Tavoitteiden asettaminen
11.9.2015
Fall for you everytime
17.9.2015
Show all

Onnea ympäristöstä <3

Mun ympärillä mun läheisille ihmisille tapahtuu nyt paljon kivoja asioita. Saan siitä itsekkin ihan mielettömästi energiaa. Mulle ei vaan riitä se, että itsellä on kaikki hyvin ja elämä hymyilee. Mun mielestä on ihan tärkeää, että ihmiset mun lähellä voi hyvin. Niin ystävät kuin kaverit ja tuttavat. Mä nautin toisten onnesta ihan yhtä paljon kuin omasta onnesta. Mun mielestä on ihana olla mukana ihmisten onnessa, koska silloin muut osaavat olla mukana myös varmasti mun onnessa. Sama myös surussa, haluan olla ystävilleni myös tukena silloin kun asiat ei mene niin kuin pitäisi.

IMG_20140711_180422Sisko ja sisko uskomaton sinnikkyys ja menestyminen on mulle tärkeää. Saan siitä energiaa ja uskoa omaan elämään. Mun sisko on menestynein ihminen, jonka tiedän hän on luonut upeaa uraa itselleen.

Oon itse surullisen kyllästynyt siihen, jos mun täytyy peitellä mun onnea ja hienoja asioita mun elämässä sen takia, että toinen ei pysty sitä käsittelemään ja tulee kateelliseksi. En kertakaikkiaan jaksa enää sitä, että jos joku mun onnea ei kestä. Mulla on muutamia tuttavia, jotka ei esimerkiksi aikoinaan onnitellut mua kouluunpääsystä ja nyt ei onnitellut esimerkiksi kihloista. Mun mielestä se on vähän surullista. Mitä toisen onni on joltain pois? Aina peräänkuulutan sitä, että kaikki täällä on oman onnensa seppiä ja sitä saa mitä tilaa. Jos keskittää energiansa vaan kateuteen ja valittamiseen, ei siinä kohtaa kannatta ihmetellä, että miksi vain muille tapahtuu hyvää. 🙂

Mä kuitenkin tiedän, että oon ihan sama Pauliina kuin ennenkin enkä ylpistynyt. Toki ylpeä suorituksistani, mutta en ylimielinen. Huomaan, että osalle se on ihan liikaa, että oon saanut elämässäni jotain aikaan ja että tähtään kokoajan vain korkemmalle ja korkeammalle. Oon sen päättänyt, että jos se on jollekkin liikaa ja varsinkin jos on sen takia mulle ilkeä, niin pystyn nykyään ehkä liiankin helposti rajaamaan sellaisen ihmisen pois mun elämästä. Haluan vain hyvää energiaa ja aidosti hyviä ja välittäviä ihmisiä lähelleni. Ja usein sitä saa mitä tilaa ja oon nyt tässä aika lyhyen ajan sisällä saanut lähelleni ihan mielettömiä ihmisiä. Se on asia, mistä oon ihan superkiitollinen.

IMG_20140714_130907

Yhden tuttavan hyvän uutisen voinkin jo paljastaa, koska hän sattuu olemaan uutisen kanssa tällä hetkellä koko fitfashionin etusivulla. Ihana ja kaunis Emma. Emma ja Timo saavat vauvan. Ihanaa. Niin ihanaa! <3 Olenkin sanonut, että jos haluatte kuulla biologisen kellon tikittävän, niin tulkaa kuuntelemaan mua! 😀 Siis ihanaa saada tähän lähelle joku ihana pirpana. Ei olla Emman kanssa tunnettu vielä kauaa, mutta mulla aika hyvä fiilis tästä ystävyydestä. Emma on niin herttainen ja jalat maassa, just sellainen ihminen, jonka kanssa on helppo olla ja jutella.

Onnea Emma ja Timo! <3

 

 

8 Comments

  1. :) sanoo:

    Moi! Samaistuin näihin sun fiiliksiin tosi paljon! Ihana lukea sun tekstejä, koska itse olen käsitellyt viimeisen parin vuoden aikana samoja juttuja. Ihana tietää, ettei ole yksin ja ainoa, joka ajattelee/kokee asiat näin. Ite oon kokenut elämäntapojen muutoksen myötä myös ison henkisen kasvun, jonka seurauksena lähes kaikki ystävät karsiutui samalla. En vaan kokenut seuraa enää itselleni hyväksi ja tuntui, etten riittänyt heille omana itsenäni. Juuri samat asiat näen ystävyydessä tärkeinä, toisen kunnioittaminen, tukeminen ja se, että osaa olla onnellinen toisen puolesta. Lisäksi huomasin, että tällainen negatiivinen ja hapan ilmapiiri teki myös minusta kurjan ihmisen muita kohtaan. Voin siis sanoa, että seura tekee kaltaisekseen- samalla tavalla myös se paha olo tarttuu..
    Vähän ehkä yksinäinen olen nykyään, koska “parasta” kaveria ei enää ole, mutta onneksi aina voi löytää uusia ystäviä!
    Haluaisin ihan uteliaisuudesta tietää, miten vanhat kaverit ovat ottaneet kontaktia jos olette törmänneet jossain? Onko yhteydenpito loppunut kokonaan?
    Kannattaa kulkea elämä olemalla itsestään ylpeä! En yhtään ihmettele, etteikö saavutuksesi synnyttäisi kateutta muissa ihmisissä, mutta se ei tarkoita, ettetkö olisi nähnyt vaivaa ja lisäksi saisi olla ylpeä saavutuksistasi :D!
    Kyllä ne ihmiset, joilla on sydän paikallaan osaa erottaa itsevarmuuden ja ylimielisyyden toisistaan 🙂

    • Kyllä, minä ainakin olen sellainen, että imppaan turhankin hyvin ympäristön energian itseeni ja jos yleinen boogie on hapan, niin pian minäkin olen.
      Hmm, pikkuhiljaa yhteydenpito on loppuunut. Mitään draamaa ei ole ollut, mutta olemme vain hyvin erilaisia nykyään. Sinällään ei siis ole pahaa sanottavaa kenestäkään, enkä kanna kaunaa. 🙂

      Sinä sen sanoit! 🙂

  2. emmakaisa sanoo:

    Ihana Pauliina <3 Samat sanat sulle, pus!

  3. Sanna Latvala sanoo:

    Toi on kyllä niin totta! Mieluummin iloita toisten onnesta, kuin katkeroitua ja olla naama norsun v*tuilla kun itsellä ei mene niin hyvin.. Kyllä se positiivisuus vaan tulee positiivisuuden luo ja niinpoispäin! 😉

    http://pudotus.blogspot.fi

  4. pou sanoo:

    Ymmärrän sun pointin hyvin ja oon samaa mieltä.. Mutta se, että joku ei onnittele, ei kyllä tarkoita sitä, etteikö ois onnellinen toisen puolesta. En mä ainakaan laskenut, että kuka mun kavereista erikseen onnittelee, kuka vaan esim. tykkää jostain onnistumisesta kertovasta päivityksestä ym. Ei kaikki vaan tuu ajatelleeks, että esim. kouluun pääsystä pitäis erikseen onnitella…? Ei mulle ainakaan aikanaan tullu, enkä ees muista, että onnitteliko moni vai ei vai miten se meni 🙂

    • Mulle itselle se on tosi tärkeää, että läheiset ihmiset myös sanovat sen, että hei hieno, hieno homma. Se on ystävällistä ja kohteliasta. Kyllä sen nyt valitettasti huomaa ilman laskemista, että kuka ei onnitellut. Itse pyrin aina jotenkin henkilökohtaisesti onnittelemaan läheisiä. Minusta se on tärkeää. Minusta tuollainen “itsestäänselvyys” -ajatellu on vähän kurjaa. Sama kuin parisuhteessa ei sanoisi toiselle, että rakastaa tätä, koska se on totuus ja niin itsestääänselvyys. Jotenkin tosi kurja tapa toimia ja ajatella.

      Mutta, me olemme kaikki erilaisia ja toimimme erilailla. Mutta itse näissä tapauksisa koen hyvin vahvasti sen, että jotkut eivät selkeästi olleet onnellisia puolestani. Senkin oppii kyllä tunnistamaan. 🙂 Eli kyse ei siis loppupeleissä ole kiinni vain siitä onnittelusta vaan kaikesta muustakin, että miten se kyseinen ihminen toimii ja mitä hän sanoo. 🙂

      Ja kyllä mun mielestä kouluunpääsy on sellainen mistä todellakin voi onnitella. Itsekkin tehnyt ihan älyttömän työn, että pääsin sinne kouluun minne halusin. Se oli minulle suuri saavutus ja tuntui ihan pirun hyvältä, kun läheiset onnittelivat ja olivat minusta ylpeitä. Kova työ palkittiin ja huomioitiin. 🙂

      JA mun mielestä aina jos voi sanoa toiselle jotain kivaa, niin se kannattaa sanoa. Se ei maksa mitään ja siitä on huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Minulle tulee taas ajatus, että miksi ihmeessä sitten ei voi onnitella toista, jos kerran on hänen puolestaa onnellinen? Miksi et onnittelisi tai sanoisi edes jotain asiasta? Ei esimerkiksi kouluunpääsystä tarvitse onnitella jos ei itsestä siltä tunnu, mutta siitä voi esimerkiksi kysellä ja osoittaa olevansa kiinnostunut ja näyttää tavalla tai toiselle sen, että on toisen puolesta onnellinen. Se vie vain hetken ja ei maksa mitään. Tässä on ehkä tää mun iänikuinen ongelma, että kun olen ystävällinen muille niin en aina muista, että itse sitä samaa ei välttämättä saa takaisin. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *