Päivän menu
30.10.2013
Ruokavalio 2013
31.10.2013
Show all

Tupakoinnin lopettaminen

Olen polttanut vaihtevalla menestyksellä noin kymmenisen vuotta.. okei teinivuosina se oli joskus ja jouluna kun poltti. Mutta tuli siis silloinkin poltettua aina kun sai tupakkaa. Ensimmäiset sauhut vedin varmaan 11-vuotiaana. Kauppiksessa aloin taas polttamaan enemmän, ennen poltin vain viihteellä. Tupakkeja meni arviolta kolme päivässä. Viimeisen vuoden-kahden aikana tupakointini on lisääntynyt huomattavasti. Aloin polttamaan selkeästi päivittäin ja n. 5-7 tupakkaa päivässä, joskus saattoi mennä kokonainen aski päivään. Asia alkoi tosissaan stressaamaan minua ja halusin lopettaa. Joudun kuitenkin jossain elämänivaiheessa lopettamaan, jos tää maailma siunaa mua raskaudella. Myös kisaamista ja muutenkin lihaskehitystä ja kuntoa miettien tupakointi ei ole fiksua. Ja tupakka haiseekin niin pahalle. Ja oikeastaan maistuukin. Monesti oon ihmetelly, että miksi poltan, vaikka en edes sen suuremmin nauti siitä, joskus jopa tekee ihan huonoa jos on polttanut paljon. Ihan dillehommia. 😀

Lopettaminen: 

Koutsi on just vähentäny mun ruokaa ja fiksuna likkana päätin samassa lopettaa myös tupakoinnin. Aijjai.
Fiksu päätös joo, nyt vedetään hermot piippuun. Ajankohta on sekä hyvä, että huono.
Hyvä, koska on selkeä ruokavalio ja on tottunut pitämään hyvän itsekurin. Huono, koska on valmiiksi nälkä ja nyt voisin vaikka tappaa, jos saisin yhden suklaapatukan. Vitsi, vitsi… or is it..

Ensimmäiset päivät menivät vähän kuin vahingossa. Olen jo pitkään miettinyt lopettamista ja tiesin, että on vain ajan kysymys, koska teen tämän päätöksen lopullisesti. Ensimmäisen viikon aikana, aika viikon lopussa alkoivat ihan hervottomat päänsäryt, mihin ei auttanut mikään kipulääke, ei edes migreenilääke. Kipu ei ollut viiltävää, mutta se oli erittäin häiritsevää. Jos nostin lattialta jotain, tuntui kuin päässäni olisi hölskynyt joku painava juttu ja liikkunut liikkeideni mukana (??). Hyvin migreeninomainen kipu siis. Makeanhimo oli toinen hankala asia.. olisin voinut syödä vaikka kilon suklaata. En tiedä johtuiko se yksinomaan tupakoinnin lopettamisesta vai yleensäkkin ruuan vähentämisestä. Mutta sain ensimmäistä kertaa tämän dieetin aikana tosissani käyttää jokaikisen itsekurinpalasen itsestäni, että en sortunut karkkiin.

Toinen viikko meni samoissa tunnelmissa, ostin vihdoin nikotiinipurkkaa, 2mg. Söin niitä muutaman päivässä, tuntui auttavan. Auttoivat myös lopettamisesta johtuvaan turvotukseen. Nesteitä tuli reilun parin kilon verran. HUOM! Tupakoinnin lopettaminen ei siis itsessään lihota, kerää vain nestettä kehoon.. lihomiseen tarvitaan kaloreita ja jos lihoo lopettamisen jälkeen, saa syyttää siitä ihan vain itseään ja itsekurin puutettaan. Ei ole tarkoitus olla tyly, mutta ottaa pannuun, kun ihmiset käyttävät moisia harhakuvitelmia tekosyynä jatkaa kessuttelua. Nih!

Ostin myös sähkötupakan, jolla saisin vieroitusta tupakoinnin ns. sosiaalisiiin tilanteihiin liittyviin ‘oireisiin’. Muutaman kerran sillä pössyttelin ja nyt se on jo vähän jäänyt, aika laimeaa verrattain tupakkaan, imutella saa aika teholla 😀 Mutta tekosavun tupruttelu on ihan hauskaa. Poltan sähkötupakkaa mm. autossa kun olen menossa töihin ja kuvittelen olevani pahis 😀 okei, too much information.

Olin kylläkin kireä kuin viulunkieli. Kaikki v-itutti ja otti päähän. Avokille kiukuttelin kokoajan. Myös ruuan vähentäminen yleensä kiukuttaa, menee noin reilu viikko aina, että keho (ja mieli) tottuu.

Sitten oireet loppuivat kuin seinään. Kolme viikkoa polttamattomuutta kun tuli täyteen ei ollut enää minkäänlaisia vieroitusoireita. Koutsin lupaama hiilaritankkaus myös piristi mieltä. Jotain helpotusta luvassa.

Kuukausi polttamatta ja en edes enää ajattele tupakkaa. Ainoastaan hyyyyyyyvin stressaavissa tilanteissa tekisi mieli mennä tupakalle, mutta mieliteko ei ole ylipääsemätön.

Missään vaiheessa ei oikeasti tehnyt mieli itse röökiä, meinasin vain tottumuksesta pari kertaa pistää tupaksi. Ei edes työstressi tai muu saanut minua sortumaan. Yleensä kylläkin jos päätän jotain, niin se päätös pitää. Tässä päti sama, ei vain ollut vaihtoehtona luovuttaa.

Suooooosittelen kaikille kessuttelijoille. Ei se lopettaminen oikeasti mitenkään supervaikeaa ole. Kannattaa alussa vain ehkä välttää sellaisia tilanteita, missä ennen olisi polttanut (en puhu nyt aamurööki, ruokarööki -skenaarioista ).. ja tietysti alkoholia, koska se madaltaa kynnystä alkaa taas polttamaan.  Päätä ja pidä päätös. Ei siinä oikeen muukaan auta 😀 Sitten hakkaa päätä seinään jos siltä tuntuu ja itke joki. Muutama viikko vieroitusoireita on mun mielestä aika pientä verrattuna esim.. öö, keuhkosyöpään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *