Kun kevyt viikko on tarpeellinen
9.4.2015
Laihduttajan ruokatärpit
11.4.2015
Show all

Miltä tuntuu kun kroppa tekee muutosta parempaan?

Iiks! Ekana kerron, että tänään kävin tutustumassa Proakatemiaan ekaa kertaa ja meidän jaettiin jo tiimeihinkin! Pääsin just sellaiseen tiimiin mihin halusinkin ja toi koko koulu vaikuttaa niin älyttömän ihanalta. Hommia täytyy tehdä jokaisen opintopisteen eteen hitokseen, se on varmaa. Mutta silloin ku tekee sitä mistä pitää, ei se ole ongelma. Eli seuraavat 2,5 vuotta tulee olemaan kovaa työtä ton koulun kanssa, mutta oon enemmän kuin innoissani! Tiedättekö sen tunteen, että kyllä, tää on mun juttu. Tänään mulle tuli todella vahvasti se fiilis, että tätä päätöstä en tule katumaan. Vaikka rankkaa varmasti tulee myös olemaan, niin oon vaan jotenkin niin fiiliksissä! Jee! 🙂

IMG_20150410_123728

MUTTA SIIS ihan nyt dieetillä saa taas kokea sen, kun kroppa tekee muutosta. Välillä ihan viikossakin saattaa tapahtua suhteellisen isoja muutoksia, jotka ainakin oma silmä huomaa. Nyt viime viikkojen aikana käsivarteni ovat kiinteytyneet todella paljon. Olen saanut kipeät niskani suhteellisen hyvään kuntoon ja jännityspäänsärkyjä tai migreeneitä tulee enää vain harvoin, joten olen uskaltanut jo hieman rohkeammin treenata taas yläkroppaa. Itselläni dieetti tarkoittaa vielä ja edelleen hyvin pitkälti laihtumista, siinä missä esimerkiksi kisaajille dieetti on vain rasvanpolttoa, eikä varsinaista laihtumista. Minulla on vielä jonkin verran matkaa siihen, että myös massakaudella paino olisi kohtuullinen. Mutta nyt taas aletaan olemaan ihan kivoissa mitoissa ja tästä on hyvä jatkaa.

IMG_20150405_225238

Viimeksi esimerkiksi kun tein salilla haukkareita koin aikamoisen hyvänolon tunteen siitä omasta muutoksesta. Istuin penkille ja aloin tekemää hammereita, eli haukkariliikettä. Nostelin käsipainoja ja katsoin peiliin. JUMMIJAMMI!! Vitsi mikä bööna!! Teki mieli nousta ylös ja sanoa viereisille ihmisille, et hei.. kannattaa varoo.. nää pahat pojat tarvis jo aseenkantoluva.. ja osottaa haukkareitaan ja sitten muiskauttaa kunnon suutelo molemmille haukkareille. KYLLÄ!

FB_IMG_1428173712249

Ja oikeestihan mun minipyssyt ei ole vielä mitään. Tollanen pyörivä herne tossa, jota ei juurikaan erota ilman suurennuslasia. Mutta so what! Se on mulle kehitystä ja mulle hieno juttu. Oon siksikin valinnut kuntosalin lajina ja harrastuksena, että kilpailen ihan vain täysin itseäni vastaan. Asetan itse itselleni tavoitteet (valkku asettaa) ja omassa ajassani (valkun ajassa) pyrin niitä kohti. Mutta kyllähän se kivalta tuntuu, kun kropasta huomaa selkeää kehittymistä.

IMG_20150408_102202Palikoiden metsästäminen on jännää!

Kuin laihduin isoja määriä, niin päällä kesti aina jonkun aikaa tulla muutoksessa mukana. Joskus saatoin kävellä peilin ohitse ja oikeasti hämmentyä, että oliko tuo muka minä. Ja se taas alussa toi mukanaan hieman epävarmuutta. Mieti, että joutuisit yhtäkkiä ihan uuteen kroppaan. Vaikka se olisi millainen tahansa, vaikka todella hyvä, niin olosi olisi alussa outo.. koska se ei ole sinun kroppasi. 😀 Vasta kun alkaa tottumaa ja olemaan sinut uuden kroppansa kanssa, alkaa olokin olemaan luontevampi. Edelleen saatan joskus mennä vähän ujoksi ja epävarmaksi jos olen todella laittaunut. En tiedä miksi, mutta eniten olen sinut itseni kanssa kun olen jumppareleissä ja vähällä meikillä. Se on eniten ‘Patua’.

On myös jännä huomata kuinka nopeasti sen entisen olomuodon unohtaa ja unohtaa sen, että on joskus ollut erinäköinen. Vanhoja kuvia katsellessa tulee aina todella surrealistinen fiilis. Välillä en itsekkään tajua sitä, että miten ihmeessä oikein tein tämän. Vedinkö jonkun muutaman vuoden huumetripin ja kävin jossain psykoosissa vaan salilla vai häh?! 😀 Sitä kuitenkin elää niin päivä kerrallaan, että se isompi kokonaisuus hahmottuu vasta ajan kanssa. Ne 40 kiloa, jotka pudotin, olivat ensin yksi kilo, sitten viisi kiloa, sitten 15 kiloa ja niin edelleen. Vasta kun katsoo taaksepäin tajuaa, että oho, tulikin tehtyä vähän isompi duuni.

En ole vieläkään tottunut siihen jos mua isketään (ja huom. mua edelleenkin isketään toooodella harvoin). Tai en ikinä ajattele, että nooniin nyt mua isketään. Jos joku ihan suoraa alkaa iskemään, niin menen ihan supervaivaantuneeksi. Se on jotain ihan kamalaa ja vihaan yli kaiken jos mua yritetään iskeä. Supliikista ja sosiaalisesta mimmistä muuttu yhtäkkiä punasteleva ujo piimä. Kamalaa!

Screenshot_2015-04-01-13-34-37-1Shoppailu on  nykyään paljon kivempaa! Siis ihan uudenlainen kokemus. Toki alussa kestää löytää se oma koko sekä hiffata, etkä mitkä vaatteet istuvat uuteen kroppaan. Mutta sitten kun alkaa vaatteissa löytämään sen uuden oman juttunsa, niin shoppailu on siinä vaiheessa aika loputonta. Itse yritän aina himmailla shoppailua, mutta yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun painoa on tippunut jo vähän enemmän, niin niitä vaatteita on vaan pakko ostaa uusia. Salivaatteita minulla onkin jo ihan mukavasti, vaikka niitä ei voi ikinä olla liikaa. Mutta normi arkivaatteita minulta edelleen uupuu ja pikkuhiljaa rakennan vaatekaapin sisältöä uudestaan.

IMG_20150409_114426

IMG_20150409_112532Uusin ihastukseni: Gold’s Gymin vaatteet! Fitnesstukusta löydät myös paljon muita kivoja treenivaatteita. 🙂

IMG_3083Tilattiin “vähän” muutakin vitinestukusta.. 😛

Kropan muutos tuo lisää motivaatiota ja on kiva tunne, kun tietää, että on itse tehnyt sen kaiken työn. Pyrin aina korostamaan sitä, että ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, mutta minä ainakin nautin siitä jos viihdyn itse omassa kehossani. Ja minun ihanteeni on lihaksikas ja timmi vartalo. 🙂

Mitä aatteita muilla on ollut jos kroppa on tehnyt muutosta parempaan? 🙂

 Salisoitossa:

14 Comments

  1. Sanna sanoo:

    Motivoivaa tekstiä jälleen! Itsellä ei pää ole tullut mukana n.17kg painonpudotuksen jälkeen ja näen itseni liki päivittäin samana pullukkana. Välillä salireeneissä tulee pullisteltua habaa ja hetken ollaan taas tyytyväisiä, mutta edellisessä inbodyssa tuli liki itku ja nyt taas mennään vähän heikommilla hangilla….
    Voi itkuparkuvonku nyt, mut tää on tän hetken tilanne, mie vähä yritän rauhotella ja sit taas mennää ku vaa tiiän mitä alan tekemää sen timmimmän kropan eteen?..

    http://sanzureenaa.blogspot.com/

    • Siinä menee aikaa! Kyllä se pää sieltä mukana tulee. Sitä vaan näkee liian helposti vain ne kohdat, jotka vielä vaatisivat treeniä eikä osaa olla samalla myös tyytyväinen itseensä ja suoritukseensa. Timmiys tulee lihaksista. Mitä enemmän lihaksia, sitä timmimpi paketti. Ja tottakai siis mitä vähemmän on rasvaa. If it jiggles it’s fat! 😀

  2. Tarja sanoo:

    Mistä tollasia tissigeenejä saa? kiroan nää mun rusinat alimpaan helvettiin, varsinkin ku näin dieetillä tuntuu että ensimmäisenä sen muutoksen huomaa siitä että vanhat pikkuruiset b-kupin liivitkin ammottaa tyhjyyttään….

  3. Noora T sanoo:

    Voi vitsit selailin blogeja ja pisti Akatemian banneri silmään tuolta etusivulta! Voin sanoa, että aivan huippu paikka 🙂 Duunia pitää joo tehdä, mutta niinhän kaikkien hyvien asioiden eteen melkeinpä täytyy. Tsemppiä kouluun ja treeniin! Terkuin viime jouluna Proakatemialta valmistunut.

    • Olitkin tänään jo puheenaiheena 😉 Niinpä! Ja se on toisaalta niin pirun hienoa, kun saa tehdä paljon töitä jonkun hienon asian takia. Se on superpalkitsevaa. Saa kertoa vinkkejä ja neuvoja! 😛

      • Noora T. sanoo:

        Haha toivottavasti positiivisessa mielessä eikä varottavana esimerkkinä 😀 ! No sen verran ainakin vinkkaan, että kannattaa optimoida. Se on raskasta se homma, mutta koska paikka on hyvinkin erilainen, niin kannattaa oikeesti setviä, mitä saa tunteihin: esim bloggaaminen. Etenkin jos siellä on yhteistöitä, jotka voi muuten sitten laskuttaa sen oman firman kautta. Suosittelen myös oleen rehellinen siellä tiimin sisällä ja etenkin palautteen antaminen ja vastaanottaminen on asia, mikä kannattaa opetella, vaikka se on helpommin sanottu kun tehty. Se oma tiimi on sen homman suola hyvässä ja pahassa!

        • Hyvää tottakai, eihän susta muuta voikkaan puhua. 🙂 <3

          Palautteen antamista ja vastaanottamista on ollut jo tässä ekassa vuodessa, joten se on onneksi jo jonkinverran tuttua. Esimieskoulutus kun on. 🙂 Täytyykin yrittää saada tää bloggaus sinne sniikattua mukaan. 😛

  4. Jullellson sanoo:

    Huippupostaus taas, Patu! Oot tässä viime kuukausien aikana noussut yhdeksi lempibloggaajistani. Tekstisi eivät ole liian huomiohakuisia, ja niistä tulee sopivalla tavalla motivaatiota ja samalla tavoitehakuisuutesi esiin. Jatka samaan mallliin!

  5. Emma sanoo:

    Moikka! Mun muutos on lähti käyntiin 5 vuotta sitten, 30 kiloa jääny matkan varrelle 4 vuodessa ja nyt vuoden ollu samassa painossa. Se on oikeasti ihan hurjan vaikeaa saaha sisäistettyä päähän, että well helloooo cutie who are you? Hurjaa, ei oo enää se sama ulkokuoreltaan. Joo ja just toi iskeminen, meen ihan hämmentyneeksi. 😀 Olipa nyt sekavasti selitetty, mutta ymmärrät varmaan 😀 sun blogi on ihan huippu! Ihanaa kevättä sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *