Ketoosin loppu – reversen alku
25.4.2015
Reverse dieting?
27.4.2015
Show all

Miksi fitnessbuumi on mielestäni hyvä asia nuorille tytöille

 

Voisin melkein aloittaa sanomalla, että sillon ku mää olin nuari sano Mansen likka!

Mutta sillon oikeasti kun mää on nuari, eli kun mennään mun teiniaikoihin, reilu kymmenen vuotta taaksepäin, oli proana kovassa huudossa. Tässä linkki jos joku ei tiedä mistä puhutaan. Joka toisella tytöllä oli jonkinasteinen syömishäiriö ja kaikki tytöt fanittivat Paris Hiltonia ja Nicole Richietä. Kahta todella laihaa tyttöä/naista. Itsekkin vertaispaineen alla päädyin iltaisin tutkimaan proana sivustoja ja yritin etsiä hyviä keinoja laihduttaa itseni anorektiseksi. Etsin motivaatiota olla syömättä. Vaikka todellisuudessa en mitenkään ihannoinnut näiden julkkisten laihuutta. Jo nuorena mietin, että ei naisen – tai kenenkään – kuulu olla noin laiha. Luonnollinen laihuus ja hoikkuus on eri asia, mutta että ihan kamalaa, että kaikki yrittävät pakolla sovittaa itsensä tuohon ylilaihaan muottiin. Nuorena todellisuudessa ihailin kurvikkaita naisia ja sellasia kulttuureita joissa naisten kurveja nimenomaan ylistetään. Mutta enhän kehdannut sanoa ääneen, että laihuus ei ole mielestäni kaunista. Menin virran mukana.. niin kuin usein nuorena mennäänkin.

Noihin reisiin rakastuin jo nuorena!

Nuorena oli hienoa mitä vähemmän söi ja mitä enemmän luut törröttivät. Itse laihduin juuri ennen lukiota 20kg. Olin todella laiha ja todella väsynyt. Söin vähän ja pelleilin nesteenpoistoilla. Keskityin täysin vaa’an lukemaan. En hyvinvointiini, enkä siihen että miltä kroppani kokonaisuudessaan näytti. Vain laihuudella oli väliä.

Kun otteeni lipesi, kun olin tarpeeksi nähnyt nälkää, aloin ahmimaan. Ahmin ja oksensin. Jäin kiinni oksentelusta, se loppui mutta ahmiminen jäi. Lukion loputtua olin lihonut 40kg kiloa lukion alkuajoista. Tarinani on aika äärimmäinen, mutta yksityiskohdat eivät varmasti ole nuorten tyttöjen kohdalla harvinaisia. Joskus laihduttaessani jopa googletin, että lihottaako hammastahna. Niin nuoren tytön mieli oli saanut fiksaation laihtumisesta.

Mistä sitten minun mielestäni fitneksessä on kyse?

Minun fitnekseni on yhtäkuin terveellinen elämäntapa. Jos siitä riisuu kaiken ylimääräisen: tavoitteellisen treenaamisen, kisat, ruokien punnitsemisen, puolialastomat kuvat, äärimmäisyyksiin menemisen, fanaattisuuden. Jos keskittyy siihen, että mistä tässä on perinpohjin kyse?

Terveellistä puhdasta ruokaa, jota kehoitetaan syömään paljon. Siis oikeasti paljon. Ei mitään alle tuhannen kalorin päiviä, vaan reilusti puhdasta ruokaa.

Treenausta ja urheilua. Keho tarvitsee urheilua. Lihavuus ja sen aiheuttamat sairaudet ovat todellakin jotain sellasta, joihin tulee suhtautua vakavasti. Yhtä vakavasti kuin esimerkiksi anoreksiaan. Meitä ei ole tehty syömään roskaruokaa ja istumaan tietokoneen näytön edessä kahdeksan tuntia päivästä. Keho tarvitsee liikuntaa, sydän tarvitsee liikuntaa, mieli tarvitsee liikuntaa. Treenauksen ei tarvitse olla tavoitteellista ja veren maku suussa tehtyä. Se voi olla mitä tahansa, mistä nyt kukin sattuu tykkäämään. Kunhat liikut. Se, että kuntosalitreenaus on nyt muotia, on vain mielestäni hieno juttu. Nuoret tytöt ja pojat kiinnittävät huomionsa johonkin positiiviseen ja hyvään. Mielummin niin, että nuoret tytöt ihailevat sporttisia malleja kuin anorektisen laihoja proana naisia. Mielestäni nuorten tyttöjen ihailunkohteet ovat menneet vain terveellisempään suuntaan viime vuosina ja hyvä niin.

Se on tietysti, että aina on joku kuka tekee asiat väärin ja tekee hyvästäkin asiasta huonon. Ja uskon, että syömishäiröön taipuvaisen ihmisen tulisi miettiä tarkkaan, että kannattaako hänen esimerkiksi aloittaa kisaaminen. Itse sanoisin mieluummin, että ei kannata. Itse en ottaisi riskiä. Vaikka tiedän ihmisiä, jotka oikeasti ovat fitneksen avulla parantuneet syömishäiriöstä (mukana tottakai myös terapiaa jne). Olenhan tavallaan itsekkin yksi heistä. Historiastani löytyy niin yli- kuin alipainoa. Ahmimista ja kalorien sairaalloista kyttäämistä. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni syön oikeasti fiksusti ja terveellisesti, pidän kropastani ja harrastan liikuntaa. Koen olevani todella tasapainoinen ja sinut itseni kanssa oleva ihminen. Ja minusta ei ole mitään pahaa, että nuoret lukevat blogiani tai jopa niin sanotusti fanittavat minua. Haluan nimenomaan edustaa fitneksessä sitä tervettä ja fiksua puolta. Ja ei aina tarvitse olla tähtäämässä kisalavoille. Toki, kaikkia kunnioitus  heille, jotka kisaamista harrastavat, en näe siinä mitään pahaa. Aikuiset, terveet ihmiset ovat tottakai vapaita kisaamaan, tuohan se varmasti mielettömät motivaatiot treeneihin! Mutta hieman varauksella sanoisin nuorille tytöille, että ei ainakaan sitä itse kisakuntoa kannata liikaa fanittaa. Se on vain pieni hetki lavalla, hetkellinen kunto. Toki ainakin siis bikinifitness tytöt ovat kyllä ihanan solakoita kisojen ulkopuolellakin.

Fitneksen ei kuitenkaan tarvitse olla pipo kireällä vedettyä tarkkaa ravitsemusta ja ääretöntä salitreeniä. Itse treenaan tavoitteellisesti ja itse punnitsen ruokani, mutta ottakaa huomioon, että minulla on käytössäni valmentaja, johon olen päivittäin yhteydessä. Teemme yhdessä tätä projektia ja pystyn kertomaan hänelle ihan suoraan jos väsyttää tai jos dieetti ottaa liikaa veronsa. Hän tietää tasan tarkkaan, että milloin pitää ottaa lisää esimerkiksi magnesiumia tai kaliumia.. tai milloin tulee lisätä ja milloin vähentää ruokaa. En nuorille tytöille suosittelisi liian tiukkaa linjaa ruoassa tai treenissä. En ihan jo tottakai sen takia, että nuorilla ihmisillä on kehon ja mielen kehittyminen kuitenkin vielä kesken. Pääasia on, että elää terveellisesti ja stressivapaasti. Jos minulla olisi tytär, olisin onnellinen jos hän viettäisi viikonloppunsa mieluummin urheillen kuin vaikkapa ryyppäilemässä. 🙂

Ja minkä itse toivoisin tästä nuorille jäävän käteen, on ehkä se strong is the new skinny -ajattelutapa. Ei todellakaan enää sitä, että yritetään saada paino ihan sairaalloisen pieneksi ja kaloreita kytätään. Ei, ei. Kun urheilee ja syö terveellisesti, ei vaaka tarvitse tuijottaa. Paino ei kerro todellakaan koko totuutta. Terveen näköinen keho kertoo kaiken. Ja muutenkin naisten tulisi enemmän osata arvostaa muotojaan. Ja erilaisia vartaloita. Itse olen aina tykännyt isoista reisistä ja pepuista. Peppu tulikin jo muotiin. Milloin muotiin tulisi ihan kunnon kurvit! Sitä odottellessa. 🙂

Korostan kuitenkin, että jokaisen tulee olla sellainen kun on. Kunhan kehonkuva on positiivinen ja suhtautuminen ruokaan terve. Meidän naisten ainoa tehtävä täällä ei ole näyttää vain hyvältä. Ollaan vähän röyhkeitä, vaaditaan tilaa, vaaditaan ääntä. Ollaanhan me kuitenkin upeita, vai mitä mimmit? 😉

Terveisin Patu,

IMG_20150423_123106

71kg, 169cm

(Painoindeksi kilosta kiinni, että olisin indeksin mukaan ylipainoinen)

 harrastuksena fitness

 

@pauliina_olivia

Health’s Kitchen

12 Comments

  1. s sanoo:

    Kiitos, kun kerroit tarinasi 🙂 Itsellä vähän samanlainen, tosin alkoi vasta lukion loppupuolella. Laihduin sen 25 kiloa vuoden aikana (normaalipainosta merkittävään alipainoon) ja sitten jossain vaiheessa, kun yritin hieman nostaa painoa, aloinkin ahmimaan ja pahimmillaan puntarissa +40 kg tuosta alimmasta painosta.. Nyt saanut hilattua vähän alaspäin, mutta vielä matkaa. Musta on tullut vähän jojolaihduttaja. Päässyt jossain välissä normaalipainon sisälle, mutta nyt taas ylipainoa. Tosi hankalaa ollut itelle oppia sitä normaalia syömistä, ja uskoa, että silläkin lailla voi laihtua. Mutta suurin ongelma nyt on olleet kaikki ylimääräiset herkuttelut. Ollut vauvasta asti sellanen herkkuperse, että.. 😀 Rakastan liikuntaa, mutta joskus tulee niitä ahmintakausia, että ei vaan pääse sohvalta ylös. Ja flunssat on kanssa pahimpia, kun saattaa ne pari vko lähteä ihan käsistä ja ei sitten jaksakkaan lähteä salille enää. Mutta kai tästä suunta on vaan ylöspäin..

    • Kiitos itsellesi. 🙂 Ja se on sitä kun huonolla laihduttamisella on aineenvaihdunta ja jopa hormonitoiminta hieman tuhottu, niin jojolaihdutuksen kierre valmis. Nuorten tulee ymmärtää, että sairaalloinen laihduttaminen tekee vain niin monella tapaa hallaa keholle.. ja etenkin sille mielelle.

      Ja kyllä, aina pääsee ylöspäin! 🙂

  2. Riinakaisa sanoo:

    Ihan huikee teksti ja osu niin lähelle jotenkin omia kokemuksia, että oli pakko ekaa kertaa kommentoida. 🙂

    Ensinnäkin kiitos, että kirjoitat tätä blogia. Yleensä ei tuu lueskeltua blogeja, muutakun jotain kirjotuksia nyt tulee käytyä lukemassa, mistä on syystä tai toiseta noussut jonkunlainen kohu mitä jaetaan facebookin seinillä, mutta sun kirjottelua oon seuraillu melkein alusta asti ja monet ruokavinkit on tullu kokeiltua! Jotenkin sulla on ihana tyyli kirjottaa! Ja jotenkin susta tulee vaan hirveen aito fiilis 🙂
    Melkein jopa toivoin näkeväni sut Powerhouse Gymillä kun oltiin miehen kanssa maaliskuussa lomailemassa siinä kylpylässä ja käytiin reenailemassa. (Ei, älä pelkää en oo mikään hullu stalkkeri :D)

    Mutta tosiaan itselläni on ihan samantyylisiä kokemuksia teinivuosista. Olin olevinani proana ja ihailun kohteeni oli juurikin Nicole Richie! Laihduttanut oon enemmän tai vähemmän 15-vuotiaasta asti ja paino on vaihdellut 47-72kg väliä. Ja eniten ottaa juurikin päähän se, että onnistuin itse sillä pelleilyllä pilaamaan hormonitoimintani ja 2009 vuonna todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka tulee seuraamaan minua loppuelämäni.

    Kymmenen vuotta laihdutuskuurilla on saanut riittää ja nyt parin vuoden saliharrastuksen aikana olen vihdoin pikkuhiljaa oppinut hyväksymään itseni ja olemaan ylpeä siitä missä nyt ollaan. Saliharrastusksen myötä olen ensimmäistä kertaa elämässäni ruvennut rakastamaan reisiäni, jotka teinivuosina oli omasta mielestäni vartaloni suurin epäkohta 😀
    Ja ehkä eniten antaa mielihyvää se vahvuuden tunne mikä tulee kun saa kyykättyä/nostettua penkistä tms, jonkun uuden ennätyksen.

    Nyt vaaka näyttää 65kg, enkä voi väittää, että olisin siihen täysin tyytyväinen, mutta nyt osaan suhtautua asiaan niin ettei se määrää elämääni.
    Ruokavalion noudattaminen on heikoin kohtani..
    Nyt pieniä elämäntapamutoksia askel kerrallaan niin kyllä siinä sivussa kroppakin alkaa muokkautumaan haluamaani muotoon!

    Ja vielä kerran kiitos että kirjotat ja on tosi ihanaa kuinka hyvä itsetunto sulla on ja jollain oudolla tavalla kun sä uskallat sanoo ääneen että: “Oon ylpeä itestäni tällasena.” , niin se antaa mulle voimaa sanoo niin myös itelleni.

    Reeni-iloa ja aurinkoisia päiviä sulle 🙂

    • Höh, harmi ettei sitten törmätty!! On aina kiva törmätä samanmielisiin ihmisiin ja jutustella. 🙂

      Itsellä myös huomaa, että kroppa on ihan huolella sössitty teinivuosien ihme dieettikokeiluilla. Rasvaa kertyy helposti, mutta lähtee huonosti.. ja ihan on täysin omaa vikaa. Se on jännä kuinka kuitenkin syöminen ja ruoka on yllättävän monella jonkinasteinen kompastuskivi. Joko on tai on ollut. Itse kuulun siis myös tähän.. oikeiden ruokailutottumusten löytäminen on vaatinut valmentajaltani ihan kädestä pitäen opastamista. Vaikka sitä tietää suurinpiirtein, että mikä ruoka on hyvästä ja mikä pahasta, niin se toteutus käytännössä on kuitenkin aina muka ihan eri asia.

      65kg kuulostaa kyllä ihan hyvältä! Riippuen tietysti pituudestani ja kehonkoostumuksestasi. Mutta olit sitten minkätahansa pituinen, en usko että enää todellakaan mistään ylipainosta on kyse ja tuosta on tosi hyvä tilanne lähteä sitten vaikka rakentamaan lihasta ja saada kroppaan ryhtiä. 🙂

      Samoin ja kiitos aivan ihanasta kommentista! <3

      • Riinakaisa sanoo:

        Joo välillä on se fiilis, että : “Sometimes I want to go back in time and punch myself in the face.” , mutta toisaalta eipä sitä kai olis sama ihminen nyt jos ei olis kokenu kaikkee mitä on.

        Ei tähän varteen oo liikaa tota pituutta suotu (157cm), mutta näillä mennään mitä on! 🙂
        Ja kuukauden takanen kehonkoostumusmittaus näytti että oli siä jonkun verran onneks lihaakin, että ei tässä onneks ihan masentua tarvi!

        Ja jos joskus tulee sellanen fiilis, että kaipaat lenkkikaveria niin laita ihmeessä viestiä! 🙂
        Itekkin saan miehestä aina salikaverin, mutta se ei noista aerobisista perusta 😀 niin ois kiva saada joksus samanhenkistä lenkkiseuraa vaikka pispalan portaisiin!
        (Sulla varmaan näkyy mun s.postiosote siellä ?)

        🙂

  3. Charlotta sanoo:

    Olet niin upea! <3 Uskomattoman naisellinen ja täydellinen vartalo!! 🙂

  4. Salli sanoo:

    Harvoin mihinkään blogeihin kommentoin, mutta nyt oli pakko. Kiitos Pauliina rehellisistä, aidoista ja positiivista teksteistä! Blogistasi saa aina paljon ajattelemisen aihetta. Itse suhtaudun omaan kehooni hyvin kriittisesti, enkä osaa omaa ulkomuotoani hyväksyä, vaikka se on nyt viimeisen vuoden aikana muuttunut, enkä liiku enää ylipainon puolella, mutta oma pää ei vaan hyväksy sitä, etten olisi pyöreä tyttö. Tekstisi ovat kuitenkin sellaisia, että saavat ajattelemaan ja miettimään olenko minä nyt sittenkään niin kamala? Paljon on vielä työstettävää, mutta voin rehellisesti sanoa, että tekstiesi avulla olen päässyt kohti terveempää minä-kuvaa, sillä tuskin se minua määrittää olenko +/-5kg. Jatka samaan malliin! 🙂

    • Ihana kuulla! Ihan mahtavaa! Ja ei todellakaan määrittele, niin kuin totesit. Pitää oppia myös terveellä tavalla rakastamaan itseään myös siinä muutoksen keskellä. Ja ehkä maailman suurin klisee, mutta kyllä se oikea kauneus kumpuaa sieltä sisältä. Ei kukaan huomaa, että onko sitä painoa viisi kiloa yli tai ali jos on ihana ja lämmin ihminen. Hymy kaunistaa! 🙂

      Kiitos todella paljon viestistäsi! 🙂

  5. Neiti sanoo:

    Enpäs ole ikinä tänne mitään kommentoinut, mutta nyt piti minunkin avata sanainen arkkuni. SIllä sinä olet kyllä niin upea! Oot niin inspiroiva nainen että huhhuh! Luen sun blogia kuin raamattua. Itsellä on menossa hiljalleen alkanut kunnonkohotus-painonpudots-elämänparannus projekti, ja vaikka välillä meinaa usko loppua, niin pikkuhiljaa palaset alkavat muodostua osaksi arkea. Muutokset eivät ole suuria, mutta onneksi tiedän että hiljaa hyvä tulee ja hötkyilyllä saa vaan itsensä rikki ja kilot tuplana takaisin. Haen sun blogista inspiraatiota liikkumiseen ja syömiseen ja yleiseen hyvään oloon, ja sitä olen kyllä joka kerta saanut, ja olet kyllä yksi suuri syy siihen mikä sai minut uskomaan että ehkä minäkin pystyn tähän. Eli se mitä yritän sanoa; KIITOS. Keep up the good work! Annat hyvin suurta inspiraatiota meille täällä ruudun takana ja vaikutat niin jalat maassa-tyyppiseltä blogaajalta että sinua on ilo seurata. 🙂

    • HUI! Oikein pelästyin, että mitähän sieltä tulee! 😀 😀

      Mutta kiitos! <3 Juuri tämänkaltaisten kommenttien takia tätä blogia kirjoitan. Tarkoittaen, että ihanaa, että agendani on ymmärretty. Markkinointi ja mainonta ohjaa niiiiiiiin paljon ihmisten käytöstä ja haluan tuoda jotain selkoa tähän hömppädieetti/superdieetti/gluteeniton/maidoton/rasvaton/proteiinirahka -maailmaan. 😀

      Todellakin pystyt! Terveellisesti mutta asenteella eteenpäin. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä. 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *