Mökkeilyä ja kuumetta

Käytiin Yelan kanssa viime viikolla meidän perheen mökillä vähän juoksentelemassa ja nauttimassa luonnon rauhasta. Meidän mökki on yksi mun lempipaikoista missä olla. 🙂

Näitä kuvia kattellessa huomaa, kuina Yelastakin alkaa kuoriutuun jo komia poika! Onhan se jo 9,5kk vanha! 😀

 

 Aika ankeen näköinen on tuo luonto vielä..

 Mutta ihanaa, että kevät tulee! Oon niin kevätihminen. Kesällä on aina hirvee stressi tehdä kaikkea, eikä tuhlata päiviä. Kevät on taas uuden alku, päivät alkaa oleen valoisampia, ihmiset iloisempia, saa ostaa uusia vaatteita, eikä tartte vuorata itteensä vaatekerroksilla. Kevät on myös parasta lenkkeilyaikaa. Kevät on mahdollisuuksia täynnä. Keväällä ehtii lukemaan pääsykokeisiin, laihtumaan kesäksi (minä en tosin nyt :D), hakemaan vaikkapa uutta työpaikkaaa kesäksi jos siltä tuntuu… niinkun sanoin, mahdollisuuksia täynnä! 🙂

Odotan kyllä kesääkin innoissani.. vaikka koko kesä massakaudella mennäänkin, eli turha sitten odotella multa mitään bikikuvia. 😀 😀 

 Vetäsin toisen viikon uudella ohjelmalla ja ihanaa, kun ei ollu enää mikään tutustumisviikko, vaan uskalsi jo heittää vähän painojakin sarjoihin. Ja tässä isoon rooliin pääsi treenivihko. Katsoin, millä painoilla oltiin edellinen viikko menty ja lisäsin siihen sitten ihan reilusti rojua. Esim. sellainen supersarja, että 4×15 sissykyykkyä ja 4×15 prässiä kapealla, niin aloitellessa pistin prässiin ujot 50kg ja nyt uskalsin pistää jo 100kg.  Ruokaakin lisättiin taas, niin kylä jaksaa!

Koutsin kanssa kyllä oli puhetta, että käydään sen kanssa joku kerta vetään joku kerta ihan kunnon ylivedetty tappotreeni, jotta näkisin oikeasti mistä mut on tehty. Verta, hikeä ja kyyneliä -tyylisesti. Sitten tietäisi ainakin, että millaiseen suoritukseen sitä pystyisi ja tähtäisi siihen tasoon aina joka kerta itseksenikin. Pakko myöntää, että ei helppoo kuunnella kun koutsi sanoo, että en anna treeneissä kaikkeeni… kun itte tiedän, että teen iha hitokseen duunia joka kerta treeneissä.

Mie meinasin romahtaa..

Mutta, ideakin onkin, että aina voi parantaa ja aina voi treenata kovempaa…ja totta sen on, että tietynlainen tappamisenmaku multa vielä puuttuu treeneistä ja ny täytyy vaan taas kaivaa ittestään se äijä-asenne, eikä alkaa angstaan omaan huonouttaan, vaan todeta vaan, että TRY ME. Koutsi on kuitenkin sellanen kovanluokan treenaaja itte, että tällänen mun pikkunen naamanirvistely ei sille kelpaa vaan nyt aletaan treenaan ja sit ***** oikeesti treenaan. Raugh.

On vaan tosi vaikeeta luottaa omiin taitoihinsa. Sen kanssa mun on vielä tehtävä töitä. Tiedän, että tää on mun juttu ja oon tässä hyvä, mutta aina kun panokset kovenee oon aina ekana epäilemässä itteeni. Vaikka joka kerta oon kuitenkin loppupeleissä itteni voittanu. Täytyy lopettaa ittensä epäily ja mollaaminen ja vaan vetää kunnon beast mode päälle. 

Ja jälleen huomaa, kuinka se oikea taistelu käydään siellä päänsisällä, eikä siellä salilla. Tää homma on kuitenkin tosi paljon henkistä. Pää päättää jatkaa, siinä kohtaa kun kroppa muka väsähtää.

 

Sunnuntaisali

Toiset menee kirkkoon, mä meen salille..

 Tää nyt ei ole osoitus mistään beastmodesta.. mutta sunnuntaina menin aamulla salille ja siellä ei ollut KETÄÄN. Joten napsin kuvia! 😀 😀 Teinipeilisaliselfie -aika siis!

 

 

  Ruokia

 

 

Chinese

 

 

Pastaa & jauhelihaa

 

Kanasalaattia

Tonnikalasalaatti & kasviksia

 

Ja nyt ollaan siis kuumeessa…

Nyt jyllää kyllä sellaiset pöpöt, että oksat pois! Viime flunssa-aallosta selvisin. Nyt se sitten kostautui.. Ihmettelinkin, kun viimeisin treeni kulki niin tukkoisesti. Olin maanantaina työvuoron jälkeen jo ihan menossa salille.. olin herännyt jo viideltä, joten ensin en sen enempää ihmetellyt väsynyttä oloani. Kunnes olo meni niin tuskaiseksi, että lysähdin vain sohvalle. Ja kuumehan sieltä nousi.

Kävin seuraavana päivänä läkärissa ja viimeisillä voimillani myös Punnitse ja säästä -liikeessä. Ruoka ei maistu nyt yhtään ja ostin hätävara herkkuja, millä saisin päivän kalorit kasaan napostelemalla. Ei fiksua sekään, mutta en voisi kuvitellakkaan nyt syöväni tuoda ruokamäärää mitä pitäisi.

 

Erilaisia pähkinöitä, tummasuklaataateleita ja valkosuklaalakuja

Myös salaattia yritin nirheä..

Ja, se kipeänä olemisen hyvä puoli.. 😀

 

Se on muuten jännä, ett miten eläimet vaistoo sen, että on kipeä. Jelmeri on ollut kokojan kiinni mun kyljessä ja ees vessaa ei päästä mua yksin. 😀 <3

 Ja sit on toi mun toinen lemmikki <3 … tai sit vaan unohdin hitokseen sheivata..

Pari posekuvaa vielä viime viikolta.  😀

 

 Tuossa kun ennen salillelähtöä räpsin kuvia, niin oven eteen oli hiipparoinut tämän näköinen kaveri…