Saako lihavia haukkua?
7.11.2014
Koulussa on kivaa!
16.11.2014
Show all

Mun iskä.

Vietettiinkin jo eilen isänpäivää ja käytiin porukalla syömässä ravintola Plevnassa.

IMG_20141108_150503 IMG_20141108_152720

Maksaa, todellista bodariruokaa. Oli ihan älyttömän hyvää! Ja lasissa ja light kokista, ei kaljaa! 😀

Jälkkärit syötiin porukoilla. Äiti oli tapansa mukaan loihtinut taas jotain superhyvää (ja gluteenitonta, tottakai!).

IMG_20141108_165007

IMG_20141108_164405gluteeniton tiramisu <3

IMG_20141108_180642

Iskä hassutteli varastosta löytämällään vaarin vanhalla puvulla. Vaari osti sen aikoinaan kuulemma karbianristeilyä varten, mutta ei koskaan ehtinyt käyttää pukua ennen kuolemaansa. 

Ajattelin näin isänpäivän kunniaksi kertoa teille yhdestä mun sankarista, mun iskästä.

Mä olen aina ollut isän tyttö. Aina. Jotenkin vaan iskä on mun silmissä ollut se maailman siistein tyyppi. Iskä on myös maailman hauskin ja kiltein tyyppi. Sellainen, kenestä kaikki tykkää. Varmaan äidilläkin ollut siihen osuutta, koska äiti on ihmissuhde ja tunnepuolen asioissa yksi viisaimmista ihmisistä, kenet tiedän. Kai se on sitten isänkin osannut kouluttaa. Mutta iskä on myös niin vekkuli! Sellanen hauska pässinpää.

Pienenä menin ilvekseen junnuihin pelaamaan jalkapalloa, koska iskän mielestä se oli hienoa. Se oli joskus nuoruudessaan valmentanutkin jotain junnuliigaa. Mä olin lajissa surkea. Pelasimme tytöt ja pojat samassa joukkueessa ja eihän ne pojat meille parille likalle ikinä sitä palloa syöttänyt. Mutta musta löytyy kuva, missä mulla on serkkupojalta kierrossa saadut jalkapallokuteet ja hymy siinä kuvassa on meinaan mairee. Ja kuva on otettu mökillä, ei edes itse pelissä eli muistaakseni kuljin ne jalkkiskuteen päällä sillon kaikkialla. 😀

Kun sain ajokortin, niin hapertelevan alun jälkeen opin ajamaan hyvin taidokkaasti, koska iskä varta vasten osti minulle ja siskolle auton, millä harjoitella. Taisin kyllä senkin silloin alussa naarmuttaa.. ja sitä seuraavan ajaa lunastuskuntoon. Mutta silti iskä uskalsi antaa meille käyttöön niin lava-autonsa, kuin muut ameriikanrautansa. Niillä opin ajamaan. Ja niillä opin myös olemaan ihan täysi mulkku liikenteessä! Ei kenellekkään vasta-alkajalle saisi antaa v8-moottorilla varustettua autoa! Että kiitti vaan isi. 😀

Isältä mä olen oppinut olemaan nokkela ja hauska (ainakin omasta mielestäni :D) ja jotenkin sellaisen pilke silmäkulmassa -asenteen. Huumori auttaa kaikkeen. Huumori on voimavara. Aina vaan jos pystyy, niin kannattaa nauraa. Onhan se kuitenkin hauskempaa kuin itkeminen. 😀

received_10152816663653887.jpeg

Tää on sitä meidän huumorintajua! 😀

Ehkä se, mikä mun isässä on kaikkein hienointa, on se miten se kohtelee mun äitiä. Iskällä ei oo varmasti ollut helppoa, koska mun äiti on tosi vahva persoona ja ei minä tai mun siskokaan mitään nössyköitä olla. Mutta iskä on hienosti pärjännyt meidän kanssa ja tehnyt myös kaikkensa, että meillä on aina ollut kaikkea mitä tarvitsemme ja vähän ylikin. Isältä on aina uskaltanut pyytää apua ja hän ei ole ketään meistä koskaan pulaan jättänyt. Isään on aina voinut luottaa.

K_V_014

Mutta niin, isä ja äiti on ollut naimissa jo 30 vuotta, mikä tässä maailmassa tuntuu olevan jo harvinaista. Isä ja äiti on vaan pelannu aina yhteen hiileen ja pitänyt suhteestaan huolta, eikä pitänyt toisiaan itsestäänselvyyksinä. Tiedättekö, sellainen pariskunta, kuka vaan kuuluu yhteen ja yhdessä tekevät käsitteen. Okei, ne on mun vanhemmat ja tottakai ne mun mielestä kuuluu yhteen. Mutta jotenkin ne on mun mielestä sellaisessa söpössä Tiku & Taku symbioosissa. Ilman Tikua ei ole Takua ja toisinpäin.

Mun ajatus miehistä on aina ollut optimistinen. Ja sen on isän ansioita. Tiesin ja jaksoin uskoa, että maailmassa on oikeasti vielä hyviä miehiä jäljellä. Etsiminen oli tosin vaikeaa ja se kesti kauan. Nykymaailmassa ihmiset tuppaavat olemaan niin kertakäyttötavaraa toisilleen. Ollaan pinnallisia ja ehkä jopa hieman moraalittomia. Halusin samanlaista rakkautta ja samanlaisen tunne- ja luottamussiteen jonkun kanssa, kuin mitä vanhemmillani on. Ja onneksi en luovuttanut. Kahdenkymmenkahden ikävuoden iässä vihdoin löysin sen, mitä olin odottanut. Ihanan, lämpimän ja välittävän miehen, nykyisen avomieheni.

 

Kiitos iskä, että oot mun iskä!  <3

Ja ihanaa isänpäivää kaikille muillekkin iseille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *