Asiaa selluliitista
27.4.2014
Lämpimät leivät à la Pauliina
9.5.2014
Show all

Treenieni evoluutio

Kaikki ovat varmaan kuulleet sanonnan, että ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Tämä pätee erinomaisesti laihtumiseen ja treenaamiseen. Kun opit olemaan maltillinen, tuloksia alkaa tulla varmasti. Kaikki mulle heti nyt -asenne ei vaan valitettavasti menee yksiin treenin ja laihduttamisen kanssa. 

Jos laihtuminen tai tulosten saavuttaminen olisi jotenkin erityisen helppoa, niin eiköhän jokainen meista olisi silloin kunnossa.  Treenaus vaatii hyvän pohjatyön ja edetä täytyy aina senaikaisen kunnon mukaan.

Minä en ikinä ennen ymmärtänyt sitä, että kun joku sanoi, että kun liikunnasta tulee niin hyvä olo. Mitä helvettiä, mulla siitä tuli vaan huono olo, niin henkisesti kuin fyysisesti. Mistä tämä sitten johtui?

Siitä, että kuntoni oli huono. Tottakai sillon vähäinenkin liikunta tuntuu pahalta. Jos tottumuksiin on kuulunut vain viettää illat sohva selässä, niin totta helkkarissa se liikunta tuntuu alussa ilkeeltä. 😀

Ja toinen syy on, etten ollut löytänyt vielä itselleni sopivaa lajia. En tähän päivään mennessä ole oppinut tykkäämään esim. juoksemisesta tai spinningistä. Vaikka urheilulliseksi itseni jo miellän, niin en kovin vapaaehtoisesti menisi minnekkään ohjatulle ryhmätunnille. Ei vaan ole mun juttu. 

Mutta kuntosali, se onkin nyt asia erikseen. 

Ja mitä tulee huonoon kuntoon.. Jos aloitat liian kunnianhimoisesti ja vertaat itseäsi urheilutaustaisiin ihmisiin, koet varmasti huonoutta itsestäsi. Se nyt on sanomattakin selvää. Ja kynnys liikkua seuraavan kerran kasvaa. Liikkuminen ei tuonut hyvää oloa, päinvastoin. Tunnet olosi entistä huonommaksi. Aloita pienesti. Anna kunnolle aikaa kasvaa ja kehittyä. Joka kerta pienesti ylitä itsesi. Pian jo huomaat, että et enää kuolekkaan jo pelkkään alkulämmittelyyn. 

Itse eräs päivä salilla muistelin, kuinka alotellessani salia olin juoksumatolla ja pistin nopeudeksi ja “korkeudeksi” (aivopieru, mikä on incline suomeksi??) molempiin 4,5.

Olin niin hengästynyt että minun oli pakko pitää käsiä kiinni laitteen etuosassa. Pikkuhiljaa aloin irroittamaan käsinä aina pidemmäksi ja pidemmäksi aikaa ja hieman nostamaan nopeutta ja korkeutta.

Nyt laitan alkulämpäksi helposti nopeudeksi kutosen ja korkeudeksi kaikkea kympistä ylöspäin. Niin paljon, että hiki virtaa varmasti ja lihakset ovat lämmenneet. Huomasin kunnon kehitykseni vahingossa ja aloin muistelemaan kuntoani ennen. Tulipas aika hyvä fiilis, kun tajusi, kuinka se kunto on oikeasti kasvanut. 

Itsekseni treenatessa en juurikaan kehittänyt kestävyyskuntoani tai muutenkin tehnyt aerobista treeniä. Alkulämpät tietty, mutta nekin pidin liian lyhyinä. Joskus ja jouluna saatoin olla matolla pidempäänkin. Salilla kävin keskimäärin n. 3 kertaa viikossa ja tein aina vähän mutu-tuntumalla. Jos oli väsynyt fiilis, päästin itseni helpolla. Joskus saatoin olla muuten vain viikon tai pari pois salilta, kun oli muka kiireitä.

PT:n kanssa ohjelmani ovat edenneet suurinpiirtein seuraavanlaisesti. Ohjelmia on muutettu siis aina muutaman kk välein.

Sali 3x viikossa

sali 4x viikossa

sali 4x viikossa plus pari lenkkiä

sali 5x viikossa plus pari lenkkiä

sali 5x viikossa plus 5 lenkkiä

nyt on sali 5x viikossa plus pari lenkkiä. Sain valita, että otanko 4 vai 5 salia viikossa. 

 

Nykyinen ohjelmani on jaoteltu seuraavanlaisesti:

 1.  Selkä, takaolkapäät

2. Rinta, olkapää, vatsa

3. Etureidet

4. Takareidet, pohkeet, vatsa

5. Hauikset, ojentajat

 Ensimmäiset salikuukaudet keskityttiin herättelemään lihaksia ja jokaisessa treenissä oli niin käsiä kuin jalkoja. Treenien välillä oli lepopäiviä. Iisi alku. Tutustuttiin vähän liikkeisiin, laitteistoon ja yleensäkkin siihen, että mistä mut on tehty. Vaikka omasin jo snadisti salitaustaa, niin mun tietämys oli salitreenauksesta oli kuitenkin aika näennäistä. Ja tajusin sen vasta, kun oli ammattilainen auttamassa. Ei tietoakaan selkä- tai rintalihasliikkeistä ja jalkaprässiä en ollut yksistäni uskaltanut kokeilla, kun en ollut varma, että miten se toimii ja olin satavarma, että vain jäisin sen alle. 😀 Treenasin perus kyykkyjä, olkapääpunnerruksia, haukkariliikeita ja vatsoja. Ja niitäkin ihan väärin 😀

Tein mukamas maksimitoistoja ja olin iloinen isoista painoista… kun juuri niin minun ei olisi siinä kohtaa pitänyt treenata, jos kerran halusin laihtua. Nyt treenaan ihan erilailla kuin ennen. Nyt treenissä on enemmän pumppia ja tärkeämpää on se, että sykkeet nousee ja hiki virtaa, kuin se, että saan nostettua sen maksimipainon. Okei nostan niin paljon kuin pystyn, mutta siihen toistomäärään suhteuttaen. Jos tekee supersarjoja 4×15, niin ei todellakaan voida puhua mistään maksimipainoista. 🙂

Kun ohjelmia vaikeutettiin aina pikkuhiljaa, koin enemmän onnistumisentunteita. Ja kun nuo ekatkin ohjelmat olivat kyllä ihan kunnon ohjelmia, eikä mitään lässytystä. Okei, nyt ne olisivat mulle jo ihan liian helppoja, mutta siihen alkukuntoon ne olivat todellakin jees.

Se hieno tunne urheilusta tulee itsensä ylittämisestä. Kun kokoajan petraat ja tiedät, että teet parhaasi. Se tunne on ihan maailman paras. Ihan sama mistään endorfiineistä, okei varmasti niitäkin lentelee viimeistään treenin jälkeen siellä pukkarissa. Mutta kyllä mulla ainakin se hyvä olo tulee siitä treenistä kokonaisuudessaan. Se, että kuuntelet hyvää musaa, taot rautaa, hikoilet ja teet parhaas. Jos joku asia vituttaa, niin jätät sen asian sinne  jalkaprässille. Mä saatan monesti miettiä jonkun ärsyttävän ihmisen naamaa, kun nostan rautaa ja johan se rauta nouseekin. Eli kiitos teille, ketkä ootte ärsyttäviä, ilman teitä en olis näin kunnossa! 😀

Okei, tollanen toimii vaan lyhytaikaisena motivaattorina, mutta suositteleen kokeileen! 😀 Antaa vaan salilla ittellensä sen oikeuden, että antaa ajatuksissaan tilaa inhottaville ihmisille  ja siihen vähän jotain aggressiivista musiikkia ja voeeee mahoton! 😀

Muuten en siis kannata, että katkeria ihmisiä kannattaisi ajatella. Turhaa puuhaa!  🙂

Tässä vielä pari biisiehdotusta kylkeen 😀

 

Murrr!!! Vihanen treenaus on niin mun juttu 😀 😀 Sitten voikin loppupäivän hymyillä nätisti, kun on eka käyny purkaan aggressionsa salille. 😀

 Se, miksi mun mielestä ja mun omien kokemusten perusteella jokainen treenaajan tulis panostaa hyvään personal traineriin, on se, että löytys ihan se oma tapa treenata.

Koska tapoja treenata on monia. Salilla susta voidaan tehdä hoikka, urheilullinen ja tai lihaksikas. Kaikki se riippuu ihan siitä, että millasia toistoja ja liikkeitä käytetään. Ja että ohjelmasta saataisiin myös johdonmukainen. Itse kun aikoinani höntsäsin salilla, ei treeneissäni ollut oikeastaan päätä eikä häntää. tein millon mitäkin liikkeitä ja millaisilla painoilla. 

Naiset usein pelkäävät liian lihaksikasta olemusta. Taisin minäkin alussa sanoa Koutsille, etten halua olla liian jerkku. 😀 Voi kuinka tuo lause tuntuu nyt typerältä. 😀 Kyllä me naiset saadaan ihan tosissaan tehdä töitä, että saadaan edes jonkinmoisia lihaksia aikaan. Meiltä kun sattuu aika pitkälti puuttumaan sellainen aika tärkeä tekijä, kuin testosteroni. Meillä on se hormoni, mikä saa meidät itkemään kun näemme lambi-mainoksen. Miehillä on taas se hormoni, mikä saa lihakset kasvamaan ja naiset näyttään nätiltä. Ei oo menny taas nallekarkit ihan tasan tässäkään. 

Ainoa, milloin nyt voit saada hieman isommat lihakset on jos oikeasti syöt ihan hulluna ja salilla nostat rautaakin paljon. Silloin saat voimasi kasvamaan. Mutta varsinkin jos dieettaat samalla, niin ei kuule plikat pelkoo. Ei ne lihakset siellä ainakaan vahingossa liian isoiksi kasva. Lähinnä kyse on kehon muokkaamisesta ja lihaksien ylläpitämisestä. Jos laihdutat ilman lihaskuntotreeniä, lihaksesi surkastuvat, menetät muotosi ja peruskulutuksesi laskee. Ja muistakaa, että myös sydän on lihas ja sitä tulee harjoittaa. Eli liikuntaa kehiin!  🙂

 Lihas nostaa peruskulutuksen määrää, jolloin saat siis myös syödä enemmän. Ja en voi korostaa tarpeeksi sitä faktaa, että älkää tuijottako liikaa sitä vaakaa. Naisilla on kummallinen pakkomielle painaa mahdollisimman vähän. Kyllä se on se peili, mikä kertoo sen totuuden.

Tässä pari kuvaa demonstroimaan pointtiani.

 

Ja älkää tuijottako mitään kisailijoiden painoja. Esim, Virmajoki elää erittäin kurinalaista elämää, koska nousee lavalle suurinpiirtein noin viisi kertaa vuodessa. Kisakunto on yhden päivän kunto ja ammattilaiset ovat vetäneet rasvansa kisoihin ihan nollaan. Kun kisailijoista tai kisaamisesta puhutaan, niin pitää muistaa, että silloin puhutaan ihmisistä, kenen rasvat on vedetty ihan nollille. Sellaiseen ei normipulliaisen tarvitse ryhtyä, ei kannatakkaan, koska se on hyvin epäterveellistä piedemmän päälle. Minäkin olen nyt 169cm ja 72kg ja hyvin tyytyväinen itseeni vaikka vaaka ei näyttäkkään “naisellisia” lukuja. 😀

 

Eli löydä lajisi. Etene rauhassa, opi rauhassa nauttimaan itsesi voittamisesta. Tee pieniä välitavoitteita. Usko itseesi ja ajattele positiivisesti. Jos heti ajattelet, ettet pysty, et osaa.. niin et varmasti pystykkään!! 😀 Pois alta luuserimieliala ja tilalle YES I CAN -ajatusmalli. Kun ei siinä mitään jos yrittää ja epäonnistuu. Mitä sitten? Sitten vaan uutta yritystä peliin. Parempi se on, kuin ettei yritä ollenkaan.

Olen kertonu tämän ennenkin, mutta minä itse kaaduin pois juoksumatolta, kun menin ensimmäisiä kertoja salille.  😀 Ja olihan se pelkkä juoksumatolla oleminen rankkaa, kun silloin vielä kannoin neljääkymmentä ylimääräistä kiloa mukanani. Miettikääpäs ihan sitä kun kannatte painavat ruokaostokset kotiin. Niin minä kannoin ympäri kehoani  sellasia kauppakasseja kiinnitettynä minuun. 😀 Mitä jos olisinkin silloin lyönyt hanskat tiskiin. “ei, ei.. ei musta oo tähän. Oon läski ja tuun aina oleen läski ja tyydyn vaan kohtalooni”. Tasan tarkkaan koin noi tuntemukset ja noi ajatukset ja moneen, moneen kertaan. Mutta tässä sitä kuitenkin ollaan. Ihminen oikeesti saa aina sen, mitä se oikeesti tosissaan haluaa. Oli se laihtuminen tai koulupaikka, niin jos keskität energias siihen ja uskot ittees, niin mikään ei ole mahdotonta.

 

Usko ittees. Se kannattaa.

 

6 Comments

  1. Minna sanoo:

    Heippa 🙂
    Ihan älyttömän hyvä kirjotus 🙂 Ite oon kans ollu ylipainonen (+30kg) enkä oo todellakaaan harrastanu liikuntaa, sit laihdutin ja olin alipainonen, mut sellanen lihava laiha… Nyt vähän yli vuoden käyny salilla ja painoo on tullu 8kg lisää… Oon 168cm ja nyt painan 62kg . Meinasin aina et en voipainaa yli 60kg… Mut niinku kirjotit ni kyllä peilikuva kertoo enemmän ku vaaka 🙂

  2. Heli sanoo:

    Heippa 🙂 aivan mahtava kirjoitus, ja ihana blogi! Pakko käydä melkein päivittäin kurkkaamas, josko olis jotain uutta ilmestynyt! 🙂
    itellä olis tavoitteena saada nyt alkuun -20kg..ja jossain vaiheessa vielä -10kg..
    mutta, nyt itse kysymykseen: käyn tällä hetkellä salilla 2 kertaa viikossa (+lenkillä 2-3x/vko ja päivittäin tulee hyötyliikuntaa koulun ja töiden puolesta) mutta tuo sali on kuitenkin vielä aika vieras paikka :/ kuinka paljon siitä on haittaa että treenaan joka käynnillä kaikkia lihasryhmiä?

    • Pauliina sanoo:

      Moikka! Haha, ihana 😀

      Alussa se ei haittaa mitään, mutta mitä pidemmälle mennään se haitt kehitystä ja palautumista. Jos otat erikseen esim. jalkapäiviä, pystyt kekittymään täysillä kyseiseen lihasryhmään. Ja keho keskittyy yön aikana palautteleman ja rakentelemaan juurikin ja vain tätä kyseistä lihasryhmää. Yritä tehdä edes jonkinoista jaoittelua, esim. kädet ja selkä yhtenä päivänä ja jalat ja vatsa toisena. 🙂 Monet tekevät vaikkapa vain saliohjemia (ei sisälly ruokaohjelmaa tai valmennusta) edulliseen hintaan. Esim. Koutsin tyttöystävä on siinä erittäin loistava ja pyytää muistaakseni 40€ per ohjelma. 🙂

  3. Johanna sanoo:

    Miten tää sun teksti tulikin kuin tilauksesta. (: Tosiaan itsellä tällä hetkellä n. 40 kg ylipainoa. Ja olen yrittänyt mennä salille treenaamaan mutta se on todella raskasta tällä hetkellä kun joutuu tätä ylimääräistä painoa raahata mukana. Ja tänään oli taas eräs niitä päiviä kun jätin menemättä salille ja olisin muutenkin vaan halunnut luovuttaa ja hakea mässyä kaupasta. Luettuani kannustavan tekstisi tuli taas hiukan positiivisempi fiilis siitä että kyllä Mä tähän pystyn. Ja kuten sanoit ei saa vaatia aluksi liikoja itseltään. Kunto kasvaa varmasti jos sinne salille vaan itsepintaisesti menee. Joten iso KIITOS sinulle ja blogillesi! Lauantaina sali taas kutsuu ja tällä kerralla en jätä sitä väliin mistään hinnasta. (:

    • Pauliina sanoo:

      Ihan mahtavaa!! Niinpä, kunto kyllä kasvaa ja oma mieli tottuu saleiluun. Ei se muutos tule sinne kotiin jäämällä, vaan tekemällä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *