Miten saada tunteja lisää päiväänsä?
24.8.2016
Syksyn valmennukset ja uudet könttäsummat
31.8.2016
Show all

Uusavuton Helsingissä

Mun pitää myöntää jotain. Mä en usein uskalla mennä yksin mihinkään kauas, siis kuten toiseen kaupunkiin, saati sitten toiseen maahan. En oo ikinä matkustanut esim. yksin junalla. Ja syy siihen löytyy siitä, että mulla on maailman huonoin suuntavaisto ja toisekseen, oon maailman uusavuttomin liittyen kaikkeen matkustamiseen tms. En osaa varata junalippuja ja mulla ei olisi hajuakaan, että mihin laiturille menen ja missä jään pois. Toki tuokin pitäisi vaan tehdä ja siitähän sitten oppisi. Mutta tuokin on vähän sellainen asia, mikä saa paljon suurta ahdistusta aikaan ja ei ole vain tullut tilaiksuuksia mennä yksin mihinkään. Aina turvaudun ystäviin tai avomieheen. Kun lähdimme mieheni kanssa Lontooseen, sanoin, että tiedäthän sitten varmasti, että kanssamatkustajana minua voisi verrata pieneen lapseen. Minusta ei ole mitään apua missään suunnistamisessa, kartanlukemisessa tai lentojen aikatauluissa tms. Minulla on kokoajan pissahätä, nälkä ja suurissa väkijoukoissa (esim lentokenttä) minulla menee helposti pää ihan jumiin ja vaan tuijotan eteenpäin. Olen kuin heliumpallo, mitä pitää vain pitää mukanaan.

Photo 15.3.2016 13.06.02Lontoo oli kyllä aivan mieletön paikka. Se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista viikoista <3

Nyt kuitenkin repäisin ja lähdin viikonloppuna ensimmäistä kertaa yksin Helsinkiin. Onnibussi on kaltaiselleni uusavuttomalle ihmiselle ihan pelastus! Senkun istuin bussiin ja ystävä tuli Helsingin päässä vastaan. Toki mieheni ei kuulemma nukkunut koko sinä yönä kun olin pois kun pelkäsi, että a) hyppään väärään bussiin ja löydän itseni Oulusta tai b) eksyn ystävästäni helsingissä ja mieheni täytyy tulla hakemaan minut yöllä. Ja siis tämä ei ole yhtään vitsi vaan todellinen tosi, olen hyvin eksymisaltis ihminen. Viime viikolla eksyin ihan Tampereella. Olen asunut täällä ikäni, mutta eksyn edelleen hyvi helposti. Minun piti mennä tuttuun paikkaan autolla, mutta “kartta” vain hävisi päästäni. Olin todella väsynyt ja en vain saanut reittiä päähäni. Ajoin takasin kotiin, enkä enää edes yrittänyt. Osaan ajaa autoa, mutta en osaa reittejä. En myöskään ikinä muista kumpi on vasen ja oikea, mikä usein vaikeuttaa kartturin roolia pelkääjän paikalla.

Kun muutimme muutama vuosi sitten, eksyin ensimmäisen viikon aikana matkalla töistä kotiin. Päädyin n. 20km tampereesta johonkin keskelle metsää, alkoi hirveä myrsky ja ikkunanpyyhkijäni lakkasivat toimimasta. Hyyyyyyvin tyypillistä minulle. Tästä seuraa usein turhautumisitkupuhelu miehelle.

Photo 12.3.2016 12.58.18

Olimme molemmat mieheni kanssa ylpeitä tästä viikonlopusta, minä tein sen! Menin yksin Helsinkiin. Ystäväni tosin sanoi, ettei missään nimessä olisi minun sunnuntaina antanut yksin mennä takaisin linja-autoasemalle, koska tiesi, että olisin eksynyt matkalla. Kaikki varmasti huokaistiin helpotuksesta, kun päädyin turvallisesti Tampereelle. Mieheni vertasi minua illalla koiranpentuun, josta pitää pitää huolta.

Vaikka olen vahva ja itsenäinen nainen, minulla on tälläinen “heikkous”. Minulla on monta teoriaa, miksi minusta on tullut tälläinen. Yksi niistä teorioista ja varmasti se isoin syy on hysteerinen äiti. Äiti aina pelkäsi pahinta, varaili minulle kaiken ja pelotteli ulkomaailmalla. Muutin kotoakin hyvin myöhään, koska äiti pelotteli, että yksin asuminen on rankkaa. Äiti on ihana ja tämä ei ole katkeraa tilitystä, mutta varmasti iso syyllinen omaan pelokkuuteeni ja uusavuttomuuteeni tietyissä asioissa. Olen lisäksi pikkusisko ja isosiskoni on muun perheen kanssa aina hyysännyt minua todella paljon. Minusta on ehkä pidetty vain liian hyvää huolta ja olen saanut kaiken ehkä liiankin kultalautasella. Siinä missä sisko muutti nuorena pois kauas pohjoiseen opiskelemaan ja pärjäsi hienosti yksin, minä jäin vielä vanhempieni paapottavaksi. Nyt minua paapoo aviomies. Olen kaikkien pieni koiranpentu! 😀

Ei se mitään, minusta on söpöä kun minusta pidetään huolta ja en missään nimessä kiellä heikkouksiani. Toki haluan oppia niistä pois ja haluan, että muut antavat minun itse tehdä ja oppia asioista. Jos toinen aina auttaa, ei sitä ikinä itse opi. Muuten olen hyvin pärjäävä ja suhteellinen peloton ihminen, mutta tässä on minun ehdoton kehittämisenkohteeni! 😀

Mikä on sinun “heikkoutesi”? Missä on sinun ehdoton puutteesi taidoissa tai aukkosi sivistyksessä. Kaikilla varmasti on joku.. oli se sitten, että ei ole ikinä oppinut aakkosia tai puhumaan ruotsia, mikä tahansa, kerro se nyt! 😀 Nauretaan sitten yhdessä ja luvataan tehdä parannuksia. 😀 

P.S. suunniteilla on videobloggaamista, joten staytuned my honeybuns. <3

 

Seuraa mua instassa: @pauliina_olivia ja @pauliinaoliviatraining ja @cubiecubes

SC: Pauliina.kranta (original) ja pauliinaoliviat (pt-snäp)

FB: Health’s Kitchen ja Pauliina Olivia training ja Cubie 

Nettisivut: pauliinaolivia.fi (kaupallinen linkki)

LinkedIn: Pauliina Rantanen 

(En ehkä osaa suunnistaa, mutta sentään osaan somen, hehe)

 

7 Comments

  1. Tiia sanoo:

    Haha, täältä löytyy toinen tumpelo matkustamisen kanssa!! En osaa kulkea junilla tai busseilla, metroista tai ratikoista puhumattakaan :’D Oon kotosin pieneltä paikkakunnalta, koulu ja kauppa oli kilsan päästä kotoa. No muutin vähän isommalle paikkakunnalle opiskelemaan ja kämppä oli taas sen kilsan päässä koulusta. Ikinä ei siis tarvetta ollut matkustaa ja jos olen matkustellut niin en todellakaan yksin.

    Ja nämä muut aukot sivistyksessä josta olen saanut kuulla pientä vinoilua. En ole ikinä leikannut nurmikkoa enkä edes osaisi, katsastanut autoa tai tankannut autoa yksin (omistan kyllä oman auton), en osaa tehdä perus ruskeaa kastiketta vaikka olen ammatiltani kokki….

  2. Ira sanoo:

    Mä taas osaan mennä junalla ja bussilla ongelmitta, mutta autolla ajo tuottaa harmaita hiuksia. Kortti siis löytyy ja osaan kyllä ajaa, mutta tuppaan välttelemään sitä kaikin keinoin.. En mielelläni aja tuntemattomalla tiellä, enkä ikinä suostu ottamaan ketään kyytiin paitsi siskoni 😀 Harjoittelemallahan tästäkin pääsisi, ja sitten kun tulee omia lapsia niin sittenhän se on pakko alkaa kuskiksi. Vaan sitten vasta kun on pakko 😀

    • Mä aikoinaan opettelin ajamaan niin, että kaveri toimi kartturina vieressä. 😀 Pelkäsin myös ajamista ihan kamalasti ja pahinta olisi ollut eksyä jonnekkin kauas. 😀 Nyt osaan jo ajaa ongelmitta ja uskallan sanoa, että olen hyvä kuski. Mutta tuo eksymispotentiaali on edelleen tallella. 😀

  3. tammy sanoo:

    Minä eksyn kans! Junat ja bussit, ihan jees, mutta jos mun pitää mennä jossain, oon ihan lost. Eksyin synnyinkaupungissani, olen eksynyt PIHASSA, eksyin lähiruokakauppaan mennessä, kun olin ollut vaihdossa 2,5kk – unohdin, missä se oli, vaikka sitä ennen olin hinkannut sitä matkaa enemmän kuin muuta! Mulle on ihan sama, meenkö samaa reittiä aina, sillä joka kerta se näyttää uudelta ja erilaiselta. Hyvä esimerkki kans työmatkapyöräilystä: Talven jälkeen lumien sulettua ajoin ekaa kertaa töihin (matkaa jota talvenkin ajoin tsygällä) löysin itseni keskeltä metsää, ja mun paikkaa ei GPS löytänyt. Se kaikki näytti niiiin erilaiselta, kun ei ollut lunta.. ja vain yks väärä käännös 😀 Siinä nolona soitin töihin, et oon tulossa, kunhan löydän reitin pois metsästä. Oon ajanut autolla myös toiseen kaupunkiin, kun olin menossa olevinaan kotiin ohjeilla “mene sieltä, mistä tulitkin”… Älysin vasta sitten, kun kaupungin kyltti tuli.. Ei toki se 5min kotiin vs. 30min toiseen kaupunkiin herättänyt ajatuksia, oonko eksynyt.

    Oon myös hirvittävän huono noudattamaan ohejita ruuanlaitossa ja leipomisessa. EN kykene vain. 😀

  4. Minksu sanoo:

    Sosiaalisissa tilanteissa missä on pelkkiä tuntemattomia ihmisiä! oon tosi ujo ja roikun miehessä käytännössä samalla tavalla, olen kuin koiranpentu jota ei saa jättää yksin 😀 hän on taas sellanen että tutustuu mielellään uusiin ihmisiin ja saattaa mennä mihin tahansa porukkaan esittäytymään ja juttelemaan. 😮 varsinkin suhteen alussa kun mentiin vaikka hänen kavereiden tai sukulaisten luo juhliin, sanoin monta kertaa ennen että “et sit jätä mua hetkeksikään yksin”. hyvä jos vessaan ei tarvinnut saattaa 😀 nyt kun tuntee porukkaa uskaltaa jo olla yksikseenkin..

    https://minkasdiaries.wordpress.com/

  5. Anette Ahokas sanoo:

    Itselläni menee bussit, ratikat, metrot jne. hyvin. Käytän lähes viikottain bussia useiden satojen kilometrien matkoille ja muistaakseni kakkosluokkalaisesta asti lukion loppuun kuljin päivittäin bussilla 50-60km. Junissa olen selvästi huonompi, jonkun verran kulkenut, mutta vieraampia. Paikallisbusseista en myöskään pidä jos ei yhtään tiedä minne on menossa.

    Mutta se auto! En varmasti aja sitä korttia ikinä, kun pelkään jo hirmuisesti muidenkin kyydissä. Ja kyllä, äitini taitaa olla myös tämän takana, vaikka hänellä on kortti ja ajelee päivittäin, on pienestä pitäen tarttunut sellainen hysteerisyys. Luin jonkun tutkimuksenkin aiheesta joka puolsi tätä että hysteeristen kuskien lapsilla harvemmin on korttia.

    Voi olla, että saatan joutua työntakia hankkimaan joskus ajokortin, mutta en murehdi sitä vielä. Onneksi on edulliset julkiset ja poikaystävällä ajokortti. Kyllä hieman ottaa tälläiselle toiselle itsenäiselle naiselle aivoon kun miestä joutuu pyytämään kuskiksi. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *