Miten oppia rakastamaan kehoaan?
23.4.2016
Erityisherkkyys
27.4.2016
Show all

Onko minulla oikeus puhua itsensä hyväksymisestä, koska olen “kuuma”?

 

Mun ihanan vakkarilukijan kommentti ja halusin hyvässä ja keskustelevassa mielessä julkaista tämän ihan postauksessa. Hienoa keskustelun avaamista, tälläistä lisää. <3

Lukijan kommentti:

Vaikka hienoja ajatuksia sulla onkin aina, niin nyt pakko olla hieman eri mieltä…. 😀
Helppo meinaan huudella olevansa tyytyväinen kroppaansa kun on tollases huippukunnossa niinku sinä….. 😀

”seksikkyys ei katso kilomäärää” – kyllä se vaan pakostikin katsoo.. Tottakai kaikenkokoisille löytyy joku ottaja, mutta yleisesti ottaen 80 kilosena on paljon helpompi olla sinut kroppansa kanssa ku esim 140 kilosena…. ja kyllä 80 kiloselle on paaljon paaljon enemmän ottajia ku 130-140 kiloselle Ei kaikki tietenkään ole masentuneena ja telttaan pukeutuneena vaikka ylipainoa ois kymmeniä kiloja, mutta varmasti on haave sutjakkaammasta vartalosta:)
Joo tottakai erikseen on nää tyypit jotka ei oo ikinä tyytyväisiä kroppaansa, sillon ongelma onkin jossain muualla ku vaa’an lukemassa 🙂

mut älä pahalla ota <3 blogis on edelleen huikea!:)

___________________________________________________________________

Kiitos Jutta erittäin hyvästä kommentista! Arvostan suuresti, että minulle osataan sanoa asiallisesti jos ollaan jostain eri mieltä. Halusinkin ihan koko postauksen muodossa tuoda esille tähän oman vastaukseni, koska uskon, että moni ajattelee samoin kuin Jutta. Ja haluan tuoda asiaan oman näkemykseni.

Tässä vastaukseni Jutalle:

Ihanaa, että joku osaa sanoa asiallisesti eriävän mielipiteensä, kiitos siitä. 🙂

Ja sulla on ehdottomasti hyvä pointti. Itse ehkä näkisin asian siltä kantilta, että kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, että oletko vai etkö ole seksikäs. Se valta on täysin itsellään. Ja mikä on kenellekkin seksikästä, on hyvin subjetiivinen asia.

Seksikkyys on minun mielestäni ihminen koko yleinen olemus ja koen varsinkin luonteen olevan erittäin suuri osa ihmisen seksikyyttä. Kiva, ihana, hyväsydäminen ja fiksu ihminen on minulle aina seksikäs. Mulkku tyyppi kivalla kropalla ei ole silti hyvännäköinen, ainakaan minusta.

Mutta pakko sen verran sanoa, että tekstissä korostan sitä, että on olemassa sellainen kuin liian laiha ja liian lihava. Ja haluan, että se myös ymmärretään oikein. Koen, että terve keho on seksikäs keho, jos asiaa katsotaan täysin pinnallisesti. Ja todellisuus on, että 140kg terveysriskit ovat todella mahdollisia ja siinä kehoa on hyvin mahdollisesti laiminlyöty. Se, miksi 140kg ei ehkä yhteiskunnallisesti ole ns. hyväksytty luku on, koska valitettavasti jos ihmiset painaisivat se verran, olisi hyvin monella hyvinkin varmasti monenlaisia sairauksia ja huonoja terveydentiloja. Samalla tavalla, kuin esimerkiksi liian laiha ihminen ei usein näytä enää kovin terveeltä ja siksi ei monen silmää välttämättä miellytä. Silti, kukaan muu ulkopuolinen ei mielestäni voi toiselle sanoa, että onko tämä seksikäs vai ei. Ihminen iitse loppukädessä itse päättä sen, mitä itsestään ajattelee.

Mutta en sano, etteikö 140kg nainen voisi olla kaunis ja seksikäs. Totta hemmetissä voisi olla jos kantaisi itsensä ylpeästi ja olisi itse varma olemuksestaan. 🙂

Muutama viimeinen kommenttisi on ollut mielestäni vähän liian negistelevä, siinä missä minä olen yrittänyt sanoa kantavani kurvini kunnialla. Harmittaa, että minun hyvä fiilikseni herättää toisissa huonoja fiiliksiä ja vertailua itseensä. 🙁

Mutta tavallaan harmittaa se, että mua ei oteta tosissaan, koska olen ”kuuma” ja ”helppo sun on huudella”. Mutta tiedättekö.. mä oon tehnyt ihan helvetinmoisen työn mun kroppani eteen. Ihan helvetinmoisen. Tää kroppa ei mulle sormia näpäyttämällä tullut. Eli ei, mun ei ollut helppo huudella. Mä lähdin samasta tilanteesta kuin sinä, että mä en ollut tyytyväinen itseeni. Ja silloin koin, että mulla kaksi vaihtoehtoa a) mennä terapiaan ja opetalla rakastamaan itseäni yli 100kg tai b) tehdä asialle jotain.

Ja päätin tehdä molemmat asiat. Mä muutin kovalla työllä ne asiat, jotka mua itsessäni häiritsi, samalla kuitekin opettelin olemaan sinut itseni kanssa. Ja se tarkoittaa myös olla sinut itsensä kanssa muutenkin. Löytää itsensä, tietää itsensä. Ei pelkkää ulkonäkönsä hyväksymistä.

On ihan eri asia, että jos tekee töitä jonkun asia eteen ja sitten voi todeta olevansa tyytyväinen lopputulokseen. Kuin, että joko ei tee asioiden eteen mitään tai jopa pahentaa niitä ja ihmettelee, että miksi ei ole tyytyväinen. Siinä on suuri ero.

Ja voin kertoa, että ei tämä ”kuumana” oleminenkin aina mitään ruusuilla tanssimista ole, vaan on tässäkin ihan yhtälailla ne huonot puolensa. Ero on vain siinä, että minun ongelmia ei oteta tosissaan. Jos sanoo, että minulle ollaan ilkeitä ja minua vähätellään, koska olen kaunis.. niin mua pidetään vaan kusipäänä. Mutta voin sanoa, että kyllä sitä kauniskin ihminen oikeasti saa todella paljon paskaa niskaansa. Saan nyt ihan yhtä paljon paskaa niskaani, kuin ylipainoisena. Ihan yhtälailla minulle yritetään sanoa pahoja asioita mun ulkonäöstä, ihan jatkuvasti. Ja mun tuomitaan ihan älyttömästi mun ulkonäön takia. Nyt se kiusaaminen on siis vain erilaista ja nyt minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto, että en anna sen lannistaa itseäni. Ei musta ole kovin kivaa, että mua pidetään idioottina tai ylimielisenä, vaan koska näytän tietynlaiselta. Pointti on ehkä se, että älä ikinä vähättele toisen polkua ja elämää. Sitä mitä se on joutunut kokemaan. Vasta kun on kulkenut mailin mun kengissä, tietää edes vähän mitä mä olen kokenut ja mitä edelleenkin joudun kokemaan. En sitten aina tiedä, että kumpi on pahempi, se että sua vähätellaan sun ulkonäön takia vai, että sun ylipainosta huomautetaan. Molempi pahempi. Voin kertoa, että ei se elämä sillä helpotu ja kaikki asiat ratkea, että “näyttää hyvältä”. Vanhat ongelmat ehkä poistuvat, mutta kasa uusia tulee tilalle. Se, että en niistä julkisesti puhu, ei tarkoita, etteikö niitä ongelmia olisi. Jos määrittelisin itseni muiden mielipiteiden kautta, olisin pinnallinen idiootti, joka ei osaa oikein mitään. Mutta tiedän itseni paremmin ja uskaltaisin sanoa, että tuo ei pidä kohdallani paikkaa. Ihmiset sanovat aina pahoja asioita, olit sitten lihava, laiha, rikas, köyhä tai tarzan. Ei se siihen laihtumiseen lopu. Päinvastoin, ensimmäisen dieettini aikoihin koin elämäni pahimmat kiusaamiset ja olin vähällä masentua. Muutama ihminen melkein lähipiiristä yrittivät tehdä elämästani ihan täyttä helvettiä, menetin myös ison kasan ystäviä. Yritä siinä sitten olla sinut itsesi kanssa, kun sua ihan puhtaasti vihataan. Vaaka ehkä näyttää kivaa lukemaa, mutta kun se ei auta, jos muut asiat eivät ole kunnossa. Joten, ei, minun ei ole “helppo huudella”. Oli todella pitkä tie päästä tähän pisteeseen elämässäni.

Ja mitä tulee noihin ”ottajiin”, niin minä en ainakaan mieti olemustani sen kautta. Minulle ei ikinä miesten hyväksyntä ole ollut se juttu. En tiedä kuinka kirjaimellisesti asian tarkoitit, mutta minusta on vaarallista ajatella, että sitä kauniimpi on, mitä enemmän olisi ottajia. Minulle ihan oikeasti tärkeintä on se oma fiilis siitä omasta olemuksesta. Koska aiiiiina löytyy niitä, jotka eivät tykkää ulkonäöstäsi ja itseään ei kannata määritellä muiden mielipiteiden mukaan. Ja, mä olen ehdomasti yhden miehen nainen, joten ei ne “ottajat” paljoa oikeasti kiinnosta. 😀

Tekstissä kuitenkin korostan, että on olemassa sellainen kuin liian lihava tai laiha, sanon myös, että kuntoilen ja syön terveellisesti, plus sanon, että puhun itselleni kauniisti ja jos koen, että en ole tyytyväinen johonkin, pyrin positiivisessa mielentilassa muuttamaan sen. Niiden avulla minä opin olemaan sinut itseni kanssa. Oletko tehnyt samoin? <3 🙂

Ja kun ihan oikeasti se “kuumuus” ei ole elämässä se koko asia. Ihminen on niiiiiiiin paljon muutakin. <3

En missään nimessä ottanut pahalla, musta on ihanaa, että osataan olla eri mieltä. Pääasia on vaan, että sen sanoo asiallisesti, kuten sinä teit. Oot ihan ehdottomasti mun lempparilukijoita Jutta ja mä niin haluisin, että sä olisit ihan oikeasti sinut itsesi kanssa ja pyrkisit muutokseen hyvissä fiiliksissä! <3

 

Mitä ajatuksia tämä teissä herätti? 🙂

 

19 Comments

  1. Jutta sanoo:

    voih, kiitos kivoista sanoista^^
    En todellakaan tarkoittanut sanoa ettetkö sinä saisi sanoa olevasi sinut kroppasi kanssa. Tottakai saat ja pitääkin olla tyytyväinen:)

    Mites sen nyt saisin sanottua…hmm:D Tavallaan tuli semmone fiilis että kun sinä hyväkroppasena kannustat ihmisiä olemaan sinut itsensä kanssa, niin ihankun vasta normaalipainosena voisi sen toteuttaa. ( Ja tottakai siinä liian laihan ja liian lihavan välissä on monen monta välimuotoa:) ) Etkä missään nimessä sitä tarkoittanutkaan, mutta yritin vaan “huomauttaa” millasia ajatuksia muilla on asian suhteen 🙂

    Sun esimerkki on kuitenkin ehkä parasta mitä oon kokenut terveelliseen elämäntapaan ja laihdutukseen liittyen, ja ehdottomasti kannustaa minuakin eteenpäin:)

    Tää on aina tätä ku kirjottaa tekstiä niin lukija saattaa ymmärtää äänenpainot “vihaisemmiksi” kun mitä kirjottaja kirjoittaa:D
    Minä kun olen semmonen että sanon asiat suoraan ja annan rohkeesti palauettta, niin pyrin ennemminkin herättämään ajatuksia ja keskustelua, kuin haukkumaan toisen ajatukset 😀 Jos ymmärrät mitä tarkoitan:D
    Mutta kiva jos koit sen kuitenkin vielä asiallisena:)

    Ja juu nuo “ottajat”, toki tarkoitin miehiäkin mutta en todellakaan pelkästään:) Ehkä “ottajat” = muiden ihmisten hyväksyntä ylipäätään

    • Ja mun mielestä on hyvä, että kerroit omista ajatuksistani. Ja en itse huomannut yhtään vihaisia sävyjä kommentissasi. Kyse on siis näkemyseroista ja halusin tuoda oman näkemykseni esiin. Uskon, että moni ajattelee kanssasi samoin ja on hyvä, että toit asian esille. Tiedän, että usein luullaan, että olen herkkä loukkaantumaan, mutta päivastoin, nautin jos saan kunnon keskustelua aikaan. On hienoa, että se oma kanta tuodaan rohkesti esille. Ei bloggaus saa olla sitä, että aina kaikki olisivat kanssasi ehdottomasti samaa mieltä. Saat tottakai edelleenkin olla eri mieltä! 😀

      Nimenomaan tuo, että herätellään niitä ajatuksia myös vähän eri suuntaan ja eri kantilta on mielestäni ihan loistavaa! 🙂

      Mutta tuo, että minä olen suhteellisen normaalipainoinen ei mun mielestäni vaikuta tuohon viestiini ja sanomaani millään tavalla ja tuo nimenomaan harmittaa minua suuresti. Pitäisikö minun sitten olla 140kg, että kantani tulisi selväksi? Ja se, että kannustan ihmisiä liikkumaan ja syömään terveellisesti ei vältämättä liity painoon mitenkään, vaan ihan siihen yleiseen fiilikseen. Harmittaa, että mun ulkonäkö heikentää mun sanomaa jotenkin tosi paljon. Olen kuitenkin ihan rehellisesti sitä mieltä, että ei ne kilot katso sitä seksikkyyttä, vaan kyllä se fiilis tulee ihan jostain muista asioista. Ja mun viesti ei missään nimessä ole sellainen, että vain normaalipainoinen voisi olla seksikäs tai hyvännäköinen. Tuntuu, että enemmänkin itse olet sitä mieltä? 🙂 Ainoa, miksi kannustan “normaaliin” painoon on se fakta, että liian laihana tai ylipainoisena, terveysriskit ovat läsnä. Kyse onkin enemmänkin niistä elämäntavoista, eikä painosta. Liian usein kun puhutaan liikunnasta ja terveellisesti ruokavaliosta, se assosioidaan heti laihduttamiseen.

      Ja mun mielestä pitää ensin hyväksyä itsensä, että voi olettaa muidenkin hyväksyvän. Ja liian usein se paino vaikuttaa todella paljo ihmisten minäkuvaan. Se on hyvin surullinen, mutta yleinen ilmiö.

      Mutta sen myönnän, että minä voin paljon helpommin sanoa, että olen sinut itseni kanssa versus, että 140kg nainen sanoisi julkisesti olevansa ylpeä kurveistaan. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi. Ja toisaalta, siksi koen, että voin olla sanansaattaja ja viedä asiaa pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Mutta pakko sanoa, että tottakai jossain se raja menee myös niiden kilojen kanssa. Koska vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa, liian suuri ylipaino on keholle huono asia. Varsinkin jos se ylipaino on saatu aikaan liikkumattomuudella ja huonoilla elintavoilla. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

      Mutta haluaisin itse nähdä eri näköisiä ja kokoisia naisia julistamassa hyviä elämäntapoja ja hyvää itsetuntoa. Se olisi enemmän kuin ihanaa! 🙂

    • Salla sanoo:

      On ihan pakko sanoa, että olet todella upea nainen, niin ulkoisesti ja sisäisestikin. 😊 Inspiroivin blogi minkä tiedän. Kunpa itsekin saisi vielä palon ja kipinän muuttaa elämäntapoja, koska sinä olet elävä todiste siitä mitä kaikkea hyvää ja positiivista siitä seuraa. Kiitos ! 😊

  2. Heidi sanoo:

    Hyvä teksti, Patu! 👍🏻 ensinnäkin, oot tehnyt ihan mielettömän ison urakan. Sulla on todellakin oikeus olla tyytyväinen itseesi ja ihanaa, että oot! Naisilla on ihan liikaa ulkonäköpaineita ja hyvin harva varmaan on itseensä tyytyväinen. Helposti keskittyy vaan niihin huonoon puoliin itsessä eikä näe positiivisia puolia ollenkaan. Toiseksi..musta on ihan kamalaa, että ihmiset kehtaa vähätellä ja kiusata, oli kunto mikä hyvänsä. Kateuskortti heitetään nykyään liian helposti pöytään, mutta mä luulen kyllä, että siitä sun kohdalla on kysymys. Se, että toinen on onnistunut jossain ja varsinkin se, että on itseensä tyytyväinen herättää jostain syystä hirveää kateutta ja katkeruutta ihmisissä. Jokaisella on valta tehdä omasta elämästään just sellaisen, kun haluaa 😊. Sorry, meni hiukan paasauksen puolelle 😂 Jatka samaan malliin! 💪🏻

    • Kateuskorttia käytetään joo oikeasti tosi usein liian helposti ja siksi en viitti sitä ikinä sanoa. Itse jotenkin uskon, että useimmiten vaan aidosti ärsytän ihmisiä olemuksellani, vaikka en siihen pyri. 😀 Mutta niinpä, ulkonäköpaineita on jo jopa pienillä tytöillä ja se on todella surullista. 🙁

      Kiitos superisti! <3

  3. Kati sanoo:

    Ai että.. Sä olet kyllä niin upea nainen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Itse olen vielä toistaiseksi nainen, joka määrittää itsensä kokonsa kautta. Olen lihava, olen siis huono ihminen. Kuulostaa ihan hirveältä kun sen tuosta luen, mutta onneksi olen jo muutoksen tiellä. Itse lähdin liikkeelle siitä, että hakeuduin terapiaan ja vaikka se vasta alkumetreillä onkin, olen jo nyt saanut uusia oivalluksia ja tukea matkalleni.

    Mä uskon erittäin vahvasti, että susta tulee aivan huippuosaaja, joka omalla ajatusmallillaan pystyy ja ennenkaikkea haluaa kannustaa ihmisiä tiedostamaan oman arvonsa. Ihmisen arvo on tässä ja nyt, ei siellä -30kg:n päässä.

    Kiitos blogistasi ja avoimuudestasi <3

    • Voi kiitos tuhannesti <3

      Mä tiedän ton ajatusmallin, mä elin itse noin vuosikausia. Ja siitä ajatuksesta on päästävä eroon ja ihan törkeän mahtavaa, että olet uskaltanut hakea apua! Siis niin moni kärvistelee itsensä kanssa aivan liian kauan. On ehdottomasti vahvuutta nähdä oma tilanteensa ja hakea siihen apua.

      Kiitos ihanasta kommentista <3

  4. Nope sanoo:

    Moiks!

    Ihana seurata siu tekemistä ja olemista, vaikutat tällä hetkellä niin tasapainoiselta itsesi suhteen, jos näin nyt voi edes sanoa. Mun mielestä kukaan, ei siiiis yhtään kukaan ole oikeutettu kommentoimaan toisen ulkonäköä, ainakaan negatiivisessa mielessä. En kyllä itse pidä myöskään kommenteista esim. “oletpa laihtunut” ja sen hehkutusta sillä sekään ei aina ole postiviista..

    Olen itsekkin melko mylläkän käynyt läpi rankasta laihdutuksesta -> fitnes elämäntapaan? tai johonkin sellaseen -> sitten taas painonnousuun ja nyt pikku hiljaa tasapainon löytymiseen.. Mutta, se on vaatinut sen että olen hakenut apua ammattilaisilta ja tehnyt hemmetin paljon töitä PÄÄNI sisällä. Se ulkoinen muutos ei merkkaa mulle enäään yhtään mitään jos en ole henkisesti kunnossa. Ja se jos mikä on nykypäivänä vaikeaa! Siis olla välittämättä kevään laihduttajista ja uusista ruokailutavoista 😀

    Mutta oli mulla siis pointti tähän tekstiin liittyenkin! Eli, näen itse todella punaista jos joku mainitsee vaikka täysin minulle vieraan ihmisen painosta , laihuudesta tai pyöreydestä, saati sitten minulle läheisen tai vaikka minun painosta/ulkonäöstä. Kukaaaaannnn!! ei voi tietää mitä toinen on käynyt läpi tai minkä keskellä hän on , ei yhtään kukaan! arghh.. anteeksi avautuminen mutta aihe on vaan itselle niin tärkeä. Eli toivon todella että jokainen miettisi että miten sanat asettaa, ettei aiheuta toiselle pahaa mieltä. Tai ylipäätään miksi pitää edes kommentoida sitä ulkonäkö? Voihan sitä kehua muutenkin !

    Hoitakaa itseänne sisältä päin ensin, niin löytyy se tasapaino kaikkeen. Ahdistus ja stressi pois ja nauttikaaaa! Liikuntaa tai muuta aktiivisuutta itseään varten ja herkut + vapaa syöminen on ok! kunhan ei rajoita eikä stresssaa ja oma olo on hyvä! Kaikki valinnat itseään varten ja omaa kehoa kuunnellen.

    • Kiitos paljon! 🙂

      Kyllä, tärkein asia koko hommassa on se oma pääkoppa. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Sieltä se oikea onnellisuus ja rauha löytyy, ei keittiö- tai henkilö vaa’an lukemasta.

      Tiedän ja olet niin oikeassa. Itsekkin yritän aina asetella sanani oikein, vaikka blogissani paljon puhun painosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Itselläni alkaa olla jo tavallaan se “ammattilaisen” näkökulma, eli mietin asioita paljon enemmän terveyden kannalta. Ja toisinaan on pakko todeta faktat ääneen. Mutta silti ei kenelläkään ole oikeutta sanoa toiselle hänen ulkonäöstään. Kuitenkin paino on niin henkilökohtainen asia kaikille. Ja minullekkin se, että olen oppinut olemaan sinut itseni kanssa, ei ole mikään itsestäänselvyys. Minullekkin niin vuosikausia sanottiin pahoja asioita minun painostani ja ulkonäöstäni, että ei sitä niiden haukkujen kolhimaa itsetuntoa ihan hetkessä korjattu.

      Mutta se korjattiin juurikin sillä, että oppi sen, että ei se oma arvo ole siitä painosta kiinni. 🙂

      Hyvin kiteytty! Halleluja! 🙂

  5. daaria sanoo:

    Tosi hieno kirjoitus! Mä itse omalla polullani oon oppinut itseni hyväksymään vasta nyt nelikymppisenä. Siihen liittyy kyllä terveellinen syöminen, sali, liikkuva työ ja harrastus ja voin sanoa että se näkyy. Olen terve, energinen , iloinen yms. Ja viimeisimpänä kivan näköinen niin sisäisesti kuin ulkoisesti mutta kun voin sisältä hyvin niin näytänkin hyvältä koska olen muille vilpittömän ystävällinen ja iloinen. Mutta jos en itseäni hyväksyisi ja rakastaisi, se veisi tästä paketista enemmän kuin puolet. Kukaan ulkopuolinen ei voi kuitenkaan myös minua arvostella kun ei ole tietäni kulkenut. Turhan pitkä aika tähän hetkeen meni, tosi monta kaatumista ihan lapsuudesta asti. Voisin taustallani olla kaikkea muuta kuin mitä olen. Halusin valita paremmin. Kauneus tulee sisältä ja on katsojan silmässä!

    • Aivan ihana kommentti! Juurikin näin, hyvin sama ajatusmaailma kuin minulla. Ja parempi se on myöhään kuin ei koskaan. 🙂 Ja nimenomaan, kauneus on todellakin katsojan silmässä.

  6. 😳 sanoo:

    Totta hemmetissä sulla on oikeus puhua itsensä hyväksymisestä vaikka olet kuuma! 😀 olen seurannut blogiasi jo tovin ja arvostan mitä olet saavuttanut ja hieno katsoa kuinka paljon olet kasvanut ihmisenä ja kuinka osaat arvostaa itseäsi ja kroppaasi enemmän! Mä oon vähän samassa jamassa kun sä joskus… Ole 160cm pitkä ja painoin joskus lähemmäs 100kg… Aivanjärkyttävän määrän. Itse olin hyvin tyytymätön kroppaani ja se vaikutti myös suuresti itsetuntooni. Inhosin itseäni. Olin hyvin ujo ja tuo ujous ja epävarmuus ovat osittain vielä tänäkin päivänä riesanani. Noin 5 vuotta sitten sain onneksi innostuksen laihduttamiseen. Oman hyvinvoinnin ja itsetunnon vuoksi. Itselle on vaikea vieläkään ymmärtää että kuinka niin ylipainoiset ihmiset kuin minäkin olin viihtyvät kropassaan koska minä en viihtynyt yhtään. Paino laski aluksi aika nopeasti noin 10kg. Loppujen lopuksi se tössähti n. 82kg. Pari vuotta sitten sain painoni laskemaan 74kg ja aloin näyttämään jo melkein ihmiseltä 😀 kun löysin nykyisen mieheni painoa kertyi taas melkein 10kg lisää… Sitten oli väsymystä töissä ja laiskuutta ja liikunnan ilo oli kadoksissa. Lopulta taas tämän vuoden alussa uudenvuoden jälkeen paino alkoi hipua kipurajaa.. 85,7kg.. Oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni. Aloitin taas salilla käymisen ja lenkkeilyn. Ruokavalion yritän pitää suhteellisen puhtaana mutta herkkupäiviä on ollut enkä viitsi kiduttaa itseäni 😀 tähän mennessä toiminut hyvin! Pikkuhiljaa kaloreita tiputettu. Kiloja on karissut kahdeksan! Jee 😀
    Tavoitteena on olla itse tyytyväinen kroppaan! Ihan niinkuin sinulla 🙂 en tiedä kilomäärää ja sillähän ei ole niinkään väliä. Ei se seksikkyys katso kilomäärää. Se riippuu ihan itsestä. Viihtyykö omassa kropassaan ja kuinka sen kantaa. Minä en ainakaan vielä viihdy ihan 100% ja olen tiedostanut sen ja teen asialle jotain. Huonosta itsetunnosta on turha vinkua jos ei itse viitsi tehdä asialle mitään.
    Ihanaa kevään jatkoa ja kirjottele lisää! Ihana blogi😘

    • Näen kertomassasi hyyyyvin paljon yhtäläisyyksiä itseeni ja omaan painohistoriaani. Itse en myöskään viihtynyt yli 100kg ja tuskin olisin ikinä oppinutkaan pitämään itsestäni sen kokoisena. Mutta silti pystyn todellakin pitämään yli 100kg naisia kauniina. Se on hassua, kuinka itseensä suhtautuu niin erilailla ja niin jumalattoman kriittisesti. Mutta joskus pitää käydä ns. pohjalla, että tietää ainakin minne ei halua enää mennä. Kaikella on tarkoituksensa ja pääasia on vain tehdä kovasti töitä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Oli se sitten onnellisuus tai kilomäärät. <3

  7. Elisa sanoo:

    MITEN ihmeessä sen voi kestää kun aikuiset ihmiset katsoo kieroon jos on pukeutunut jollakin tavalla tai jos käyttää kireää kotelomekkoa ilman läpikuultavaa sixpackia?
    Siis ihan tosissani kysyn, sillä itse ainakin saan paheksuvia katseita kun pukeudun juuri niin kuin haluan. TUNNEN olevani himmmmmputin seksikäs, mutta kaikki ne katseet ja kikerrykset luovat häpeän tunteen ja saavat miettimään, että onko silmissäni tai peilissä jokin seksikkäistävä ominaisuus jonka vain minä näen? Oikeasti! 😀

    Ja sitten siihen vielä, että todella moni ainakin minun paikkakunnallani käyttää lausetta “kokeilla markkina-arvoa”. Eli parisuhteessakin olevat hakevat baarissa tai missä tahansa katseita ja kokeilee, että kuinka moni heitä kärkkyy ja tulee iskemään. Tuli vain mieleen, en tiedä liittyikö mihinkään ;D

    Jatka samaan malliin!
    Terveisin toinen helllllskutin kuuma tiimalasi ;–) (jonkun mielestä lihava)

    • Haha! Kyllä minäkin tiedän, että varsinkin paljon nuorempien tyttöjen mielestä olen varmasti liian lihava. Mutta nämä ovat niin makuasioita ja itse pidän itseäni seksikkäänä. Siinä missä joku toinen ei ikinä haluisi olla minun kokoiseni, niin minä en missään nimessä haluaisi olla tissitön ja peputon ja painaa 48kg. Eikä tuokaan ole hyökkäys ketään kohtaan, joku toinen voi näyttää todella hyvältä ja olla hyvin pienikokoinen. Mutta minä en sellaisena viihtyisi. Pääasia on, että itse viihtyy! 🙂

      Markkina-arvo, haha! 😀

  8. JK sanoo:

    Paljon heräsi ajatuksia, en varmaan osaa jäsennellä niitä hyvin, mutta kommentoin kuitenkin.

    Itse olen ollut 136-kiloinen, tällä hetkellä painan 83 kg ja olen tyytyväisempi itseeni ja armollisempi itselleni, kuin aikoihin. Lihavampana en ollut tyytyväinen omaan olemukseeni, mutta koin silti laittauduttuani itseni ihan seksikkääksi. Ja koen, että sain kyllä myös miehiltä huomiota. Kukaan lääkäriä lukuunottamatta ei kommentoinut ulkonäköäni pahasti, varmasti liittyi myös siihen, että kannoin itseni hyvin.

    Nyt kevyempänä laihtumistani ja muuttunutta ulkonäköä on kommentoitu hyvin eriävillä tavoilla. Monet on kehuneet, mutta vähintään yhtä paljon on tullut katkeransävyisiä “kehuja”. Kaikki laihduttajat varmaan tietävätkin nämä “näytät hyvältä, mutta katso nyt sitten ettet liho takaisin” ja “syötkö mitään, sä oot ihan kuihtunu” ja muut kommentit. Erotessani tuli paljon kommentteja siitä, että “nyt kun oot laihtunut, niin joko sulla on kauheet deittailukuviot menossa kun pääsit miehestäki eroon” jne.

    Itseni kohdalla oli ehkä niin, että en ollut tyytyväinen omaan olotilaani ja ulkonäkööni, mutta rakastin silti itseäni ja koin itseni rakastamisen arvoisena. Samasta syystä sitten kypsyi se ajatus laihduttamisesta ja liikunnan lisäämisestä. Korostaisin sitä, että KOSKAAN ei saisi unohtaa itseänsä. Eikä KOSKAAN ole liian myöhäistä aloittaa itsestään huolehtimista. Vuoden olen nyt ollut tässä painossa ja vielä olisi tarkoitus 10 kg tiputella hiljakseen, mutta olen ihan tyytyväinen itseeni nytkin. Pituutta löytyy 180 cm, joten tämä paino on kuitenkin aika lailla normaalirajoissa jo.

    • Hih, tunnistan nuo “kehut” myös ja tiedän hyvin mistä puhut. 😀 Erittäin loistava kommentti, kiitos tästä. Tuo on täydellisin ja pysyvin tapa laihduttaa, juurikin tuo. Hyvän olon ja itsensä kunnioittamisen kautta. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *