Laihdutuksen aloittaminen
31.5.2014Juhannus kuvin
26.6.2014Pääsykokeet on ohi ja kaikennäköistä vipinää on taas ollut tässä viimeaikoina. Päällimmäisenä keissinä oli tuo minun ihme turpoaminen. 😀
Eli ihan muutamassa päivässä mun kroppa imppas 10kg nesteitä. Ilman mitään selkeää syytä. Ramppasin lääkärissä ja verikokeissa ja mitään ei löytynyt. Koutsin kanssa päädyttiin siihe, että sen on pakko olla ollut stressiä ja nyt mun pitää oppia ottaa iisimmin.
Avokin veljen ylppärijuhlatkin jäi välistä, kun näytin kertakaikkiaan niin kamalalta ja olokin oli sen mukainen. Väsytti vaan hirveästi ja joka paikkaan koski.
Yhyy, tollanen ihana mekko (asos.com) jäi toistaiseksi vielä käyttämättä. Tuossa en siis vielä ole turvonnut. 😀
Ja puff! Turvotus!
Mulla on muutenkin oikeesti maailman universumin historian rummimmat kädet, niin voi moro, kun ne vielä turpos 😀 
Jee, jokaisen naisen lempparitauti olis varmaan tää.. Normaalilukema siis melkein 10kg vähemmän. Naureskeltiin Koutsin kanssa et nyt on aika kova bulkki päällä. 😀
Ja sitten puff! Turvotus alkoi lähtemään.
Tässä kädet jo aikalailla normaalitilassa.
Pääsykokeet stressas ja jännitti iiiiiihan hirveesti ja tää turpoominen lähtikin siitä, kun sain kutsun sinne pääsykokeisiin ja loppu aikalailla kun kokeet oli ohi. 😀
Plus muutto ja kaikki, niin ei ihmekkään, että taas vähän poltettiin kynttilää molemmista päistä. Koutsi käski nyt ottaan ihan reilusti vapaata salista, saamaan pää kuntoon ja opetteleen olemaan niin paljoa stressaamatta. Vaikka siis treeniä ei ole ollut liikaa ja treeni ei ole minulle koskaan tuottanut stressiä, päinvastoin, mutta kun ei siellä salillakaan niitä tuloksia tule jos kroppa on muista asioista ihan stresseissä.
Oon aina ollu tosi kova stressaamaan ja odotan itteltäni tosi paljon. Tää massakausi on ollut aika floppi, koska oon ollu niin paljon kipee – ja miksi oon ollut niin paljon kipeenä – koska stressaan niin herkästi. Tai, no tottakai lenssuja tulee ja menee, mutta laskeehan kova stressi vastustuskykyä.
Voihan tuollaiseen turpoamiseen olla miljoona syytä. Voihan olla, että se oli allerginen reaktio tai nokkosrokko, minkä vissiin yleisin aiheuttaja on juurikin stressi.
Positiivista on kuitenki se, että verikokeista ei löytynyt mitään ja ei tarvitse ottaa mitään lääkityksiä käyttöön. 🙂
Nyt varuiksi, opettelen ottamaan vähän rennomin ja asennoitumaan asioihin erilailla. Varsinkin jos kisaamista miettii, niin eihän sitä pokaalia voiteta stressaamalla, vaan oikealla asenteella ja kovalla työllä.
Eli, pidän yllä silti tämän kunnianhimoni, mutta muistan myös hengittää ja levätä välillä. Nukkua pitkään kun nukuttaa ja huoltaa kroppaani (ja päätä).
Koutsi itse kisasi toissa vuonna ja nyt taas on kisaamassa tänä vuonna ja hän sanoo nyt isoimmaksi eroksi kisojen välillä sen, että nyt hänellä on pää kunnossa. Nyt hän osaa olla stressamatta turhia ja yrittää vaan kokoajan parhaansa. Tai ei edes yritä vaan tekee parhaansa. Ja katsoo sitten mihin se riittää.
Mulla on aina se “ongelma”, että kun haluaisin tehdä kaiken, mitä teen, ihan satasella. Ja siihen pystyykin, jos ei ns. lataa lautastaan liian täyteen ja osaa asennoitua asioihin oikein.
Mutta tosiaan, oon aina ollut kova stressaan ja varsinkin jännittään. Jo lapseni kärsin usein kamalista vatsakivuista, kun vaikka kouluunmeneminen tai esitelmän pitäminen jännitti. Saatoin menettää yöunia jo lapsena stressin takia.
Tuokin on sellainen asia ja luonteenpiirre, mitä todellakin voi harjoittaa. Ensimmäinen asia on se, että päästää irti sellaisista asioista, mihin ei voi vaikuttaa. Ja mulle se on tosi vaikeeta. Saatan kantaa harteillani maailman murheita, esim. naisten asema monissa maissa ja herkkänä ihmisenä, jos näen tai kuulen, että jotain eläintä on kaltoinkohdeltu, niin se painaa mun mieltä pitkään. Tietynlaisia asioita en osaa vain sivuuttaa mielestäni. Mutta voin opetella siihen, että turhaa stressaan niitä, kun just nyt en voi vaikuttaa asiaan mitenkään.
Itseeni kohdistuvan kritiikin kanssa olen ehdottomasti kasvattanut paksumman nahan ja osaan jo kaukaa erottaa, että mikä on rakentavaa kritiikkiä ja mikä vain silkkaa kusipäisyyttä. Tämä tulee myös siitä, että olen hurjasti kasvattanut viimevuosien aikana itsevarmuutta. Nimenomaan varmuutta itsestäni. Ja silloin kun tiedät, kuka ja mitä olet, voit varmemmin pysyä tekojesi ja sanojesi takana, ja jos joku sinua epäilee, ei se paljoa hetkauta.
Olen mestari sukkeroimaan itseni kunnon stressipalloksi (näköjään kirjaimellisesti), mutta nyt alan myös työstämään sitä itsessäni. Elämästä tulee pian innotonta suorittamista jos kaikki aiheuttaa vain stressiä. Minun pitää oppia enemmän nauttimaan siitä, mitä teen. Samalla kun annan parhaani.
Kun sain kutsun pääsykokeisiin, reaktioni oli: “Ei, ei, ei, ei. Mitä jos en nyt pääse? Mitä jos en osaa? mitä jos, mitä jos, mitä jos????”
Huh. Pitäisi vaan oppia pitämään pää kylmänä ja miettiä tilanteita, sitten vasta kun ne ovat ajankohtaisia, eikä stressata ja jossitella tulevaa jo kauan ennen.
Stressinlievitystä
Laittauduin! Pitkästä aikaa. Oli kyllä ihan liian kuuma päivä tollaselle sotamaalille. 😀
Ensiapuna menin hyvän ystäväni kanssa kaupungille shoppailemaan ja sushille.
Loisto paikka toi Sakura. Siellä sai lounasaikaan 12€:lla syödä buffetista niin paljon kun lähtee. And you know me, I’m down for that.
Siistiä, kun pääsi kokeileen kaikkia erilaisia susheja ja valikoima oli tuolla kivan kattava. Kun en oo kuitenkaan vielä niin paljoa sushia syönyt, että osaisin tilata jonkun tietyn hyvän setin.
Ihana Jessica <3
Jaa syätiinkö!
Shoppailua!
Löysin vihdoin itselleni sopivat arskat tuolta ihme hipsterimuodin keskeltä. 😀
Nää ginan topit on kivoja 🙂
Oon niin pitkään metsästäny hoopseja! Noissa nyt lukee toi music, mutta olkoon. 😀
Iiks, join jopa yhden siiderin!
Manse rulaa! Kadulla tuli vastaan tollasia ihania tanssivia pesukintaita! 😀
Ihan joku sekuntti kuvan ottamisesta joku puudeli veti kauheet närpiöt tolle tyypille. 😀
Iloa antamisesta!
Noniin te kaikki pervot, rauhottukaahan.
Nautin suuresti suuresti, kun voin tehdä jonkun iloiseksi ja kun voin tehdä jotain piristääkseni toisen päivää. Pikkustressikiukutteluiden jälkeen, ajattelin hyvittää tekoni ja yllättää avokin. 😀 Minulla oli sopivasti vapaata, niin siivosin kämpän lattiasta kattoon, kävin shoppailemassa makkariin vikoja sisutusjuttuja ja ostin avokille sen lempiherkkuja. WIFEY MATERIAL!
Ostin PÖLLÖN, koska oon niin PÖLLÖ. 
Pistin sille verkkaritkin valmiiks oottaan kun se tulee töistä kotiin. 😀
Rrrrakastan kynttilöitä, varsinkin Ikean kynttilöitä!
Ja sinne meinas heti mennä Herra Pöllö!!
😛
“Mä mitää tehny..”
“En siis oikeesti mitään…”
Sauna tulille!
Ilman on ankee, mutta järvi näkyy saunasta. 😀 <3
Ja hei ihania nää Ikean pakasteruoat! Sain samalla nopeesti mukaan myös ruokaa miehelle.
Eli, stressistä eroon!
Nyt ollaan siis selättämässä stressi ja nyt alan opetteleen vähän löysään mun nutturaa.
Näyttääkö heti löysemmältä? 😀
Tuun edelleen oleen ihan pirun kunnianhimoinen ihminen, mutta yritän etten enää tekisi sitä terveyteni kustannuksella ja nyt alan ottamaan rennommin.
Tässä on muuten vielä kun lupasin kuvia siskostani, kun se kävi ottamassa Liisalla ripset ja kynnet häitään varten. 🙂
kaunis siskoni <3
<3
23 Comments
Huiiii toi 10kg turpoominen, todella pelottava reaktio! :oo Ihmiskeho on kyllä jännä.
Tosi hyvät noi arskat! Mä tilaan aina eBaysta, ku en kaupoista yleensä löydä hyviä. Eikä ne halvat hinnatkaa haittaa, vaik joutuu vähä oottelee aina tilausta. 🙂
Jep! Sas muuta. 😀
Hitsi ku kaikki hehkuttaa tota ebayta, mut en oo vielä osannu tutustua siihen.. täytyy varmaan ottaa nyt se ihan asiakseni ottaa selvää, mitä kaikkea sieltä löytyy! 😀
Arvaa kuka kans sai määräyksen ottaa vähän iisimmin ja opetella olemaan stressaamatta……
Mullaki stressihormonit niin korkeella että ei meinaa kilpirauhaslääkitys toimia.
Ärsyttävää kun täytyy aina tavoitella täydellisyyttä. Tai siis ihan hyvähän se olis, jos osais tehdä sen ilman tota stressaamista.
Mulla alko tulee iha ihme pakko-oireita. Semmoista tarkistelua ja varmistelua, ihan turhista asioista. Alko kaikki mahdollinen tekeminen stressaamaan.
Nyt oon tän viikon iha tietoisesti höllänny. Ens viikon (ja ehkä seuraavanki, kattoo ny mimmoinen fiilis OIKEESTI pään sisällä on) meinaan ottaa iisisti myös liikuntojen suhteen. Varmaan pikku salitauko oikeesti tekis terää. Täytyy opetella kuuntelemaan itseään ja kroppaansa. Joskus on vaan levättävä, kunnolla.
Tsemiä Pauliina, oot huikee! <3
Ei hitto! Sinäkin.
Joo, ihan sama juttu. Ja asioiden turhaa vellomista ja etukäteen stressaamista. Sukkeroin itteni ihan sellaseen hälytystilaan. Ja kun sen tietää, ettei se hyödytä yhtään.
Jep, kyllähän kehon palautuminen treenistä vie voimavaroja ja jos nuppia alkaa kiristään, niin ei se treenikään sit enää maistu hyvältä ja vie vaan ne viimeisetkin energiat.
Täytyy perustaa yhdessä joku loppuun palaneiden akkojen kerho! 😀
Loppuun palaneiden akkojen kerho kuulostaa loistavalta idealta hahah 😀
Olipa taas hyvä postaus! Tykkään kun teet niin kattavia postauksia ja aina niistä tulee hyvä fiilis. Ikinä ei jää postaus silleen kesken, et ajattelis “no tässäkö se nyt oli” 😀
Ja vaimomatskua todellakin, oli vissiin avokki suht onnellisena sun yllätistä, kukapa tollasesta ei olis ;)!
Kuulostaa hyvältä toi rentoutuminen, mäkin kävin toissailtana ihan extempore kavereitten kanssa tanssimassa (jota en oo tehny 1,5v…) ja sain olla tokaa kertaa kavereiden kanssa ilman lasta. Nyt vasta tajusin sen, että kuinka tärkeetä on myös se oma aika ja oma rentoutuminen arjesta ja siitä rutiinista. Muuten voi kadottaa ittensä niin helposti ku menee vaan rutiinilla päivät ja unohtaa oman hyvinvointinsa ja rentoutumisensa 🙂
Kiitos Kuu! <3
Jep, ja ihan se, että kuka oot ilman parisuhdetta, ilman lasta.. kuka oot kun oot itseksesi, on varmasti tärkeää varsinkin teille äiti-immeisille.
Ystävät ja oma-aika on niin tärkeetä. Joskus sitä vaan lipuu siinä arjen kiireessä vaan päivästä toiseen ja elää vaan suorittaen. Hyi.
Ei vitsi kun välittyy niin hyvä fiilis tosta, kun oot laittanut herkkuja miehelles ja kodin tiptop kuntoon! Ja on muuten ihana koti, tykkään sisustustyylistäs ;p
Kiitos! Mäki tykkään kun vihdoin uskalsi sisustaa vähän enemmän, kun edellinen koti oli opiskelija-asunto, joten tiesi, ettei siellä suta lopunikää. Tässä tullaankin varmaan sit asuteleen vähän pidempään ja nyt löysi vihdoin sen oman tyylin sisustaa. 🙂
Kiitos ihanasta blogista kaunokainen 🙂 !! Ihan pakko kysyä, kun itsekkin HIEMAN povekkaampana ihmisenä niin ei meinaa mistään löytyä istuvia rintsikoita? Normaalipainoinen kuitenkin mutta mutta…mistä itse mahdat ostaa vai satsaatko kalliimpien liviliikkeiden tarjontaan? Ihanaa kesää ! 🙂
Kiitos <3
Siis kun kuppikoko on 70F-G, niin eipä tosiaan niitä liivejä löydy ihan joka kaupasta. Sokokselta löytyy hyviä perusliivejä, mutta jos haluaa push-uppeja tai muita vähän hienompia, niin ehdottomasti netistä. Nelly.comista tilasin juuri wonderbran olkaimettomat ja ne on hurrrjan hyvät. Tossa vois muuten olla hyvä postauksen aihe. Melkeinpä kaikki kunnon push-upit, mitä kaupoista löytyy, loppuu d-kokoon. Säkällä löysin kokoa 80E, eli se ei ole kokona oikea, mutta sopii päälle suht hyvin ja ne olivat tän Victoria Silvstedtin mallistoo. Marimeili niminen merkki. 🙂
Ihana postaus!! Oli kyllä niin kivaa ja ehdottomasti pian uudestaan yhessä hengailua 🙂 Se on niin mieltä rauhottavaa kun saa sunkaa purkaa stressiä! <3
Munkin täytyy varmaan vähän tota mies rukkaa hemmotella kun aina sillä ei oo kovin helppoo mun kanssa ! 😀 Sä kyllä kirjotat niin hyvin et sun postauksia jaksais lukee vaikka monta sivua eikä kyllästyis! 🙂
Oot upee ja mahtava vaimoke! <3
Ps. Kommentoin ekaa kertaa et saa nähä osaanko ees lähettää..
Jee, hyvä Jessi! 😀
Ehdottomasti pitää! <3 Joo, ollaan vähän tälläsiä hankalia vaimokkeita, niin pitää muistaa lelliäkkin välillä miesparkoja. 😀
<3
Moikka!! Pakko laittaa viestiä nyt, vaikka pienen hetken vasta seuraillu sun tekemisiä täältä blogin kautta nii entistä enemmä tuntuu että löyty “hengenheimolainen”. Osaan niin samaistua moneen juttuun ja erityisesti tuohon liialliseen stressaamisee ja asioiden huolehtimiseen mihin ei voida vaikuttaa. Kerrotko sitten mullekin kun keksit keinon rentoutua??;) muutenkin tykkään sun tyylistä kirjottaa, tunnut jotenkin niin maanläheiseltä kaverilta:) vaikka mitäpä tässä nyt blogin välityksellä hirveesti voi analysoida:)
Kaiken lisäksi ihailen niin sun kroppaa! Aivan upean työn olet jo tehnyt ja sun vartalonmalli on se mitä itselleniki toivoisin mutta kaikkia ei ole siunattu kauniilla muodoilla oikeassa paikassa 😀
Tsemppaat muutenkin itseäni omassa projektissani aina tämän kautta eteenpäin:) joten tsemppiä sinullekin ja stressitöntä kesää!!!:)
Voi kiitos ja kerron sit heti! 😀
Voi kiitos! Tuo motivoi taas minua jatkamaan bloggailua, kun ihmiset sanovat, että inspiroin heitä. <3
Täälläkin reaktio, HUI! Aikamoinen nestemäärä, muttaonneksi lähtikin. Nyt vaan stressitöntä kesää 🙂
http://outinfitness.fitfashion.fi/
Kiitos! 🙂 ja sanos muuta 😀
Kannattaa todella kiinnittää huomiota tohon stressiin, kaikki kertomasi kuulosti nimittäin tutulta, tosin itsellä erilaisin oirein. Itellä piti ottaa pari kk treenitaukoa talvella, kun alkoi tulla mitä ihmeellisempää oiretta ja alkoi epäilyttää vakavat taudit jo. Mutta ilmeisesti sohvalla lössöäminen auttoi (kun sen tarpeen lopulta tajusi), vaikka kuormaa ei treenillä oltukaan kasattu vaan psyykkisillä asioilla ja kiireellä, deadlineillä jne… Tuota onkin vaikea ihmisille selittää, miksi pitää taukoa treeneistä, jos uupuminen ei sinänsä siitä johdu… Mutta näin se vaan menee, se on helpoin yhtälöstä poistettava osanen. Huomattavasti helpompaa olla reenaamatta kuin toteuttaa päätös “nyt ei enää yhtään stressiä”. Vaikka eka taukoilu kauhistuttaakin 😀
Ikävän yleisiä nämä, siitä avautuminen 🙁
Näinpä. Ja siksi korostankin sitä entisestään, että treeni ei ole stressin aihe. Sitä olisi niin helppo syyttä.. että treenaan liikaa ja siksi olen stressantunut. Voi hitsiläinen kun juuri liikunnalla pääsen nimenomaan purkamaan stressiä ja pahaa oloa. Mutta koska treenaus vie kehon resursseja ja voimavaroja, on otettava kunnon LEPOtauko. Jos kehossa on liikaa stressihormoneja, ei treenistä ole juurikaan hyötyä. Siinä olet niin oikeassa.
Millähän sitä oppisi ottamaan lungimmin. Usein toivon, että lakkaisin ajattelemasta! 😀 Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Tuntuu vaan että lempiharrastuksiini kuulu tyhmien asioiden ylianalysointi. Tyhmää puuhaa. 😀
Huii 10kg nesteitä muutamassa päivässä! Onneksi eivät jääneet pysyvästi! Mä olisin kyllä varmaan
pyörtynyt ku olisin mennyt puntarille ja kattonu että “Jaaa, no 10kg lisää painoa parissa päivässä” :’D
Sulla on ihan täydellinen kroppa! Sulla ilmeisesti rinnat kesti hyvin tuon laihdutuksen? En ainakaan muista
lukeneeni, että sulla implantteja olis? Mulla lähtee rasvat heti ensimmäisenä yläkropasta ja tissitkin siis ihan
miniluokkaa, ai että kun sapettaa! Onneksi noita rintaleikkauksia tehdään ja aionkin kyllä sellaiseen mennä
heti kun saan käärittyä vähä rahoja sivuun ;D
Joo ei se minullakaan kaukana ollut.. muutamat pienet skitsokohtaukset vedin ku vaa’alle astuin!! 😀 😀
Moikka , kiva blogi sulla, nyt vasta uskaltaudun kommentoimaan kun on ihan pakko 😛 itsekkin olen ihan älytön stressaaja ja se on ihan uskomatonta millaaseen kierteeseen joku yks stressaava ajatus voi ajaa 😀 mulla on kans ollu ties mitä hirveitä vatsaoireita ja ihan kaikkea mahollista henkistä ja fyyysistä ihan vaaan liiasta stressaamisesta. Oon todellinen varmistelija ja yritän aina ennakoida kaiken ettei menis mikään ikinä pieleen, ja mihin se sitten johtaakaan no STRESSIIN 😀 uskon kyllä että se et on ite tietoinen asiasta helpottaa ja vähitellen pystyy ehkä muuttamaan omia ajattelutapoja, vaikka tietyllä tapaa tää strrssaaminen ja varnistelu kuuluiskin luonteeseen 🙂 lohdullista kuulla, että meitä on muitakin 😉 kivaa kesää sulle! 🙂 t. Salla
http:// sallainwonderland.blogspot.fi
Kiitos 🙂
Jep! Tuo varmistelu ja sellainen asioiden etukäteen jännittäminen ja sumpuloiminen. Millä osaisi vaan olla relata? 😀
Mulla on myös itsellä tuo etukäteen suunnitteleminen.. ja sitten kun asiat ei menekkään juuri niin, niin voi jösses kun menee pasmat sekaisin! 😀
Miten oppisi olemaan myös hieman spontaanimpi?
Oppia ikä kaikki. 🙂
Kiitos samoin!! <3