Annanko enää itsestäni?
1.7.2016
Vaaleanpunainen taivas ja stressinhallintaa
5.7.2016
Show all

Olen paradoksi. Olen introvertti, INFJ ja kävelevä paradoksi.

Olen sosiaalinen ja antisosiaalinen. Rakastan ihmisiä, mutta samalla en voi sietää ihmisiä. Pidän yksilöistä, mutta vihaan ihmisiä yleisesti ottaen. Voin olla helposti todella ujo, varsinkin isoissa porukoissa, mutta toisaalta olen hyvinkin sosiaalinen ja eläväinen. Jos olen ylivirittynyt, enkä saanut tarpeeksi omaa aikaani, en pysty keskittymään isoissa porukoissa. Ylivirittyneisyys saa minut myös helposti ärtyneeksi. Koen myös isoissa porukoissa sen, että siinä missä vasta mietin puheenvuoroani, mennäänkin jo seuraavaan aiheeseen. Tuntuu samalta, kuin yrittäisi hypätä liikkuvan junan kyytiin.

Tarvitsen paljon omaa aikaa ja rakastankin olla yksin. Olen paljon yksin mutta vain harvoin yksinäinen. Helpommin tunnen väärässä porukassa itseni yksinäiseksi kuin oikeasti yksin olessani. Minulla on muutama hyvä ystävä, joita pidän suuressa arvossa. Heitäkään en näe turhan usein ja ystäväni ymmärtävät sen. En ikinä pystyisi ylläpitämään turhan montaa ystävyyssuhdetta, koska en ikinä ehtisi näkemään heitä kaikkia. Koulu, työt, omat treenit ja aika yksinololle vievät suuren osan ajastani. Jos en saa olla yksin, tulen ärsyteeksi, väsyneeksi ja en pysty enää toimimaan. Moni ei tätä piirrettä ymmärrä ja kokee minut antisosiaalikseksi ihmisvihaajaksi tai sitten vain erakoksi. Mutta rakastan ihmisiä, ainakin yksittäin. Jos päästän jonkun ihmisen suojamuurini yli, kiinnyn häneen syvästi. Autan ystäviäni yli ja ympäri jos täytyy. Tuen ja ymmärrän heitä täysin. Minulla onkin sydänystävänä paljon erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla. En katso ikää, ammattia tai muutakaan, se on sielut jotka kohtaavat, eivät kasvot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rakastan hauskuuttelua ja puhumista. Blogissa ja snäpissä esiinnyn ja puhun paljon ja etenkin itsestäni. Mutta toisaalta, vihaan esiintymistä, saan paniikkioireita, jos pitää puhua ja esiintyä jossain yleisesti. Joskus se voikin onnistua, jos fiilis on sen mukainen. Mutta yleisesti ottaen puheet ja muut yleisön edessä esiintymiset saavat minut täysin lukkoon. Stressi ei todellakaan tee minua skarpimmaksi, ehei. Stressi ja paineet tekevät aivoistani hattaraa ja kaikki  mitä minun piti sanoa, katoaa kuin pieru saharaan aivoistani. Silti esim. videoblogin tekeminen tai kavereiden edessä esiintyminen on yksi lempparijutuistani josta nautin suuresti. Olen esiintyjä, mutta vihaan esiintymistä. Rakastan puhumista, mutta olen myös taitava kuuntelija.

Osaan kirjoittaa, mutta minulla ei ole hajuakaan oikeasta kieliopista. Rakastan musiikkia ja minulla on hyvä rytmitaju, mutta en omista sävelkorvaa.

Olen syvällinen mutta toisaalta rakastan kaikkea hömppää. Mietin maailman syntyjä syviä ja uppoan helposti ajatuksiini, mutta esim. televisiosta katson mielelläni vaan jotain kevyttä hömppää. Deittailu ja treffisarjat on lemppareitani. Liikutun ensitreffeistä ja rakkaudesta. Lempisarjani on First Dates, jossa ihmiset menevät sokkotreffeille, IIIIH! En kestä sitä  söpöyttä!!

Rakastan huumoria, komediaa ja nauramista, mutta toisaalta voin uida hyvinkin synkissä vesissä. Tunnen suuresti. Rakkaus on palavaa, suurempaa kuin mikään muu tässä maailmassa. Mutta niin myös suru ja viha tuntuvat ihan fyysesti koko kehossa. Olen myös murehtija. Teen päässäni kauhuskenaarioita, joita pyörittelen mielessäni kuin mikäkin masokisti. Toisaalta olen hyvinkin luottavainen elämän virtaan ja ajattelen tulevaisuudesta äärettömän optimisesti ja koen olevani todella onnellinen ihminen. Koen jopa olevani etuoikeutettu tässä elämässä, olen saanut niin paljon hyvää, että en tiedä ketä ja miten tästä kaikesta kiittää.

En voi sietää small talkkia mutta rakastan puhua syvällisiä. Olen uusien ihmisten kanssa ja etenkin small talkin suhteen täysin sosiaalinen retardo. En tiedä mitä sanoisi, saatan änkyttää ja puhua kummallisia. Aloitan lauseen ja minulla ei ole hajua miten se tulee päättymään. Lauseen päätyttyä huudan pääni sisällä itselleni idioottia. Mutta jos pääsemme ihmisen kanssa pintaa syvemmälle ja saan aidosti kysellä ja jutella henkeviä, tärkeitä ja syvällisiä asioita, minusta kuoriutuu kuin mikäkin runoilija. Rakastan kuunnella ihmisiä, koen, että rikastun jokaisesta elämätarinasta. Minun ei tarvitse elää sitä elämää, riittää, että kuuntelen toista ja ymmärrän taas maailmaa himpun verran paremmin. Elämäntarinat ja syvälliset keskustelut ovat minulle sielunruokaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen samalla maailman tehokkain ja maailman aikaansaamattomin ihminen. Riippuu täysin mistä on kyse. Asiat, joista olen intohimoinen saavat minut paiskimaan töitä kellon ympäri. Ja taas toisaalta saatan viikko tolkulla venyttää tenttii lukemista tai siivoamista. Tämä tosin on varmasti hyvin yleinen piirre jokaisella ihmisellä. Itselläni tämä tosin menee vaan täysin äärilaitoihin. Tavoitteiden saavuttaminen ja yleinen onnellisuus saavat minut helposti stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi. Toisaalta, en pysty enää elämään onnetontakaan elämää ilman tavoitteita.

Olen maailman kovin ja jopa toisinaan ilkein ihminen mutta samalla herkin, empaattisin ja kiltein. Osaan olla todella kova ja tunteeton ihminen, etenkin jos minua on satutettu. Toisinaan olen jopa aggressiivinen. Joskus rattiraivoissani selvitin minua ärsyttäneen kuskin koti-osoitteen ja suunnitelmani oli mennä hänen koti-ovelleen selvittämään tilanne. Usein mietin, että ostan autoon pesäpallomailan, ihan vaan varuiksi, jos joku sattuu ärsyttämään. Oikea aito pelkoni on, että joudun joskus vankilaan, koska joku ilkeä ihminen ärsytti minua tarpeeksi. Etsin maailmasta jatkuvasti oikeudenmukaisuutta ja en voi sietää epäreiluutta tai epäoikeudenmukaisuutta. Uskon tasa-arvoisuuteen ja siihen, että ihmiset kohtelevat toisiaan hyvin. Siksi onkin maailman suurin paradoksi, että alennun samalle tasolle ilkeän ihmisen kanssa. Koen, että minun on opetettava hänelle opetus. Kuvittelen, että voin kouluttaa yksi kerrallaan kaikki maailman idiootit ja ilkeät ihmiset. Janoan oikeutta ja olen vääryyttä kokeineiden puolella. Tiedän, että se on loputon suo ja että ihmisiä ei voi kouluttaa, mutta en mahda itselleni mitään. Ei ole päivää, jolloin en tuntisi jonkin asteista maailmantuskaa. Vihaan ignorentteja ihmisiä yli kaiken. Vihaan kapeakatseisuutta ja sitä jos asioista puhutaan ilman, että niistä oikeasti tajutaan yhtään mitään. Eläimiin kohdistuva vääryys saa minut näkemäät punaista enemmän kuin mikään muu.

Mutta onneksi lauhdun yhtä nopesti kuin suutun. Mieheni korvat helottavat aina punaisena kun huudan naapuruston rämäpäisille lapsille. Mutta sitten taas toisaalta olen ylikiltti ja yliempaattinen. Jos minulle on kiva, olen tuplasti kivempi takaisin. Autan ihmisiä mielelläni ja minun on todella vaikeaa sanoa ei. Osaan olla joko superkiltti tai superilkeä, se välimaasto tuntuu puuttuvan kokonaan. Minun on esimerkiksi todella vaikea sanoa ihmisille suoraan jotain, mikä saattaa loukata heidän tunteitaan. Mutta jos ihminen on ilkea tai töykeä, en koe mitään ongelmaa silloin sanoa asioita suoraan. Saatan sanoa asian silloin hyvinkin kärkkäästi ja ilman, että mikään kohta jää mitenkään epäselväksi. Joskus tunnen asiasta jälkeenpäin huonoa omaatuntoa, mutta se on pikkuhiljaa hieman jäänyt pois. Mitä ilkeämpi ihminen on ollut, sitä vähemmän tunnen takaisin sanomisesta huonoa omaatuntoa. Pystyn liian helposti polttamaan siltoja. Toisaalta olen uskomattoman ehdoton ja taas toisaalta pyrin aina ymmärtämään toisia ja olemaan tuomitsematta ketään.

Photo 14.6.2016 21.56.59

Olen samalla äärettömän itsevarma ja samalla haavoittuvainen kuin lintu. Elän positiivisesta palautteesta ja en aina reagoi parhaiten kritiikkiin. Liian musertava kritiikki saattaa lamaannuttaa minut. Toisaalta, en ikinä koe mitään epäonnistumisena, kaikesta oppii jotain  ja jokainen epäonnistuminen on hetki, jossa oikeasti oppii eniten. Samalla uskon itseeni ja visioihini kuin kallioon ja samalla koen jatkuvasti piinaavaa huonommuuden tunnetta. Koen, että kaikki muut ovat parempia kuin minä. Silti uskon itseeni. Se on maailman suurin paradoksi, mitä en itsekkään vielä täysin ymmärrä.

Olen joko bileiden tähti tai seinäruusu – riippuen porukasta. Porukassa olen joko se keskipiste tai hiljainen tyyppi. Jos koen oloni turvallisesti, ole maailman sekopäisin ja hassuttelevin tyyppi. Mutta jos koen oloni yhtään epävarmaksi, uhatuksi tai en tervetulleeksi, olen erittäin varautunut ja mietin hyvin tarkkaan sanomiseni. Tarkkailevassa roolissa oleminen on äärettömän uuvuttavaa. Tuntosarveni sykkivät joka suuntaan ja koen, että minun pitää olla kokojan superskarppina, jännitän sanomisiani ja ylimietin asioita, en osaa rentoutua. Muutama tuntikin vääränlaisessa seurassa saa minut ylivirittyneeksi ja rättiväsyneeksi. Kun kaikki aistit käyvät tuhatta ja sataa ja huomaan joka ikisen pienenkin yksityiskohdan: en kuule vain ihmisten puhetta, huomaan heidän kehonkielensä, ne pienetkin asiat ja äänen sävyt. Huomaan mitä kuuntelijat tekevät, kuinka he reagoivat. Analysoin kaiken siinä hetkessä, että myös jälkeenpäin. Siksi tarvitsen paljon aikaa palautumiselle ja yksinolemiselle, jossa saan vain olla ja miettiä näkemääni ja kuulemaani, yhdistellä lankoja. Elän hyvin paljon pääni sisällä ja rakastan sitä. Se on samalla lahja ja samalla kirous. Ymmärrän maailmaa hyvin syvällisellä tasolla. Minun on helppo ymmärtää erilaisten ihmisten vastakkaiset mielipiteet. Ymmärrän tavallaan jokaisen ihmisen kannan ja näen jokaisen ihmisen motiivit, jos nyt ei siis ihan murhista tai muusta sellaisesta ole kyse. Mutta mitä nyt tulee yleisiin esimerkiksi poliittisiin kantoihin. Pystyn jopa ymmärtämään itseni kanssa täysin eri mieltä olevan kannan ja pointin. En silti ole samaa mieltä, mutta ymmärrän sen mistä mielipide tulee ja koostuu.

Sulaudun sellaiseksi kuin seurani on, kuitenkaan menettämättä itseäni ja omaa persoonaani. Osaan lukea ihmisiä, pyrin heti löytämään vähätkin yhtäläisyydet ja kuuntelen ihmisiä mielelläni. Saan ihmisen tuntemaan itsensä arvostetuksi ja kuunnelluksi ja rakastan, että pystyn luomaan ihmisille sellaisen tunteen. Haluan, että jokainen saa kokea tulleensa kuulluksi. Haluan ihmisille hyvää oloa ja nautin siitä kun saan olla ystävällinen ja kiltti. Minulla on erikoinen taito tulla toimeen hyvinkin erilaisten ihmisen kanssa, niin linnakundin kuin korkeasti koulutetun tieteilijän. Sopeudun tilanteeseen ja toisen persoonaan. Joskus mietin, että olenko jotenkin feikki kun teen niin, mutta olen todennut, että en ole. Osaan vain niin sanotusti pelata tilanteiden mukaan. Minulle on tärkeää, että ihminen viihtyy seurassani ja että hänellä on aidosti mukavaa. Haluan kuunnella ja kysellä ihmisiltä mitä heille kuuluu. Ei vaan small talkkina, vaan aidosti tietää, että mitä heille kuuluu. Minulle ei kelpaa yhden sanan vastaus, tiedän kyllä jos valehtelet. Näen sen silmistäsi. Tiedän, jos mieltäsi painaa jokin asia ja olen aina valmis kuuntelemaan. Minulle on enemmänkin loukkaus, jos minulle ei uskalla avautua aisioista. Rakastan jos minulle sanotaan, että kun minulle on niin helppo puhua ja olen luotettava. Rakastan sitä niin paljon.

Minulla on yleisesti ottaen oravan keskittymiskyky, mutta kun luovuus iskee, voin tuntikausiksi unohtua flow-tilaan. En pysty lopettamaan tekemistäni ja en näe enkä kuule mitään ympärilläni. En tunne nälkää, janoa tai vessahätää. Normaalisti tunnen kehoni tarpeet ja toiminnot liiankin hyvin. Nälän sietoni on normaalisti heikkoa ja vessassa ramppaan jatkuvasti. Flow-tila on kuiten aivan asia erikseen. Flow-tila on ihana <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rakastan sääntöjä mutta vihaan ohjeita. Yleiset säännöt ja lait pitävät yllä järjestystä. En voi sietää, jos joku kuvittelee olevansa yleisten sääntöjen yläpuolella. Säännöille on syynsä ja niitä tulee noudattaa, muuten maailma on ihan villi länsi. Piste. Mutta en voi sietää jos minua neuvotaan ja minulla usein on äärettömän paha auktoriteettiongelma. Minun todella täytyy kunniottaa henkilöä ja uskoa hänen osaamisensa, jos otan neuvoja häneltä. Ihme kyllä koulussa aina kunnioitin opettajia. Järkytyn jos nykynuoret puhuvat vanhemmilleen tai opettajilleen rumasti, siis ihan järkyttävää! Kuitenkin itselleni pahinta mitä minulle voi tehdä on opastaa ja ohjeistaa kuin minun tulisi tehdä tai elää elämääni. Kysyn kyllä jos tarvitsen apua. Ihan jos sykkeet nousevat nytkin kun mietin, että joku neuvoisi minua jossain. HYI.

Rakastan järjestystä mutta olen sotkuinen. Rakastan kun asiat ovat järjestyksessä, esim. asiakkailleni minulla on selkeät omat kansiot isossa ulkoisessa kovalevyssä. Laitan sinne heti kaiken omaan kansioonsa. Samoin ohjeistukset, kuitit ja kaikki ovat hyvässä tallessa. Meikkini olen kaikki laittanut selkeästi ja siististi esille. Teenkin oman verkkokaupan, jossa myyn akryylisiä kosmetiikkabokseja, joihin saa kaiken kosmetiikkansa esille selkeästi ja siististi. Kun menen ruokakauppaan, olen tehnyt ostoslistan niin, että se seuraa kaupan käytäväjärjestystä. Pasmat menevät täysin sekaisin jos kauppalappu unohtuu kotiin. Kalenteri on oikea käteni ja en selviäisi ilman sitä. Kirjoitan sinne kaiken. Järjestys ja selkeys tuo mielenrauhaa. Ja  toisaalta ihan vaan sairaat kiksit. Rakastan kirjoittaa listoja!! <3 Mutta olen samalla äärettömän sottainen ihminen. Vaatteeni jätän riisumisen jälkeen lattialle, pyyhkeitä löytyy aina ties mistä ja yöpöydälläni on miljoona vesilasia. Jos sotken jotain, en koskaan heti siivoa jälkiäni. Olen aikamoinen sottapytty ja sotken ihan täysin huomaamattani. Jos siivoan maanantaina, viimeistään tiistai-iltana alkaa olemaan jo kaaoksen merkkejä. Työpöytäni on todella sotkuinen, vaikka kansiot ovat selkeästi järjestyksessä ja kaikki oleellinen löytyy heti ja helposti.

P5100345

Olen äärettömän vaikea ihminen ymmärtää. Juuri kun luulit saaneesi käsityksen minusta, rikon sen jollain tapaa. Olen äärettömän naisellinen ja samalla erittäin miehekäs. Olen hauska mutta samalla todella tosikko. Olen äärettömän tarkka ja kriittinen ulkonäöstäni mutta samalla voin ilman ongelmaa mennä ilman meikkiä, kakkaisissa verkkareissa ihmisten ilmoille. Olen ikiliikkuja, olen ikuinen paradoksi. Kaltaiselleni ihmiselle se, että joku ymmärtää minua, tuntuu lähestulkoon lottovoitolta.

Ja viimeisenä, ihminen joko inspiroituu minusta tai pelkää minua, rakastaa tai vihaa minua. Harvoin on välimuotoja.

<3:lla 

Pauliina

P.S. INFJ:n yleinen kuvaus täällä. Samasta paikasta pääset myös testaamaan oman persoonallisuutesi. Klikkaa yläkulmasta kohtaa persoonallisuustesti.

 

24 Comments

  1. Jassu sanoo:

    En edes tiedä mistä aloittaisin. Olet niin innostava ja rohkea kun kirjoitat asioista avoimesti 🙂 Tälläisillä pohtivilla kirjoituksilla saat minutkin miettimään omaa itseäni ja sitä millainen olen ja millainen tiedän itseni olevan. Se on jännä kun joskus koittaa olla “erilainen” kuin oikeasti on, eikä välitä siitä että oma mieli koittaa vinkkailla että hei, et sä nyt halua tehdä näin. Jos siitä piittaamatta vain tekee jotain itselle ei niin ominaista, niin jälkeenpäin sitä huomaakin että olis vaan taas pitänyt kuunnella omaa itseään ja olla ihan vain oma itsensä ja hoitaa asiat omalla tavalla. On se vaan hieno tunne kun ymmärtää, että taas oppi itsestään jotain uutta ja voi taas paremmin ymmärtää millainen on ja miksi toimii tietyllä tavalla.

    Samalla kun oppii lisää itsestään, osaa myös tulkita muita ihmisiä paremmin ja ymmärtää heidän toimintatapojaan. Enää en esimerkiksi luokittele ihmisiä suoraan heidän käytöksensä perusteella, vaan olen oppinut näkemään mitä siellä taustalla voi olla. Esimerkiksi se, että juuri ne ihmiset jotka vaikuttavat itsevarmimilta ja ovat kovaan ääneen arvostelemassa muita, ovatkin juuri niitä epävarmimpia. Usein oma “paremmuus” pitää yrittää kaivaa esiin vaikka sitten alentamalla kaikki muut. Kun oppii katsomaan taustalle, on vaikeitakin ihmisiä helpompi ymmärtää.

    Loppuun haluan vielä kertoa, että olet aivan valtavan innoittava persoona! Se että aina avoimesti puhut itsestäsi ja asioistasi ja annat itsestäsi paljon on todella rohkeaa 🙂 Ja huumorintajusi ja positiivisuutesi on ihan mahtavaa 😀 Hyvänä esimerkkinä snapchatista kun kahvikone ei toiminut, päätit että sitten vedetään kuvituskahvit. Ihan loistava asenne! Näytät niin hyvää esimerkkiä, että sulta saa aina hyvän mielen ja rohkeutta olla just oma itsensä 🙂
    Kiitos.

    • Kyllä, on kannattavinta olla ihan oma itsensä. Sitten ei tarvitse jälkeenpäin miettiä, että olisiko tehnyt jotain toisin. Kun on oma itsensä, on helpompi ns. jalostaa itseään ja ominaisuuksiaan. Itse yritän aina kovasti kasvattaa kärsivällisyyttäni.. siihen vain tarvitaan kärsivällisyyttä! 😀

      Nimenomaan, taustat ja ne oikeat syyt käytökselle auttavat ymmärtämään muiden käytöstä. Kusipää ei aina ole pelkkä kusipää, vaan taustalla voi olla traumoja tai epävarmuuksia. Toki, huonoa käytöstä ei tulee liikaa selitellä, mutta se on iso apu kun yrittää ymmärtää maailmaa ja muiden käytöstä.

      Hahah! Ainiin kuvituskahvit! 😀 Kiitos hurjasti <3 <3

  2. Lotta sanoo:

    Ihan jokainen, valehtelematta jokainen kohta, suoraan mun suusta. Vähän jopa pelottavaa 😀 sä oot tsempannu mua niin paljon ymmärtämään itseäni, meidänlaisia kun voi olla hyvinkin vaikea ymmärtää :)<3

    • Oikeasti? Et oo tosissas? 😀 😀

      Ihana kuulla <3 Sanos muuta, kun ei itsekkään vielä ihan kaikkea ymmärrä. 😀

      • Lotta sanoo:

        Jep, luin tota sillain että ei hitto, mä ajattelen just tasan noin ja mä olen just tollanen, ihana kuulla et se oikeesti vaan kuuluu tietyn luonteisille tyypeille! Aina tuntetu epävarmuutta mutta tää avas taas silmiä 🙂 kiitos <3 olis ihana tavata sut kyllä joskus *sydänsilmäemoji*

  3. teija sanoo:

    Oho. Löyty ihminen joka on samanlainen kuin mä. Niin tajusin!

  4. Vera sanoo:

    Ei vitsi mikä postaus! Kaikessa ristiriitaisuudessaan ihan ku mun suusta, voin samaistua täysin ihan kaikkeen. Tossa tuli myös monta sellasta pointtia mitä en oo tullu ajatelleeksi ja nyt koin vaan sellasia kunnon ahaa-elämyksiä.

    Oon huomannut kanssa et ihmisille on yleisesti hirveen vaikeeta ymmärtää se, että vaikka en jaksa olla usein ihmisten kanssa varsinkaan pitkiä aikoj, niin se ei kuitenkaan tarkota ettenkö heistä pitäisi. Suurin osa pitää mua varmaan ihmisvihaajana. Niin mä tosin pidin itsekin, ennen kuin tajusin et ehei, ei se niin mee.

    Ihanaa kun jaksat ja haluat kirjoittaa näinkin henkilökohtasista asioista. Saan susta ihan mielettömästi voimaa, varsinkin tällaisista postauksista. Kiitos <3

  5. minä sanoo:

    *Aivan kuin minun suustani!

  6. Minna sanoo:

    Wow… lähes kaikki kohdat osu aika kohdilleen. Ainoa, mihin en täysin pystyny samaistumaan oli toi yksin viihtyminen. Luulen että oon ennen viihtynyt yksin, mutta viime vuosina elämä on heitellyt aika lujaa ja pistänyt pään vähän turhan negatiivisella raiteelle ja niinkun sanoit myös ne viha ja surukin tuntuu ihan fyysisesti.
    Olipas pysäyttävä lukukokemus. Oon tässä jo aika pitkään (ja varmaan enemmän tai vähemmän koko elämäni) miettinyt sitä, että minkälainen olen ja miten haluaisin olla vähemmän itsenilainen ja olla niinkuin kaikki muut (tai niinkuin ne vaikuttaa olevan). Mietin tossa myös just eilen, että oon varmaan ihan yksin tässä maailmassa näiden mun luonteenpiirteiden ja ominaisuuksien kanssa. xD ja et vitsi kun olis samanlaisia ihmisiä olemassa. Jotka tajuis mua ( tiedän että mun mies tajuaa ja osin just sen takia rakastaakin, mutta ei pysty tajuamaan oman kokemuksen kautta koska on ihan päinvastaista persoonallisuustyyppiä.)

    Kiitos tästä postauksesta. On ihanaa, miten uskallat olla noin raadollisen rehellinen ja kertoa myös persoonallisuutesi negatiivisista puolista. Voin kompata edellistä lukijaa että ihan kaikki kohdat kolahti. Oikeudentunto, siltojen polttaminen, kuuntelijana oleminen ja muille hyvän mielen tuottaminen, muiden seuraan sopeutuminen (mulla muuttuu esim. murre tosi nopeesti ja ihan tiedostamatta), mulla on välillä jopa oikeesti ahdistanu se et kuka mä oikein oon kun sopeudun niin helposti joka paikkaan. En viitti ees alkaa luettelee kaikkee, mut halusin vaan jakaa tän ilon siitä et mun kaltaisia on muitakin 🙂 kiitos!

  7. Iiris sanoo:

    Sama fiilis kun edellisellä kommentoijalla! Kaikki kohdat täsmää muhun, olipa mielenkiintoinen postaus. Wau. Kiitos :)<3

  8. Julia sanoo:

    Vitsi mikä teksti! Siis aivan upea! Pystyn niiiin samaistumaan moneen kohtaan tuossa tekstissä, erityisesti muiden ihmisten kanssa olemiseen – miten se voi olla todella uuvuttavaa tai todella antoisaa. Allekirjoitan täysin sen, että pitää olla turvallinen ympäristö jotta minusta saa jotain irti ja uskallan olla oma itseni. Olen aina miettinyt olenko silloinkin oma itseni kun olen tarkkailija, tai ei-niin-turvallisessa ympäristössä, mutta kiitos että autoit ymmärtämään että kyllä, silloinkin olen oma itseni, mukaudun vain aina tilanteeseen. Iso kiitos siis tekstistäsi! Ja vielä, tunnistan tuosta ostoslistatarinastasi myös itseni ihan täysin! Sen lisäksi minun pitää aina laittaa tavarat liukuhihnallekin tietyssä järjestyksessä, jotta ostoskassin täyttäminen olisi helpointa – painavat alle ja kevyest ostokset päälle!

    Mukavaa kesän jatkoa! 🙂

  9. Lotta sanoo:

    Nyt ollaan jännän äärellä.. Kuin olisin itse kirjoittanut ylläolevan tekstin. Erittäin hyvä kirjoitus ja ennen kaikkea lohduttavaa tietää, että meitä on useampiakin! Kiitos. 🙂 Monesti yksin ollessa kotona käy niin, että kaipaisin seuraa ja sitten vihdoin kun pääsee ihmisten ilmoille, niin huomaa ajattelevansa jossain kohtaa, että kunpa pääsisin vain kotiin. 😀

  10. Sini sanoo:

    Kyllä, kyllä, kyllä! Oon itsekin tehnyt tuon persoonallisuustestin aikanaan ja se vastas kyllä moniin itseä askarruttaneisiin kysymyksiin siitä, miksi olen tällainen. On ihana pystyä samaistumaan näin vahvasti toiseen ihmiseen, onneksi meitä on muitakin <3

  11. Lv sanoo:

    Hallelujaa, tää planeetta kantaa siis muitakin samanlaisia otuksia.
    Tuntuu, että “rentouttavasta” perhejuhannuksesta selviäminen on vielä kesken.
    Se ihmishäly alkaa tosissaan ahdistamaan jos sitä ei halutessaan pääse karkuun.
    Oma aika ja etenkin lepo. Se on mieletöntä miten on löytäny ympärilleen ihmisen joka viihtyy huomattavasti enemmän porukoissa mutta ymmärtää silti täysin.
    Koti on se turvasatama missä voi omien ajatusten kanssa olla turvassa.

  12. Sanna sanoo:

    Voi töttöröö siuta ja tätä tekstiä 😀
    Muutaman kohdan joudun kyllä niiiiiin allekirjottaa vaikka en muka koskaa ikinä vois luokitella itteeni introvertiks.
    Oon varmaan joku sekotus intro ja ekstroverttiä 😀
    Mutta tosiaan ihan piti jakaa tämä facebookissa kyllä. Ihana sie 🙂

  13. Leena sanoo:

    En oo tainnut ennen kommentoida, vaikka aika ahkerasti luenkin sun blogia, mut nyt on pakko toisena INFJ-tyyppinä huhuilla. 🙂

    Tunnistan tosi paljon itessäni noita samoja piirteitä, joista kirjoitit. Ihan kaikkea en täysin allekirjoita mut samanlaista on paljon. Tarviin paljon yksinoloaikaa, jotta saan ladattua akut ja jaksan taas olla ihmisten kanssa, enkä viihdy isoissa porukoissa varsinkaan, jos on paljon tuntemattomia ihmisiä. En jaksa ylläpitää laajaa kaveripiirä enkä meinaa ymmärtää, miten jollain voi olla todella monta ystävää ja kaveria. Arvostan siisteyttä, järjestystä, järjestelmällisyyttä, listoja, systeemejä – en oo todellakaan siivousintoilija mutta poikaystävän mielestä mulla on pakkomielle järjestyksen ylläpitämiseen ja kontrolloimiseen. 😀 Ohjeista ja säännöistä tykkään, kunhan ne on mun laatimia (ja mun mielestä mun antama ohje on sääntö, jota tulee noudattaa 😀 ) tai kunhan pystyn ymmärtämään syyt niiden taustalla tai arvostan niiden laatijaa riittävästi. En mä silti halua käskeä ja komentaa, mä haluaisin neuvoa ihmisiä ja saada sitä kautta hyvää aikaiseksi. Pohtiminen, analysoiminen, miettiminen, ah miten ihanaa! 🙂 Toisaalta ylianalysoimisestakaan ei aina tuu yhtään hyvä mieli tai helpottunut olo. Yritän olla järki-ihminen, mut käyn tosi voimakkaasti tunteilla ja oikeestaan en kyllä haluais tästä voimakkaasti tuntemisesta eroonkaan, vaikka se välillä ois helpompaa.

    Jostain tämmösestä persoonallisuustestistä luin, että INFJ voi haluta olla muuta kuin on, siis yrittää introverttina muuttaakin itsensä ekstrovertiksi jne. Tää jotenkin kolahti muhun. Luulen että osa siitä ristiriitaisuudesta voi liittyä tällaiseen. Mä ainakin selkeästi tavoittelen sitä, että oisin ekstrovertimpi ja rationaalisempi, ja osittain pystynkin siihen, kunnes paukut loppuu ja itken väsymystä yksin jossain sohvan nurkassa miettien, et miks oon tämmönen. Musta voi myös saada sen kuvan, että oon tosi kylmä ja ilkeä, vaikka en pidä itteeni yhtään sellaisena. Toisaalta jotkut luulee, että olen todella ekstrovertti. 😀 Nää kaikki jännät käsitykset riippuu siitä, minkälaisia puolia ne ihmiset on musta nähneet, minkälaiseen tilanteeseen itseni oon sillon aina sopeuttanut. Puhuit tuosta sopeutumisesta tai sulautumisesta ja mä oon samaa mieltä sun kanssa, ettei se ole feikkiyttä, se on pelisilmää. Ois eri asia, jos tilanteeseen sopeutumisen motiivina ois oman edun tavoittelu, mut siinä tosiaan on taustalla ihan muuta.

    Mun piti kirjoittaa lyhyemmin mut näköjään tästä aiheesta en osaa kirjoittaa lyhyesti… 😀 Tosi kiva, että kirjoitit tän postauksen. 🙂

  14. Johanna sanoo:

    Aivan mahtava kirjoitus jälleen!
    Ihmeellisintä tekstissäsi oli se, että olisin voinut kirjoittaa itsestäni aivan samanlaisen. Muut eivät ehkä niin kovasti näe erakkoluonnettani, mutta lähimmät ystävät sen tietävät.
    Rakastan yksin olemista ja tarvitsenkin sitä todella paljon. Sosiaaliset tilanteet kuluttavat paljon, vaikka samalla saan niistä kyllä energiaakin. Olen itse ymmärtänyt, että sosiaaliset tilanteet joissa saan olla oma itseni rentoutuneesti, tuovat energiaa ja tilanteet joissa on paljon uusia ihmisiä, enkä ole luontevasti jutussa mukana ovat kaikkein kuluttavimpia.

    VIelä kerran, aivan mahtava kirjoitus jälleen ja blogisi on kyllä niin mun suosikki. Olet suurin inspiraation lähteeni!

  15. Leena sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus! Olen ihan samanlainen!:D hehehee

  16. soulmate sanoo:

    Olet ihan melkein kuin mun sielunsisko! Tultaisi varmaan joko todella hyvin toimeen sun kanssa tai sitten ei ollenkaan. Välillä miettii, että jos olisi kaksi mua, niin joko oltaisi todellakin hyvää pataa tai sitten en todellakaan jaksaisi katsella tämmöstä samanlaista.

    Mä oon kans mielettömän sosiaalinen, mutta tavallaan myös hyvinkin ujo. Täydellisen tutussa porukassa loistan keskipisteenä ja kauheana turhan pälättäjänä, mutta edes yhden ihmisen tekemä vieraus ryhmässä saa mut hyvinkin varautuneeksi ja puhun vain harvoin ja ajattelen paljon mitä sanon, jos sanon ollenkaan. Usein olenkin vaan tarkkailija.

    Rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja rakastan esim. treffejä. Tutustuminen on ihan parasta. Rakastan puhua syvällisiä ja keskustella oikeista asioista. Small talkki saa mut hyvinkin uupuneeksi. Rakastan kuunnella ihmisiä. Jopa kerran humalassa, jaksoin kuunnella yhden puolituttuni päiväkirjaa, jota hän luki mulle noin 3 tuntia putkeen enkä puhunut mitään. Jaksoin kuunnella hänen tarinoitaan, vaikkei kaveri ole mulle kuin tuttu, ihan kaikella keskittymisellä ja muistaisin varmaan vieläkin ulkoa koko tarinan.

    Rakastan kuunnella ihmisiä. Tänään oltiin työkavereitten kanssa syömässä, siinä hurahtikin nelisen tuntia. Mä mietin jälkeenpäin, etten mä tainut puhua koko 4 h tuokion aikana kuin ehkä 10 virikettä, mutta silti mulla oli mielettömän hauskaa ja mun mielestä on ihana kuunnella ihmisiä. Aika meni kuin siivillä. Joskus oon ajatellut, että oon tosi huono ihminen tms, mutta vanhemmitten oon alkanut tajuamaan että oon aika spesiaali henkilö ja se pitäisi olla vaan lahja. Rakastan kaikkia elämäntarinoita ja muitakin tarinoita, kyselen paljon ja oon kiinnostunut kaikesta. Elämä tuntuu musta mielettömän mielenkiintoselta!

    Tarvitsen paljon omaa aikaa, tuun myös samalla lailla kärttyiseksi kuin sä kerroit tulevasi, jos en sitä saa.

    Mulla on muutama tärkeä sydän ystävä, jotka ovat luonteeltaan AIVAN erilaisia kuin mä. Olemme melkein kuin yö ja päivä. Sen takia heidän kanssaan viihdynkin.

    • Patu sanoo:

      Olen aina miettinyt samaa, että tulisiko sitä toimeen täysin samanlaisen ihmisen kanssa kuin itse, vai ei! 😀 Luultavasti tulisi, koska ymmärtäisi toista niin hyvin. Mutta toisaalta, kun tietää olevansa myös aika kompleksi luonne, tietyt asiat voisivat myös ärsyttää, haha.

      Rakastan sanontaa, että kun puhut, kertaat vain jo sitä mitä osaat. Mutta kun kuuntelet, voit oppia jotain uutta. Koen, että jos kuulen jonkun ihmisen elämäntarinan, opin niin paljon uutta, vaikka en ole itse sitä elämää kokenut.

      Itsellä myös ehkä tuo, että ystävät ovat hyvin erilaisia kuin minä. Tunnun kerääväni ympärilleni ekstroverttejä enimmäkseen. 😀

      Kiitos kommentistasi sielunsisko <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *