Itsekuri?
2.4.2015
Ihonhoitovinkit treenaajalle!
4.4.2015
Show all

Paniikkikohtaus ja liikunta?

Olen nyt muutaman kerran törmännyt aiheeseen paniikkikohtaukset & liikunta. Ja että kuinka paniikkikohtaus helposti estää ihmistä liikkumasta, koska pelkää kohtauksen tulevan esimerkiksi jumpassa tai kuntosalilla. Eräs tuttavani on avoimesti kertonut aiheesta ja pyysinkin häneltä haastattelun blogiani varten.

 Kun liikunta aiheuttaa paniikkikohtauksen

Tosi hyvä idea mun mielestä tehdä postaus tästä aiheesta, koska tästä en oo koskaan nähnyt mitään suomenkielistä postausta, englanniksi muutaman hassun.

En tiiä siis kuinka paljon oot perehtynyt siihen, että mikä paniikkikohtaus ylipäätään on, mutta avaan sitä nyt varmuuden vuoksi kuitenkin. Eli siis paniikkikohtaus fyysisesti syntyy siitä, että stressin ja huolen ja mielen paineiden takia kroppa vapauttaa hirveän määrän adrenaliinia yhtäkkiä kroppaan. Joka saa aikaiseksi kaikkea fyysistä (kuten tiiät mitä adrenaliini tekee) kuten sydämen sykkeen kohoamista ja pyörrytystä ja muuta. Koska se puskee kroppaan niin nopeasti, niin se pyyhkäisee päältä kun aalto ja ne fyysiset tuntemukset saa aikaan pelkoa siitä, että on jotain fyysisesti vikana. Eli mieli > kroppa > mieli > kroppa. Ja siitä miten nopeesti saa mielen tai kropan rauhotettua riippuu se, miten nopeesti kohtaus menee ohi. Liikunta laukasee kohtauksia joillain (kuten mulla) siksi, että normaalisti liikunnassa syke nousee, kroppaan tulee adrenaliinia. Se tuntuu aivan samalta kuin paniikkikohtaus. Mieli muistaa sen ja sitten alkaa jännittämään, että voi helvetti saanko mä nyt sydärin. Monesti paniikkikohtauksiin ja ahdistuneisuuteen liittyy suuri pelko siitä omasta fyysisestä terveydestä, koska on vaikea uskoa, että mieli voi luoda niin isoja fyysisiä oireita. Että pakkohan se on olla jotain muuta.

Mä edelleen oon tosi varovainen kun liikun, rehellisesti sanoen pelkään edelleen sitä, että saan sydänkohtauksen kesken liikunnan, vaikka ei ole mitään syytä pelätä asiaa. Mä liikun silti, koska loogisesti tiiän, että se sydäri tulee enemminkin siitä että EI LIIKU, kun liikunnasta. Ja oon liikkunut paljon viime syksynä ja keväänä, korkeasykkeistä treeniä, raskasta treeniä jne.. Että jos mun kropassa ois vikaa niin se sydäri ois tullut jo aikaa sitten. Mut näitä asioita mä silti mietin joka kerta kun meen liikkumaan. Mulla se paniikkikohtaus siis tulee enemmänkin siitä, että ei luota omaan kroppaansa ja sen kykyyn kestää liikuntaa. Sitten taas on ihmisiä, joilla esim. sosiaaliset tilanteet yhdistettynä siihen liikunnan tuomaan adrenaliinipiikkiin laukasee kohtauksen. Ahdistaa olla esim. jumpassa jossa kaikki katsovat ja on paljon ihmisiä, sitten tulee adrenaliinia kroppaan ja BOOM. Syitä on yhtä monta kun on paniikkikohtauksista kärsiviäkin.

 

oranssiKahvakuula

Aloita kuntoilu kotona?

Mut se mitä mä sanon on se, että kannattaa ensin miettiä, millasesta liikunnasta pitää ja millasta haluaa oikeesti tehdä. Mikä se on se syy miks liikunta ahdistaa? Jos se on liian korkeat sykkeet ja pelko sydänkohtauksesta, niin jooga tai muut vastaavat on hyviä liikuntamuotoja alottaa. Sitten kun alkaa taas luottaa siihen omaan kroppaansa ja kykyyn selvitä, niin voi mennä johonkin vähän rankempaan. Tai jos sosiaaliset tilanteet laukasevat sen, niin esim. kävelee tai tosiaan menee sinne salille sellaseen aikaan, kun siellä ei oikein oo ketään muuta. Tai etsii tosi hiljaisen salin. Tärkeintä on mun mielestä, että ei jätä liikkumatta. On parempi ottaa vaikka rauhottava (joo kuulostaa hassulta mut niin mää tein aluks viime syksynä) ja sit mennä sen avulla liikkumaan, kunnes huomaa, että kyllähän tästä selviää ilman mitään ongelmaa.

Sekin on mun mielestä tärkeetä, että muistaa, että jos sitten joka tapauksessa alkaa ahdistaa niin sietä voi aina lähteä pois. Eli ei jää sinne panikoimaan. Lähtee mieluummin hetkeks pukuhuoneeseen rauhottumaan, tai vaikka kotiin. Ja sitten yrittää uudestaan myöhemmin, jonain toisena päivänä. Liikunta on mulla kuitenkin auttanut todella paljon mun olooni kaikin puolin, se vähentää ahdistusta ja saa kropan tuntemukset vähenemään, koska liikunta laskee verenpainetta ja auttaa oloon, tiiät kyllä mistä puhun. Mulla autto alkuun se, että kävin jumpassa sellasen ystävän kanssa, johon luotin. Että se soittaa ambulanssin jos mä ‘kuolen’. Se helpotti, joten sitä suosittelen muillekin. Auttaa jos on joku siinä vieressä joka rauhottelee, jos meinaa iskeä päälle.

Parhaat välineet kotikuntoiluun löydät Pilateskaupasta.

Ainiin ja sekin piti vielä mainita, että jos on kuitenkin tosi paha ahdistus ja paniikki päällä,niin ei pidä ottaa stressiä liikunnasta, vaan pitää etsiä muita keinoja sitä hoitaakseen, kuten terapiaa yms. Liikunta on hyvä vaihtoehto sitten kun on päässyt jonkinlaiseen balanssiin, mutta se ei oo yksinään ratkaisu eikä saa varsinkaan mun mielestä olla lisästressi.”

Jos teille jäi kysyttävää, niin kysykää rohkeasti. Tämä ihminen auttaa ja kertoo mielellään niin paljon kun vain pystyy. Pistäkää lisäkysymyksiä, niin haastattelen häntä lisää. Myös omat kokemukset ja vinkit ovat erittäin tervetulleita.

 

// Edit 7.4 //

VALMENTAJAN VINKIT PANIIKKIHÄIRIÖÖN:

Kaikkien keskushermostoa stimuloivien aineiden ja päihteiden poistaminen käytöstä. Alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Ruokavaliosta pois sokerit ja gluteeni. Tilalle glutamiinia, maitohappobakteereja, puuroo ja hapanmaitotuotteita. Kasviksia. Paljon kevyttä ulkoilua ja pikkuhiljaa rasituksen lisäystä.

11 Comments

  1. Jutta sanoo:

    Mulla on panikkihäiriö,ja se ilmenee sosiaalisissa tilanteissa..Ohjatut liikuntatunnit, vähänkään täydempi kuntosali..paniikki iskee.Kiusallisinta ja ylitsepääsemätöntä on vatsan vilkas toiminta. Pahin pelkoni tilanteessa on suoraan sanottuna että paskat tulee housuun! Kaukana ei ole ollut voin kertoa :)Nää tilanteet ei rajoitu liikuntatilanteisiin vaan kaikkiin mahdollisiin sellaisiin joissa joutuu olemaan suljetussa tilassa vieraiden ihmisten kanssa.Tän takia on mennyt monen monta duunipaikkaa ja tilaisuutta ohi suun..Siispä teen treenini yksin tai maksan helvetin suuren kuntosalin jäsenyydestä. Kissanristiäiset hoidetaan vain kännissä. Se mahatautimainen tunne ei ole kiva..

    • Sun tapauksessa tulee nimenomaan edullisemmaksi hommata kotiin kaikki treenivälineet, eikä nimeomaan maksaa itseään kipeeksi salijäsenyydestä. 🙁 Ja aloittaa varmasti ihan vain pienen askelin itsensa totuttaminen näihin tilanteisiin. Oletko käynyt terapeutilla asian tiimoilta?

    • hello sanoo:

      Jutta, kommenttisi oli kuin suoraan elämästäni! 😀 Lukuun ottamatta paniikkikohtauksia urheillessa/salilla tms. Siis itellähän kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, niissä kivoissakin, maha menee aivan sekasin puhumattakaan jostain oikeesti tosi jännittävistä asioista kuten vaikkapa työhaastattelu. Voi kuulostaa vähäpätöiseltä ongelmalta jollekin, mutta silloin kun aivojen kapasiteetista 90 % pyörii jatkuvasti mahan miettimisessä ja tarkkaillessa, “missä täällä on vessat, apua tonne en voi ainakaan mennä koska siellä ei ole vessaa” jne, poisjättäytyminen monista asioista sen takia, koska häpeää omia oireitaan. Mullakin pelot ihan irrationaaliset, just tyylillä paskat tulee housuun, ei oo koskaan tullut, mut kuten sullakin: ei oo kyllä kaukana ollut! 😀 Käyn ite psykoterapiassa, koska siis ahdistus ja paniikkikohtaukset niin arkipäivää ja jatkuneet kuitenkin sen yli 10 vuotta toistuvista terapia- ja muista kokeiluista. Olin just ulkomailla pidemmän aikaa, eikä siellä ollut juuri mitään ongelmia tämän asian kanssa. Oon ite päätellyt asiaan liittyvän sellaisen itsen soimaamisen, tyyliin “hitto sä oot nolo, aikuinen ihminen ja et pysty kontrolloimaan ittees”, sekä nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisen mentaliteetin – kun huomaat, että suorituskykysi saattaakin olla valtaväestöä huonompi (juuri paniikin takia), alkaa se puskemaan ressia aika saatanasti. Alitajuisesti. Mulla ei itellä tuu urheillessa mitään paniikkia, se onkin oikeestaan ainut paikka ja toiminta, missä oon “turvassa”. Salilla on aina tosi hyvä, rento boogie ja samoin jos lenkillä tms. Ne on sellasia tilanteita, joissa tavallaan vaan tiedän, etten koskaan vois saada paniikkikohtausta, koska passiiviset tilanteet, missä joutuu esimerkiks istuun paikallaan ilman virikkeitä, on mulle pahimpia. Hyvänä esimerkkinä tenttitilanteet. Siks monesta tentistä, mistä varmasti olisin saanut 4 tai 5, oon saanut 2 tai 3, koska oon niin paniikissa, että hädin tuskin saan mitään kirjoitettua vastauksiin, vaikka lukeminen tenttiin on ollut erinomaista. Yks vinkki sulle, ja teille kaikille, jotka pelkäätte saavanne/saatte paniikkikohtauksen urheillessa, että yrittäkää oikein pohtia, kuinka teidän keho nauttii siitä liikunnasta, vereen alkaa erittymään endorfiineja ja kehoa muutenkin hellitään. Ja toinen vinkki, että se on oikeasti vaan tunne, mikä se ahdistus ja paniikki on. Se on TUNNE. Tunteita tulee ja tunteita menee, mutta kyllä silti saa itse olla rauhassa ja nauttia asioista, vaikka kehoon tulisikin _tunne_, että nyt ahdistaa. Yksi ajatusmalli on ajatella, että epämukavia tunteita pitää oppia kestämään. Kuulostaa pahalta, koska “pitää” sana on niin ahdistava itsessään. Mutta jahka tuon hoksaa, niin helpottaa oireet varmasti jo jonkin verran. Ne on vaan tunteita, vaikka ne olis tosi inhottavia niin ne on silti tunteita, eikä ne oikeesti satuta ihmistä. Itse oon saanut apua siitä, kun olen paniikin oireiden ilmaantuessa miettinyt, että tämä on vain tunne joka tuntuu nyt aika inhottavalta, mutta mulla on silti täys sama oikeus kuin kaikilla muilla nauttia tästä hetkestä ja elämästäni. Oon tavallaan suojassa siltä tunteelta. Se on vähän kuin tuulenpuuska, mikä puhaltaa ja joutuu vähän hatusta pitää kii, mutta kyllä se aina menee ohi eikä mun käy mitenkään. Ja mitä tulee tohon mahan sekoiluun, trust me mulla on aika pitkä kokemus siitä, mutta kyllä ihmisen suolisto ja sulkijalihas on sillain suunniteltu, että se paska pysyy siellä! 😀 Vaikka tuntuis siltä, että ei pysy. Sekin on vaan taas tunne. Toivottavasti joku saa näistä höpötyksistäni jotakin hyötyä. 🙂

  2. HannaB sanoo:

    Ihanaa kun postaat usein, mutta jatkuvat mainokset ja sponssit ovat inhottavia 🙁 Tuntuu että postaukset rakentuvat niiden ympärille eikä sinun omiin mielipiteisiisi tai mieltymyksiin.. Tykkään blogistasi todella paljon ja toivon ettei blogi muutu kokonaan mainosblogiksi, niitä on jo liikaa…

    • Harmi, että näet asian niin, koska tuo ei pidä lainkaan paikkaansa. Tämäkään ei rakennu niiden ympärille vaan teksti on tehty omasta halusta avata aihetta ihmisille. Ja eikös se ole totta, että kuntoilun voi tuollaisessa tapauksessa aloittaa kotona? 🙂

      Lupaan, että blogistani tulee aina löytymään sisältöä! Älä pelkää 🙂 <3

      Itseasiassa tämänkin postauksen ispiraationa oli tyttö, joka oli hakemassa itselleen uutta kuntosalia, mutta kärsi paniikkihäiriöstä. Olin ensimmäistä päivää tutustumassa uuteen työpaikkaani. Tästä on nyt kuukausi aikaa, enkä ole vieläkään saanut tätä tyttöä mielestäni. Tein tekstin siinä toivossa, että hän löytäisi tämän.

  3. Miia sanoo:

    Itselleni tärkeä aihe, kiitos! Mä oon monesti miettinyt miksi juuri liikunta aiheuttaa sen paniikkikohtauksen tunteen ja tässä tulikin vastaus 🙂 Oon kärsinyt aikanaan paniikkikohtauksista mutta opeteltuani “taltuttamaan” ne pääsin eroon kohtauksista. Kunnes aloitin liikunnan, kuntosalin ja juoksemisen. Oireet alkoi palata ja liikunta pelottaa koska hengästyminen muistuttaa liikaa paniikkikohtauksista. Kaverin kanssa salilla käyminen auttoi, pystyi sanomaan että soita ambulanssi JOS alan näyttää siltä että slaagi tulee tai vaan sanoa että nyt ahdistaa, meen hetkeks rauhottuun. On se vaan inhottava vaiva, vaikuttaa liikaa elämään 🙁 Pahimmillaan tuli kytättyä omaa sykettä niin paljon että en uskaltanut kunnolla nukkua mikä taas pahensi olotilaa. En edes osaa kuvitella vetämäni jotain HIIT-treeniä tai kunnon sykettä nostavaa treeniä koska pelkään että paniikkikohtaus laukeaa..

    • Oon kuullut tuollaisesta pari kertaa ja siksi haluasin ehdomasti avata aihetta täällä blogissa. On hienoa jos tästä oli apua ja oivallusta.

      Tuo ystävä mukana treeneissä on varmasti monelle paniikkikohtauksesta kärsivälle erittäin tärkeä juttu! 🙂

  4. Olivia Simonen sanoo:

    Kiitos tästä. Olen nuorempana harrastanut kuntosalilla käyntiä, aerobicia ym. lajeja. Puntti voitti kuitenkin ja tuli melkeinpä asuttua salilla. Olin elämäni kunnossa ja tuloksetkin paranivat kokoajan kunnes se iski. Paniikkihäiriö pahimmillaan. Yritin jatkaa muttei pystynyt. Pelkästään jo kotoa lähteminen aiheutti kuristuksen tunnetta, pyörrytti ja kamalan huono olo sekä fyysisesti että henkisesti
    Olin ihan loppu. Siinä meni koko elämä sekaisin. Ei pystynyt olemaan koulussa, töissä enkä salilla. Rauhoittavat auttoivat pikkasen mut vaikutus ei kestänyt kauan. Jätin liikunnan pois vuosiksi, monta kertaa oon yrittäny tehdä paluuta salille mutta turhaan. Jo pienikin rasitus laukaisee paniikin, lihasten vapina, järkyttävän huonon olon. Oon jopa ottanut treenin aikana palautusjuomaa mut ei. Lihakset menee hapoille ilman suurempia ponnistuksia. Kroppa laittaa hanttiin vaikka mieli haluais. Eli pienenkin voimaharjoittelun, juoksun, hyppimisen yms jälkeen iskee järjettömän huono olo. 😡 asia ahdistaa koska liikunnasta pitäisi tulla hyvä olo eikä sikahuono. Mitä tässä pitää tehdä??

    • Hmm, nyt en uskalla sen enempää sanoa, koska en ole lääkäri.. mutta mieleen tulisi kohdata ongelman ydin; miksi saat kohtauksia? Miksi juuri nyt olet alkanut saamaan kohtausia, mikä johti siihen. Mietit, että miksi tilanne on nyt tämä ja yrität ensin saada kohtaukset kuriin ja sitten vasta mietit liikuntaa. Liikuntakin olisi hyvä aloittaa ensin hyvin matalasykkeisellä tahdilla. Adrenaliini nostaa paniikkikohtauksen riskiä raskaassa liikuntasuorituksessa. Nyt varmasti jännität kohtauksia niin paljon, että se tulee varmasti aina kun menet liikkumaan. Eli unohda hetkeksi liikunta tai älä ainakaan stressaa sitä ja keskity mieluummin ongelman ytimen korjaamiseen. Lääkkeillä ja muilla voidaan aina korjata oiretta, mutta mielestäni tärkeintä olisi hoitaa syytä ja sitä, että mistä oireet johtuvat.

      Toivottavasti saat asiasi pian kuntoon <3

    • Kokemusta on.. sanoo:

      Tämä jollekin myöhemmin lukevalle kun aihe on vanha. Terapiaan puhumaan tässä tapauksessa. Ongelma on varmasti henkinen. Psykiatrille aika joko työterveyden tai yleislääkärin tms hoitajan kautta. Jos eka hoitaja ei sovi itselle ts kemiat ei kohtaa niin kokeile toista.

      Paniikkihäiriö tai ahdistushäiriö, stressireaktio on kaikki voitettavissa mutta siitä syntyy helposti trauman eli kohtauksen kokemisen kautta kierre. Sit pitää vaan oppia rauhoittamaan itsensä ja vakuuttaa että ei tähän kuole. Alottaa kevyesti uudestaan.

      Yleensä tälläses ensin rajataan fyysisen sairauden mahdollisuus pois ensin ja sitten keskusteluapua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *