Mitä tapahtuu, kun ruokavalioon lisää hiilaria?
20.4.2016
Onko minulla oikeus puhua itsensä hyväksymisestä, koska olen “kuuma”?
25.4.2016
Show all

Miten oppia rakastamaan kehoaan?

Sis. mainoslinkkejä

Sain todella lämpimän vastaanoton 65kg vs. 78kg postaukseeni, todella iso kiitos. <3

Hämmästyin tätä, koska en sen enempää edes miettynyt asiaa, kun tekstin julkaisin. Halusin vain tuoda julki sen, että painoa on tullut ensimmäisen dieetin jälkeen, mutta olen paljon tyytyväisempi näin. Itse lukemaa tai sen paljastamista en empinyt hetkeäkään. Tuntui hassulta, että minua sanottiin rohkeaksi. Onko todella noin, että naisen paino on edelleen tabu? Varsinkin jos se ei ole “raameihin sopiva”. Hitsi, tein siis vahingossa jotain rajoja rikkovaa ja samalla rohkaisin muita. Tässä ollaan nyt niin juuri sen äärellä, että miksi tätä blogia kirjoitan. Jos pystyn omalla esimerkilläni rohkaisemaan muita, niin sen on aivan mielettömän hienoa! Tätä fiilistä ei pysty edes sanoin kuvailemaan.

Jos minun esimerkillä naiset uskaltaisivat olla enemmän sinut itsensä kanssa, niin onhan se nyt mahtavaa. Taisin löytää koko loppuelämäni kutsumuksen; rohkaista naisia olemaan enemmän sinut itsensä kanssa. Kauneus ja seksikkyys ei katso kilomäärää.

Photo 22.3.2016 11.46.48

Miten itse olen oppinut olemaan sinut itseni kanssa?

  1. Syön ja liikun terveellisesti

Vaikka minulla on painoa enemmän kuin bmi:n mukaan pitäisi (27bmi) , ei se tarkoita, että eläisin epäterveellisesti. Liikun lähestulkoon joka päivä ja syön terveellistä perusruokaa. Ruokavalioni on ehkä jopa enemmän fitness, kuin perusruoka. Punnitsen ruokani (ei pakollista tietenkään kaikille), treenaan salilla 4-5x viikossa ja käyn lenkeillä. Kaloreita ei ole liikaa eikä liian vähän. Nautin silloin tällöin herkuista, joskus vähän enemmänkin. Käyn tyttöjen kanssa ulkona ehkä max 2-3x vuodessa, eli alkoholia kulutan todella vähän.

Kun kunnioitan kroppaani kohtelemalla sitä oikein, auttaa se kunnioittamaan kroppaani myös muissa määrin. Uskon vahvasti, että nämä kaksi asiaa kulkevat vahvasti käsi kädessä. Ei minullakaan ole mikään maailman hehkein fiilis jos olen vetänyt viikonloppuna irtokarkkeja kaksin käsin. Ja niin kuitenkin käy toisinaan, toisinaan tulee vedettyä mäsäytysöverit ja sitten taas muistaa, että miksi se ei olekaan niin kivaa.

Muokkaan kroppaani kokoajan pikkuhiljaa salilla. Uskon, että on olemassa sellainen kuin “liian laiha” ja “liian lihava”, mutta ei ole olemassa sellaista, kuin liian kiinteä. Ja kiinteytyminen tapahtuu lihaskuntotreenillä ja oikeanlaisella ravinnolla. Tapoja ja tyylejä on monia, itselläni on tällä hetkellä aika armollinen tapa. En jotenkin jaksa enää kituuttaa itseäni ja noudattaa kuukausitolkulla pilkun tarkkaa ruokaohjetta. Toisille se sopii. Minullekkin aina silloin tällöin tiettyina ajanjaksoina. Mutta jos se aiheuttaa todella suurta stressiä ja päänvaivaa, on ihan ok hengähtää ja ottaa rennommin. Useimmilla pieni breikki saattaa jopa tehdä toivotun dropin jummanneeseen painoon. Tärkeintä onkin oppia kohtuus ja se, että rennompi asenne ei tarkoita ahmimista. Jos pienikin vapaus ruokavaliossa johtaa päivittäiseen herkutteluun ja todelliseen ahmimiseen, ei suhtautuminen ruokavalioon ole ihan reilassa. Tai, silloin kannattaa ottaa ehkä erilaiset työkalut ruokavalion suhteen käyttöön. Liika on aina liikaa, oli se sitten liian vähän tai liian paljon.

IMG_7218                  Treenivaatteet 

2. Pukeudun vartaloni mukaisesti

Tämä on myös äärimmäisen tärkeä kohta. Varsinkin meillä naisilla on niin erilaisia vartaloita ja on todella voimauttavaa oppia pukeutumaan vartalon tyyppinsa mukaisesti. Itse joudun monesti hampaat irvessä toteamaan, että uusimmat vaatetrendit eivät vain ole minua varten, vaikka kuinka haluisin uskoa toisin.

Ylipainon jäljiltä minulla on edelleen todella isot pohkeet, joista en itse pidä. Tämä karsii monta asuvaihtoehtoa. Mm. mekoista valitsen aina maksimekon, tai polvimekon kaveriksi mustat sukkahousut. Joustavat farkut ovat ylin ystäväni. Oikeanlaisia rintaliivejä metsästin vuositolkulla. Jos löydän jotain sopivaa ja istuvaa, ostan sen usein heti kaikissa mahdollisissa väreissä. Vihaan shoppailua koska se ei ikinä ole kovin helppoa. Nyt kun olen oppinut tunnistamaan itselleni sopivat vaatteet ja tiedän kokoni, olen tehnyt kaikki shoppailuni netissä. Olen huomannut, että suomen valikoima vaatteiden suhteen ei välttämättä ole se minulle paras.

Minullakin on siis ehdottomasti kropassani kohtia, joista en pidä tai joiden suhteen en ole täysin sinut. Mutta idea onkin siinä, että ei anna niiden hallita. Tuskin kenenkään kroppa on ihan täydellinen. Kuitenkin ihan normaaleita ihmisiä tässä ollaan, eikä mitään fitnessmalleja, jotka voivat käyttää suurimman osan ajastaan treenaamiseen. Jos sinulla on kokopäivä työ, lapsia, muita harrastuksia jne, niin ole nyt hyvä ihminen hieman armollisempi itsellesi. Tärkeintä on, että elämä on hyvässä balansissa ja on suurin piirtein tyytyväinen itseensä ja kaikkeen siinä. Ja uskoisin, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita, kuin tuikitäydellinen vartalo. Rakastan ihmisiä, jotka jaksavat haastaa ja kehittää itseään, mutta aina pitää muistaa kuitenkin realiteetit.

Minulla muutenkin oman tyylin löytäminen on auttanut itsetunnossa. Ei enää täyskäännöksiä tyylin suhteen joka kuukausi, vaan se ihan eniten omaa silmää miellyttävin tyyli on vihdoin alkanut selkeytyä. Vaikka en nyt itseäni liian aikuiseksi luokittelisi, mutta ehkä pienimuotoinen henkinen kasvu on auttanut asiaa.

IMG_7025Blazer

3. Puhun itselleni kauniimmin kuin mitä aikaisemmin

Tiedän liian monta varsinkin naispuolista ihmistä, jotka puhuvat itsellensä ihan äärettömän rumasti. Sillä tavalla, että jos sellaisia puhuisi muille, ei varmasti ympärillä olisi pian enää yhtään ystävää. Kun ei se haukkuminen auta yhtään mitään vaan päinvastoin. Itsellensä pitää olla armollinen ja huomata ne hyvät asiat itsessään. Ja ykkössääntöni on, että jos jokin asia todella häiritsee, se pitää muuttaa. Jos painoa on liian paljon, pudota painoa. Jos kroppa ei ole tarpeeksi tikissä, mene salille. Mutta lopettaa sen valittamisen ja itsensä mollaamisen. Se on täysin hukattua energiaa. Jos todella haluaa tehdä muutoksen, pistää sitten asioita haisemaan. Mutta jos ei jaksa nähdä vaivaa muutoksen eteen, hyväksyy sen faktan, että nämä on ne elämän kortit joilla pelataan. On opittava rakastamaan ja kunnioittamaan itseään, koska muuten tämä meidän yksi ja ainoa elämä menee aikalailla hukkaan. Kuka haluaa kiikkustuolissa muistella, että vihasi itseään läpi elämänsä? Haluaisitko viettää aikaa ihmisen kanssa, joka vihaa ja haukkuu sinua? Niinpä.

 

P.S. Juuri kun pääsin kehumasta holittomuudellani, niin lähden tänään pitkästä aikaa tyttöjen kanssa ulos. Auttakaa neitoa hädässä ja vaihtoehto A, B vai C?

File 23.4.2016 11.30.18

Ihanaa viikonloppua kaunokaiset <3

13 Comments

  1. Henna sanoo:

    Postaus täynnä pelkkää asiaa! Pakko kyllä myöntää, että vaikutat loistotyypiltä 🙂 Jos Tampereen yöhön suuntaatte, niin ehkä törmätään 😀 Ja ensimmäinen tai kolmas asu.

  2. Katarina sanoo:

    Vaihtoehto A. Valkonen antaa kivaa kontrastia. 🙂

    Ja asiaa kirjottelet. Surullisen moni kuluttaa aikaa peilin edessä puristeluun ja itsensä inhoamiseen. Arvotetaan oma itsensä johonkin tiettyyn vaa’an lukemaan, vaikka faktahan on se että mikään lukema ei lopultakaan tuo sitä tyytyväisyyttä, koska se vaan täytyis löytää jostain ihan muualta. 🙂

  3. mjai sanoo:

    Hyviä pointteja jälleen! Toki mä uskon, että moni oppii hyväksymään itsensä paremmin mitä vanhemmaksi tulee. Nyt melkein kolmekymppisenä sitä vähän surullisena miettii itseään parikymppisenä, jolloin mulla oli sellainen kroppa, josta nyt voin vain unelmoida muta silti vain vihasin itseäni :/

    Ihana toi eka hame! Eli se!

    ainii ja ja ehkä törmätään yössä 😀

    • Uskon samaan ja onneksi sentään joskus tulee sitä älliä hyväksyä itsensä paremmin, parempi myöhään kuin ei koskaan. 🙂

      No joo! Sanoppas, että missä ovat parhaat bileet? 😀

  4. Johanna sanoo:

    Sun kirjoitukset iskee kerta toisensa jälkeen. Pitäis vaan muistaa aina kertoa se sulle 😀 Nyt kerroin! Se on kumma kyllä, että mitenkä päähän on juurtunut ajatus siitä, että naisen pitäisi painaa alle 65kg. Mieluiten reippaasti alle. Ihan kummaa, varsinkin kun itse oon painanut sen verran viimeksi ala-asteella. Onneksi pikkuhiljaa itse oon pääsemässä eroon siitä tietyn painolukeman tavoittelusta. Ja niin, C vaihtoehto 🙂

  5. Jutta sanoo:

    Vaikka hienoja ajatuksia sulla onkin aina, niin nyt pakko olla hieman eri mieltä…. 😀
    Helppo meinaan huudella olevansa tyytyväinen kroppaansa kun on tollases huippukunnossa niinku sinä….. 😀

    “seksikkyys ei katso kilomäärää” – kyllä se vaan pakostikin katsoo.. Tottakai kaikenkokoisille löytyy joku ottaja, mutta yleisesti ottaen 80 kilosena on paljon helpompi olla sinut kroppansa kanssa ku esim 140 kilosena…. ja kyllä 80 kiloselle on paaljon paaljon enemmän ottajia ku 130-140 kiloselle Ei kaikki tietenkään ole masentuneena ja telttaan pukeutuneena vaikka ylipainoa ois kymmeniä kiloja, mutta varmasti on haave sutjakkaammasta vartalosta:)
    Joo tottakai erikseen on nää tyypit jotka ei oo ikinä tyytyväisiä kroppaansa, sillon ongelma onkin jossain muualla ku vaa’an lukemassa 🙂

    mut älä pahalla ota <3 blogis on edelleen huikea!:)

    • Ihanaa, että joku osaa sanoa asiallisesti eriävän mielipiteensä, kiitos siitä. 🙂

      Ja sulla on ehdottomasti hyvä pointti. Itse ehkä näkisin asian siltä kantilta, että kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, että oletko vai etkö ole seksikäs. Se valta on täysin itsellään. Ja mikä on kenellekkin seksikästä, on hyvin subjetiivinen asia.

      Seksikkyys on minun mielestäni koko ihminen olemus ja koen luonteen olevan erittäin suuri osa ihmisen seksikyyttä. Kiva, ihana, hyväsydäminen ja fiksu ihminen on minulle aina seksikäs. Mulkku tyyppi kivalla kropalla ei ole silti hyvännäköinen, ainakaan minusta.

      Mutta pakko sen verran sanoa, että tekstissä korostan sitä, että on olemassa liian laiha ja liian lihava. Ja haluan, että se myös ymmärretään oikein. Koen, että terve keho on seksikäs keho, jos asiaa katsotaan täysin pinnallisesti. Ja todellisuus on, että 140kg terveysriskit ovat todella mahdollisia ja siinä kehoa on laiminlyöty. Se, miksi 140kg ei ehkä yhteiskunnallisesti oli ns hyväksytty luku on, koska valitettavasti jos ihmiset painaisivat se verran, olisi hyvin monella hyvinkin varmasti monenlaisia sairauksia ja huonoja terveydentiloja.

      Muutama viimeinen kommenttisi on ollut mielestäni vähän liian negistelevä, siinä missä minä olen yrittänyt sanoa kantavani kurvini kunnialla. Harmittaa, että minun hyvä fiilikseni herättää toisissa huonoja fiiliksiä ja vertailua itseensä. 🙁

      Mutta en sano, etteikö 140kg nainen voisi olla kaunis ja seksikäs. Totta hemmetissä voisi olla jos kantaisi itsensä ylpeästi ja olisi itse varma olemuksestaan. 🙂

      Mutta tavallaan harmittaa se, että mua ei oteta tosissaan, koska olen “kuuma” ja “helppo sun on huudella”. Mutta tiedättekö.. mä oon tehnyt ihan helvetinmoisen työn mun kroppani eteen. Ihan helvetinmoisen. Tää kroppa ei mulle sormia näpäyttämällä tullut. Eli ei, mun ei ollut helppo huudella. Mä lähdin samasta tilanteesta kuin sinä, että mä en ollut tyytyväinen itseeni. Ja silloin koin, että mulla kaksi vaihtoehtoa a) mennä terapiaan ja opetalla rakastamaan itseäni yli 100kg tai b) tehdä asialle jotain.

      Ja päätin tehdä molemmat asiat. Mä muutin kovalla työllä ne asiat, jotka mua itsessäni häiritsi, samalla kuitekin opettelin olemaan sinut itseni kanssa. Ja se tarkoittaa myös olla sinut itsensä kanssa muutenkin. Löytää itsensä, tietää itsensä. Ei pelkkää ulkonäkönsä hyväksymistä.

      On ihan eri asia, että jos tekee töitä jonkun asia eteen ja sitten voi todeta olevansa tyytyväinen lopputulokseen. Kuin, että joko ei tee asioiden eteen mitään tai jopa pahentaa niitä ja ihmettelee, että miksi ei ole tyytyväinen. Siinä on suuri ero.

      Ja voin kertoa, että ei tämä “kuumana” oleminenkin aina mitään ruusuilla tanssimista ole, vaan on tässäkin ihan yhtälailla ne huonot puolensa. Ero on vain siinä, että minun ongelmia ei oteta tosissaan. Jos sanoo, että minulle ollaan ilkeitä ja minua vähätellään, koska olen kaunis.. niin sua pidetään vaan kusipäänä. Mutta voin sanoa, että kyllä sitä kauniskin ihminen oikeasti saa todella paljon paskaa niskaansa. Saan nyt ihan yhtä paljon paskaa niskaani, kuin ylipainoisena. Nyt se on vain erilaista ja nyt minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto, että en anna sen lannistaa itseäni.

      Ja mitä tulee noihin “ottajiin”, niin minä en ainakaan mieti olemustani sen kautta. Minulle ei ikinä miesten hyväksyntä ole ollut se juttu. En tiedä kuinka kirjaimellisesti asian tarkoitit, mutta minusta on vaarallista ajatella, että sitä kauniimpi on, mitä enemmän olisi ottajia. Minulle ihan oikeasti tärkeintä on se oma fiilis siitä omasta olemuksesta. Koska aiiiiina löytyy niitä, jotka eivät tykkää ulkonäöstäsi ja itseään ei kannata määritellä muiden mielipiteiden mukaan.

      Tekstissä kuitenkin korostan, että on olemassa sellainen kuin liian lihava, sanon myös, että kuntoilen ja syön terveellisesti, plus sanon, että puhun itselleni kauniisti ja jos koen, että en ole tyytyväinen johonkin, pyrin muuttamaan sen. Niiden avulla minä opin olemaan sinut itseni kanssa. Oletko tehnyt samoin? <3 🙂

      En missään nimessä ottanut, musta on ihanaa, että osataan olla eri mieltä. Pääasia on vaan, että sen sanoo asiallisesti. Oot ihan ehdottomasti mun lempparilukijoita Jutta ja mä niin haluisin, että sä olisit ihan oikeasti sinut itsesi kanssa ja pyrkisit muutokseen hyvissä fiiliksissä! <3

  6. Suvi sanoo:

    Olet kyllä elävä esimerkki siitä että bmi ei naisellakaan aina kerro kaikkea, ylipainoahan tuossa rungossa ei ole missään vaan lihaksia ja kurveja. Asiaa!

  7. Anitts sanoo:

    Hei!
    Minä yritän nyt kilot kurii keho kiinteäksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *