Liebster Awards- blogihaaste.
22.5.2015
Kuvauksiin valmistautumista ja treeniä
24.5.2015
Show all

Trying to please everyone

Mä oon aina ollut ihminen, joka tykkää olla muille mukava. Varsinkin nuorempana yritin jopa liikaa miellyttää ihmisiä. Mun oli tosi vaikea tajuta sitä, että kaikkia vaa ei voi miellyttää. Varmaan kun se maailma oli silloin nuorena niin pieni, eikä vielä tajunnut sitä, että mielipiteitä on ihan helvetisti vielä enemmän kuin mitä siitä omasta lähipiiristä löytyy.

Oon harjoittanut asiaa sittemmin ja mielestäni hyvin oppinut jo pois siitä miellyttäjän roolista. Kyllä mua edelleenkin joskus haittaa jos joku ei pidä minusta ja varsinkin jos ei anna asialle edes hyvää syytä. Koska onhan se aina harmi.. mutta tajuan kyllä myös sen, että noh, eipä tuolla asialla ole minun elämääni vaikutusta.

Blogin kautta tulee hyvin vahvana esille se, että kaikkia ei voi todellakaan miellyttää. Ja lukijan ja kirjoittajan näkemykset ovat usein hyvin erilaisia. Lukijalle on tämä blogi, mutta blogille on monta lukijaa. Lukijan oma mielipide on hänelle yksi mielipide, bloggarille yksi sadastatuhannesta.

Havainnoillistan asiaa.

Mietippä omaa facebookkiasi. En tiedä, että kuinka moni pitää minkäkin asteista itsesensuuria, mutta kuvittelisin, että jonkimoinen löytyy. Riippuen varmasti siitä, että onko kuka kavereissasi (pomo, vanhemmat jne.). Oletetaan, että sinulla on 300 kaveria. Laitat statukseesi, että vihaat kissoja. Varmaan ainakin muutama suuttuisi tästä? Osa olisi kanssasi samaa mieltä ja osaa ei kiinnosta sun mielipide pätkän vertaa.

Blogissa asia on sama, mutta tekstin vastaanottajia on 100 000 plus, että et näe tai tunne heitä. Ja, että he eivät oikeasti tunne sinua. Mielipiteitä ja ihmisiä on laidasta laitaan ja yrität jotenkin epätoivoisesti saada johonkin väliin sellaisen aiheen ja kommentin, jolla et loukkaisi ainakaan tahallaan yhtään ketään. Ja usein se loukkaava aihe on sellainen, mistä et olisi ikipäivänä ajatellut, että joku voi siitä loukkaantua tai ärsyyntyä.

Blogi on myös auttanut minua saamaan itsevarmuutta ja seisomaan mielipiteideni takana. Omaan kuitenkin niin mielettömän ihanan lukijakunnan ja saan ihan hurjasti positiivista palautetta! Koska fakta on, että ilman lukijoita ei ole blogia. Ja enpä sano tarpeeksi teille siitä kiitosta. Joten, kiitos. <3

Mutta ehkä mun pointti tässä oli se, että mä yritän parhaani olla täällä aina loukkaamatta, ärsyttämättä tai syrjimättä ketään. Mutta se ei aina ole niin helppoa, vaikka toisin luulisi. Kun teksti on kirjoitettua ja minä en ole millään tavalla muuten kuin lukiotasolle asti äidinkieltä ja kirjoittamista opiskellut, niin kaikki on mahdollista. Tavallaan pyydän anteeksi sitä jos blogissani joku asia ärsyttää, mutta samalla pyydän lukijoilta suhteellisuudentajua myös siihen, että kaikkia ei vaan voi miellyttää. Se, mistä toinen lukija ärsyyntyy, voi toiselle ollakkin tosi mieleinen juttu. Otan tottakai parannusehdotuksia vastaan ja kuuntelen teitä, mutta säilytän myös oman tyylini, koska muuten hukun mielipiteiden mereen. Ja omasta itsestänihän tämä blogi kuitenkin pohjimmiltaan kumpuaa.

Olen huomannut omassa blogissani ja monien muiden blogissa ilmiön, että sanotaan, että bloggari ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Tunnistan tuon piirteen kyllä itsessäni enkä muuta väitä, mutta tässä edelleen pyytäisin myös lukijoilta taas sitä suhteellisuudentajua. Kun minun mielestäni se, että kirjoittaa julkista blogia ei ole mikään syy sille, että pitäisi kestää ihan mitä tahansa. Kanssani saa olla tottakai asioista eri mieltä, mutta toivon myös, että se oma kanta sanotaan minulle kunniottavasti. Olen huomannut, että blogeihin pistetään tökeröitä ja jopa ilkeitä kommentteja ja jos bloggaaja vastaa kommenttiin samalla äänensävyllä on bloggaaja se iso paha susi. Kun ei kaikki ole vain herkkänahkaisuutta, vaan myös sitä, että eipä meidänkään ihan kaikkea tarvitse kuunnella. Toki jokainen voi omalla sarallaan kehittyä kommentteihin vastaamisessa, mutta ei se poista sitä faktaa, että koen, että olen bloggarina ihan samalla viivalla teidän lukijoiden kanssa. Puhutaan siis kuin ihminen ihmiselle. Voisinhan minäkin sanoa kadulla ihmisille, että koska olet julkisesti liikenteessä, niin halusin vain tulla haukkumaan sua päin naamaa. Tuskin kukaan ihminen siihen sanoisi, että voi kiitos palautteestasi.

Mutta sen sanon, että aina olen asiallisesti annettuun palautteeseen kivasti vastannut. Kuten jo aikaisemmin totesin, tottakai kanssani saa olla eri mieltä tai pyytää blogiin jotain uutta ja erilaista. Mutta sitä en salli, että oma ilkeily yritetään piilottaa sanan “kritiikki” tai “palaute” taakse. Se on raja, jonka omaan blogiini vedän, että en tänne salli turhaa ilkeilyä tai negatiivista ilmapiiriä. Ihan sama vaikka blogini onkin julkinen. 🙂

Mutta kyllähän bloggareidenkin täytyy säilyttää ihan yhtälailla suhteellisuudentaju. Jos lukijoita on 100 000, niin yksi ilkeä kommentti on tuosta aika pieni prosenttimäärä. Mutta on vain ihmisluontoa muistaa sadan kehun joukosta se yksi haukku. Mutta, siinäkin voi kehittyä. Ja kannattaa kehittyä.

Mä ehkä epätoivoisestikkin odotan maailmassa tietynlaista solidaarisuutta. En tiedä, uskon vaan niin vahvasti siihen, että ystävällisyydellä voittaa niin paljon enemmän. Mä tykkään kehua ihmisiä ja sanoa aina sen kivan asian, joka heistä paistaa ja näkyy. Positiivisuus on ihan kiva juttu ja ei se ole herkkänahkaisuutta uskoa ja ajatella niin. Mä en usko töykeyteen ja ilkeilyyn. Miksei mekin omaksuta samanlaista avointa sosiaalista kulttuuria kuin vaikka jenkeissä. Ei siellä ensimmäisenä sanota kassaneidille, että hittokun taas paskoja tuotteita tarjolla, vaan HELLO LOVE. 😀

Kysymys: mitä hyvää olet sanonut tänään jollekkin toiselle? 🙂

 

10 Comments

  1. Tuuli sanoo:

    Pus pus <3 Sanon tänään kiltisti että sää oot huikea, kielellisesti lahjakas ja helppolukuinen bloggari, joka osaa jäsennellä tekstinsä ja kirjoittaa sujuvasti. Tämä siis tulevalta äikänopelta 😉

  2. Lydia sanoo:

    Ihailen sua joka postauksen jälkeen vain enemmän. :’) Oot niin aito ja hyväsydämisen olonen! Vaikutat myös niin mukavalta ja herttaselta.

    Rakastan sun blogia, kiitos että jaksat postailla näin usein. <3 Oon saanu täältä apua mm. syömishäiriööni (Varmaan sen takia, että olet niin hyvä esimerkki oikeasti terveellisistä elämäntavoista). Oot mulle jollain tavalla esikuva, kiitos siitä! <3

  3. Maija sanoo:

    Moikka! En olekaan aiemmin kommentoinut, mutta aika kauan olen jo blogiasi seurannut. Vaikutat tosi aidolta ja näytää sulla on mahtava asenne elämään ja terveellinen suhtautuminen ruokaan ja liikuntaan. Postauksia tulee ihanan usein ja postauksiasi on aina mukava lukea 🙂 Ilkeistä kommeneteista olen ihan samaa mieltä; miksi lähetellä niitä kun kukaan ei hyödy siitä mitenkään? Kiitos ihanasta blogista 🙂 Maija

    • Kiitti! Yritän päivitellä nykyään aktiivisesti ja kiva jos kelpaa. 🙂 Sanos muuta. Eihän kukaan ole täydellinen ja parannettavaa löytyy aina ja siksi palaute on hyvästä, mutta ilkeily on aina asia erikseen. 🙂

  4. Minna sanoo:

    Ameriikan ihmemaassa asuneena en voi muuta kuin jälleen kerran allekirjoittaa kirjoituksesi! Elämä olisi niin paljon mukavampaa, jos täällä toisten kohtaaminen olisi eders vähän samanlaista kuin Yhdysvalloissa, jossa on suunnattoman töykeää olla edes naama peruslukemilla kaupankassalla puhumattakaam sitten kettuilusta. Täällä aina haukutaan kyseistä kulttuuria pinnalliseksi, mutta enpä koskaan ole täälläkään tavannut ventovierasta, joka sen pinnallisen tervehtimisen tai kiitosten sijaan alkaisi syvällisiä puhumaan ostostensa maksamisen lomassa, joten kyseessä on pelkkä tekosyy sille, ettei tarvitse olla mukava.

    Minusta sinä krjoitat hyvin ja sinusta välittyy kuva mukavasta ihmisestä, jolla on arvot kohdallaan. Kaikkia ei voi miellyttää, joten ilkeilyt kannattaa jättää omaan arvoonsa (sanoo ihminen, joka ei edes uskaltanut avata blogiaan ilkeilyn pelossa…). Meitä on suuri suhteellisen samanmielisten määrä, jotka pitävät blogistasi. Minulle henkilökohtaisesti blogisi toimii inspiraation lähteenä niin treenaamisten kuin syömistenkin suhteen, olenpa jopa löytänyt kropalleni sopivia vaatteitakin vihdoin blogisi kautta eli kiitoksia mukaansatempaavasta ja ihanasta blogistasi!

    • Kyllä! ja itse taas olen työskennellyt kaupan kassalla ja parhaiten muistan juurikin nämä ulkomaalaiset asiakkaat. Esin hämmennyin (ihan jo siksi, että piti puhua englantia 😀 )mutta sitten tajusi, että kyse on kulttuurierosta. Heille on täysin normaalia jutella mukavia ventorieraalle ihmiselle ja vielä kiittää saamastaan palvelusta. Oli aina vuoron kohokohta jos nämä jenkit/britit tulivat kassalleni. 🙂

      Jee, yritänkin valita tänne sellaisia linkkejä jotka todellakin ovat lukijoiden kannalta tarkkaan mietittyjä. Ja kiitos itsellesi kivasta kommentista! 🙂

  5. Outi Karita sanoo:

    Mä samaistun niin tähän sun tekstiin <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *