Nettikiusaaminen ja “älä välitä” -kulttuuri
28.5.2019
Show all

Mitä social distancing yrittää opettaa meille?

Jos ihminen menettää näkönsä, tulee hänen adaptoitua uuteen tilanteeseen. Tukeutua muihin ihmisiin, opetella uusia kommunikaatiotapoja.

Myös muiden ihmisten tulee adaptoitua sokeaan henkilöön.

 

Sokea ei nää enää hymyjä, ei kehonkieltä. Halauksesta tulee tärkeämpää kuin koskaan ennen. Äänenpainot, se miten tuot asiat esille. Kuinka hyvin esität asiasi, kuinka paljon panostat omaan ulosantiisi. Kuinka paljon sopeudut toiseen ja uuteen tilanteeseen.

Social distancing eli karanteeni on laittanut meidät uuteen tilanteeseen, johon meidän on adaptoiduttava. Suurin kommunikaatiovälineemme on sosiaalinen media, mitä olemme jo pitkään hyväksikäyttäneet oman etumme saavuttamiseen, oman egon pönkittämiseen.

 

Somessa ei nähdä hymyjä, ei kehonkieltä. Siellä se, miten sanot asiat, kuinka paljon panostat ulosantiisi, vaikuttaa suuresti. Ja olet varmasti nähnyt kuinka pitkälle yksikin pieni postaus voi levitä. Se, mitä sanot, miten sanot ja missä, on osa suurempaa kokonaisuutta. Maailman kommunikaatiota. Energiaa, mitä lähetät maailmalle.

 

 

Olemme kaikki tietyllä tavalla nyt sokeita. Ja meidän tulee adaptoitua uuteen tilanteeseen. Ja me adaptoidumme ja me selviämme. Mutta se vaatii tietoista muutosta, tietoista kehitystä.

Me emme näe enää hymyjä, mutta kuulemme sanat.

 

Nyt jos koskaan kirjoitettu teksti ja se, miten kommunikoimme on elintärkeää. Se on väline, jolla luomme fyysisen etäisyyden vallitessa yhteyden muihin. Me olemme sopeutuvaisia, me pystymme muokkautumaan, me pystymme kehittymään. Toivon sijaan, keskitytään tähän päivään. Miten pystymme kehittämään itseämme tänään jos toivo ei tulekkaan vielä huomenna.

Tänään, voimme vihdoin ymmärtää täydellisesti halauksen arvon. Tänään voimme täydellisesti ymmärtää, miltä tuntuu olla sokea, eikä nähdä yhtään hymyä.

Tänään voimme luoda globaalin hymyn kiinnittämällä huomiota siihen, miten ilmaisemme itseämme somessa. Niin videoissa kuin teksteissä.

 

Sokealla ei ole toivoa näkemisestä. Siksi toivo voi olla myös tukahduttava elementti, joka estää näkemästä hyvää tässä ja nyt.

Kumpi arvostaa enemmän lämpimiä sanoja ja syliä, sinä vai lapsi, joka on syntynyt ilman kykyä nähdä?

 

Me näemme vielä. Me halaamme vielä.

 

Siihen asti, pysytään kotona. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *