Ravintovalmentajan suositus aamupalaan
21.9.2016
Cubie <3 Henry Harjusola
1.10.2016
Show all

Sisältää affiliate-linkin

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.

 

p1010011_fotor

Elämässä tulee hetkiä, jolloin ajattelet, että et selviä. Mutta sitten vain selviät.

Meissä asuu paljon enemmän voimaa, kuin mitä itse ikinä uskomme. Meissä asuu samaan aikaan niin vahvuus kuin heikkous. Me voimme olla heikkoja, jos meidän ei ole pakko jaksaa. Mutta silloin, kun ainoa vaihtoehto on olla vahva, vahva on se mitä olemme.

Olen elämäntilanteessa, jossa henkinen vahvuuteni punnitaan. Ei ole kuin vaihtoehtoa olla vahva, olla soturi. Hetkiä, jotka muuttavat sinua ja tekevät sinusta sinun. Tärkeä osa elämäntarinaasi, joka rakentaa sinusta sen ihmisen, joka tulet olemaan.

Voisin katkeroitua, voisin vihata maailmaa. Mutta siihen en suostu, en ikinä.

p1010024_fotor

Elämme vain kerran, ainoan yhden kerran. Taivaasta en tiedä, eikä oikeasti tiedä kukaan muukaan. Mutta se mitä me voimme tehdä ja minkä me tiedämme, on elää jokainen päivä, niin kuin se olisi viimeinen. Siihen ei kuulu raha, siihen ei kuulu omaisuus. Siihen kuuluu rakkaus, välittäminen ja se, että on hyvä ihminen.

Jos kuolisit huomenna, olisitko tyytyväinen elettyyn elämääsi? Kuka sinua jäisi kaipaamaan ja miksi? Onko sinulla enemmän ystäviä vai vihamiehiä. Olisitko elänyt elämääsi itsellesi vai jollekkin muulle. Miten olet viettänyt elämäsi ja oletko siihen tyytyväinen.

Nämä ovat kysymyksiä, joihin tulee aika ajoin palata. Elämää on niin helppo vain elää ja kangistua kaavoihin. Mutta mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeää? Se ei ole autojesi hintalappu tai tuttujesi lukumäärä. Se on henkinen pääomasi. Se, kuinka hyvä ihminen olet ja mitä olet tehnyt auttaaksesi muita. Se, oletko aidosti onnellinen ja hyvä ihminen.

Muistakaa puhua ääneen rakkaudesta, muistakaa sanoa kiitos ja anteeksi. Muistakaa olla läsnä ja välittää. Jos on jotain, mitä haluat muuttaa ja pystyt sen muuttamaan, muuta se. Elämää on ihan turha viettää vain murehtimalla. Suurimpaan osaan asioista ihminen pystyy itse omalla käytöksellään tai vähintään omalla asenteellaan vaikuttamaan. Muilla asioilla ei ole edes väliä, koska miksi murehtia niistä, mitä emme voi muuttaa. Surra saa ja itkeä saa. Elämä on tunteita varten. Niistä tiedämme, että elämme täyttä elämää. Mutta asioiden etukäteen murehtiminen ja elämänsä elämättä jättäminen ovat asioita erikseen. Kuitenkin suurin osa asioista, joita murehdimme, ei käy toteen. Toteen käyvät ne, joita emme tulleet edes ajatelleeksi. Mutta sillä välin, elämää ehtii elää ja elämästä ehtii nauttimaan.

Itse haluan elää lopun elämäni niin, että sanon ääneen tunteeni, rakastan lujaa ja olen hyvä ihminen. Jos kuolisin huomenna, olisin käyttänyt liikaa aikaa turhien asioiden murehtimiseen; painoni, ulkonäköni, se mitä minusta ajatellaan, työasioiden ja muiden loppupeleissä pienien ja turhien asioiden murehtimiseen. Kun murehtiminen ei kuitenkaan vie asioita eteenpäin, teot vievät. On normaalia olla huolissaan ja pohtia asioita, mutta koko elämäänsä siihen ei kannatta käyttää. Elämä vie ja elämä tuo. Ainoa mitä voimme siinä välissä tehdä, on elää parasta mahdollista elämää.

Sitä ei mitata, että kuka on saanut tarpeeksi kantaakseen. Mutta raskainkin taakka tekee meistä sotureita, selviytyjiä. Helpoin tie ei ole vahvoja varten.

p1010023_fotor*TAKKI TÄÄLTÄ

Uskon vakaasti, että kaikella on merkityksensä. Vaikka me emme sitä näkisi tai ymmärtäisi, vaikka juuri nyt se repisi sydämen irti rinnasta, joku muu tietää vastauksen. Jokainen asia, jokainen muutos, jokainen ilo ja jokainen suru vie meitä oikeaan suuntaan. Ainoa mitä voimme tehdä, on ottaa elämän heittelyt vastaan. On omasta asenteestamme kiinni, katkeroidummeko vai kasvammeko niistä vahvemmiksi.

Minä olen selviytyjä, olen soturi.

7 Comments

  1. Tuuli sanoo:

    ❤❤❤

  2. emmakaisa sanoo:

    <3 <3 <3

  3. Papana sanoo:

    <3

  4. Jenna sanoo:

    Tämä kirjoitus tuli kuin nakutettu oikeaan aikaan. Mulla on ehkä tässä ollut elämäni rankimmat pari kuukautta, ja tällä hetkellä loppua ei näy. Elämä potkii ja koettelee oikein olan takaa. Mahtunut kyllä ihan loistavia ilon hetkiäkin, joista on saanut voimaa revittyä.
    Mä oon myös tässä ymmärtänyt miten, joku voi helposti addiktoitua johonkin. Jos ei ole tukiverkkoa, on yksin eikä osaa hakea apua niin nyt ymmärrän miten helppo siihen pulloon voisi retkahtaa. Omaksi onnekseni mulla on ihan mahtavat ystävät ja tukiverkko, joiden kanssa on tässä tullut turistua ja pillitettyä useastikin.

    Tällä hetkellä ei oo muuta mahdollisuutta kuin kaivaa se kuuluisa suomalainen sisu ja painaa läpi harmaan kiven. Ei onneksi tarvitse sitä yksin tehdä vaan ystävät kannattelee tässä matkan varrella. Välillä miettii että luovuttaminen olisi vaan helpompaa, mutta ei oma luonne anna periksi sitä tehdä. Nyt elämässä oleva tumma pilvi tuntuu kauhealta, mutta jossain välissä varmaan tulen huomaamaan että tästäkin opin jotain. Itseasiassa olenkin jo oppinut, että oon vahvempi kuin luulinkaan ja ystävien tuki on kultaakin kalliimpaa nyt.

    Kiitos siis oikein kannustavasta postauksesta.

  5. Terhi sanoo:

    💜💜

  6. Rose sanoo:

    <3 Sinä olet vahva nainen, mitä ikinä onkaan tapahtunut lähetän paljon voimia.

  7. Hm sanoo:

    Kolahti jotenkin aika syvälle tämä teksti.. Olen viime viikot paininut surun kanssa, miettien menetänkö elämäni rakkaimman ihmisen ja miten asiat voisivat palata ennalleen.

    Kovasti jaksamista sinne <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *