuijottaa muita ja jää paikalleen. Ei aggressiivisesti, vaan leikkimielellä. Mutta moni koira ymmärtää tilanteissa Yelan kehonkielen ihan väärin.. Täytyy varmasti siihenkin alkaa kiinnittämään huomiota.

  4. Eve sanoo:

    Ja jos on tuttuja koirakavereita niin näkee niitä ja leikkii niiden kanssa niin tulee toisista koirista niitä positiivisia kokemuksia myös 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *