Täsmätuotteet talven kuivattamalle pintakuivalle iholle
13.12.2014
Monta dieettiä, monta offia
19.12.2014
Show all

Uusi minä odottaa?

 

Uusi vuosi – uudet kujeet. Uuden alku ja uus minä. Hienoa! Mua ei henkilökohtaisesti ota päähän se, että vuoden alussa salit ovat täynnä uusia kasvoja ja ihmiset ovat tehneet erinäisiä lupauksia itselleen. Se minua kyllä harmittaa, jos se uusi elämä on vain sen tammikuun ajan. Aidot ja pysyvät muutokset elämäntavoissa vaativat pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Mitäpä jos et tänä vuonna alottaisikaan laihduttamisella? Mitäpä jos ottaisit ensin tavoitteeksi lisätä kasviksia ruokavalioosi tai yksinkertaisesti vain jättää herkut pois. Edes ne pahimmat, kuten valkoiset jauhot ja sokerin. Tiedän, että kun innostus laihtumiseen on suuri, mennään suoraan soitellen sotaan. Mutta sitten taas lopputulos on sama kuin aina ennenkin ja paukut loppuvat jo ennen helmikuuta. Mielestäni hyvä ajatusmalli syömiseen ja ruokavalioon on 80/20. Jos 80% syöt terveellisesti, ei haittaa jos ruokavalioosi silloin tällöin eksyy joku herkku. Tutkimuksen ovat osoittaneet, että ihmiset, ketkä osaavat jättää herkuttelun vain yhteen päivään eli oletettavasti lauantaille ja mitä nopeammin maantaina palaavat ns. normaaliin ruokavalioonsa, ovat useimmiten hoikkia ihmisiä. Okei,  ei ehkä mitään päätä huimaavaa dataa, mutta toimii hyvänä esimerkkinä sille, että ei se satunnainen herkuttelu tee kenestäkään lihavaa, vaan se, että miten herkuttelet ja kuinka nopeasti palaat ruotuun. Jos lauantairutiineihisi kuuluu pieni pulla tai lasillinen viiniä, niin anna palaa. Kunhan se jää kohtuuteen ja siihen yhteen päivään. Kaikista mainiointa olisi jos jo heti maanantaina olisit niin pirteänä, että jaksaisit mennä lenkille, salille tai zumbaan.

Jotta ruokavalio ja eläminen pysyisi terveellisenä, vaatii se riittävästi unta ja lepoa. Ihmiset rentoutuvat eri tavoilla ja on tärkeää löytää se itselleen paras juttu rentoutua. Itse olen ehdottomasti introvertti ja minulle sielunrauhaa tuo koti ja miehen kainalo. Olen huomannut, että jos olen paikassa, missä on paljon ihmisiä ja joudun seurustelemaan ihmisten kanssa, niin väsähdän. Siinä missä toinen ihminen taas saa suuresti energiaa siitä, että saa olla ihmisten ilmoilla ja jutustella ihmisten kanssa. Ja itsekkin siis tykkään olla ihmisten ilmoilla, mutta aina sen jälkeen vain koen itseni jotenkin todella uupuneeksi. Joskus myös itselleni parasta rentoutumista on tämän blogin kirjoittaminen. On vain minä ja minun ajatukset. Kunnon flow ja muu maailma unohtuu. Ja silloin kun keho, sielu ja mieli ovat levänneet on paljon helpompi ottaa vastaan uusi viikko ja uudet haasteet. Väsyneenä keho janoaa sokeria ja hiilihydraatteja ja mielitekoja vastaan on vaikeampi taistella.

On myös erittäin tärkeää pitää verensokerit tasaisena. Tämä tarkoittaa sitä kuuluisaa ‘pieniä aterioita usein’. Syö vaikka 6 kertaa päivässä jos silltä tuntuu. Kunhan rakennat ateriasi fiksusti. Vaikka piltti ruokien välissä voi olla pelastava tekijä. Jos verensokerisi heittelevät helposti, vältä nopeita hiilihydraatteja. Joskus jopa hedelmien hiilarit voivat tehdä liian suuren piikin verensokeriin. Suosi täysjyvätuotteita ja kuitupitoisia hiilihydraatinlähteitä. Muista juoda vettä. Paaaljon vettä. Koko laihdutuksen idea on pitää aineenvaihdunta mahdollisimman toimivana ja hyvässä kunnossa. Ja tästä päästääkin aasinsiltana siihen, että syömättömyydellä ei laihduta. Eikä se ole terveellistä. En voi tarpeeksi korostaa, kuinka tärkeää on syödä usein ja terveellisesti laihduttaessa. Jos sinulla on taipuvaisuutta syömishäiriöihin, niin suosittelen hankkimaan esimerkiksi ravitsemusterapeutilta apuja terveelliseen laihtumiseen. Itse en millään tavoin tue tai halua olla aiheuttajana syömishäiriöiden syntymiseen. Haluan luoda terveen kehonkuvan ilmapiiriä ja kannustaa ehdottomasti terveellisiin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin.

Mutta, jos olet aikuinen ja terve ihminen ja haluat laihtua, niin aloita homma maltillisesti. Mihinkään ei ole kiire ja parhaat tulokset saadaan käyttäen maalaisjärkeä. Syö ruokia, mitkä mummosikin tunnistaa on aika hyvä perussääntö. Vaikka netti ja media on pullollaan kaikkia erilaisia dieettejä ja ruokavaliota, niin syö niitä TERVEELLISIÄ perusruokia, mistä tykkäät. Ei sinun tarvitse alkaa syömään paleoruokavalion mukaisesta, jotta laihtuisit. Peruna ja vähärasvainen liha kelpaavat aivan hyvin. Muista vaan ladata lautaselle tarpeeksi sitä salattia. Jo sillä päästäisiin valtavan hyviin tuloksiin suomessa JOS ihmiset söisivät EDES ravitsemussuositusten mukaisesti. Itse en täysin allekirjoita siitä kaikkea, mutta se on hyvä alku.

Suomen suurin terveydellinen ongelma on liikalihavuus ja siitä johtuvat sairaudet. Jos suomessa noudatettaisiin nimenomaan edes tätä ravitsemussuositusta, jäisi meillä huomattavasti enemmän verorahoja käyttöömme, kun ei kaikki valtion varat menisi lihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien hoitoon. Ja kun terveellinen syöminen ei oikeasti ole hankalaa. Meillä on suomessa todella paljon kotimaisia terveellisiä raaka-aineita käytössämme. Superfood? Miten olisi kotimainen mustikka. Kunnon antsioksiantti pommi! Vaikka viime vuosikymmenellä vallinnut karppaus sai perunalle pahan nimen, niin peruna on todellakin ok. Mieluummin perunaa, kuin valkoisia jauhoja tai muuta höttöhiilaria, saati sitten vain paljon kovia rasvoja ja liika proteiinia. Terveellisessä syömisessä ei ole kyse mistään natseilusta. Ja tottakai se maistuu alussa pahalta jos on tottunut syömään erilaisia voimakkaasti suolattuja ja lisä-aineita sisältäviä eineksia yms. Kyse on tottumuksesta ja asenteesta. Minä ainakin haluan olla terve ja voida hyvin ja yksikään hamppari tai jätskiannos ei ole mun terveyden arvoinen. Ja tässäkin tulee jälleen se 80/20 ajattelutapa. Ei yksi epäterveellinen ateria tee sinusta lihavaa, niin kuin ei yksi terveellinen ateria tee sinusta laihaa.

Miksi suomi on on lihava? Oma teoriani on, että koska vanhempamme ovat pula-ajan vanhempien lapsia, niin heidän vanhempansa eli minun sukupolven isovanhemmat antoivat lapsilleen rakkaudesta kaiken, koska itse eivät saaneet mitään. Isovanhempiemme aikaan oli mahdollisesti sota tai ainakin elettiin sodan loppumisen aikaa. Kun vanhempamme olivat nuoria, alkoi talous uudestaan kukoistaa, syntyi tehtaita ja yllinkyllin uusia tuotteita. Valmisruokia ja puolivalmisteita. Erilaisia karkkeja ja herkkuja. Nautittiin siitä, että enää mikään ei ollut kortilla. Ja tottakai meidän vanhemmat ova jatkaneet oppimaansa meidän kanssa. Mutta uskon, että me ja tuleva sukupolvi toivottavasti syömme edes hieman terveellisemmin. Eikö se jo herättele, että meidän aikanamme on keksitty lihavuusleikkaus? Ja kaikki nämä muut lihavuudesta johtuvat sairaudet ovat pitkälti syntyneet nyt. Onko se kaikki herkuttelu oikeasti kaiken tuon arvoista? Vai onko kyse vain tietämöttämyydestä? Ei vain tiedetä, että mitä on syödä oikein ja terveellisesti. Lisäksi nykymaailmassa ihmisillä on kova kiire, työstressiä, paineita… kaikki mikä helpottaa ja nopeuttaa elämää elämää on tervetullutta. Enää ei ole aikaa tehdä kunnon perhe-aterioita vaan ruokaa haetaan mukaan jostain muualta. Miten tähän saisi muutoksen?

Koska jos nyt ei ole aikaa syödä terveellisesti, tulevaisuudessa pitää olla aikaa sairauksille.

Minä jos joku tiedän millaista on olla ylipainoinen. Ja se ei ole kivaa. Vai onko? Se, mitä ihmisten kannattaa kysyä itseltään, on että olenko aidosti onnellinen ja tyytyväinen näin vai haluaisinko muutosta. Jos olet elämääsi ja itseesi tyytyväinen, niin tee se edes terveytesi takia. Et voi paeta faktoja. Jos syöt epäterveellisesti, jossain kohtaa kuminauha katkeaa.

Elämässäni on yksi ihminen, kehen en pääse läpi näissä terveysasioissa. Ihminen ketä rakastan suuresti, mutta en voi auttaa häntä. En voi auttaa vaikka haluaisin. Ja se on maailman kamalin tunne. Ja tiedän, että sitten kun hänestä aika koittaa, niin en pysty kestämään sitä ajatusta, että en tehnyt mitään hänen hyväkseen. Vaikka tajuan, että en pysty. Miten saada ihminen ketä rakastaa, syömään terveellisesti ja lopettamaan oman terveytensä tuhoaminen? Siksi nykyään esimerkiksi vihaan tupakkaa ja vihaan alkoholia. Turhimmat asiat maailmassa! Mä haluaisin, että tää ihminen olis mun elämässä vielä monta kymmentä vuotta, mutta mä tiedän, että se ei tule tapahtumaan. Ja miksi? Koska tää ihminen ei huolehdi terveydestään. Oikeesti… Onko tupakka, alkoholi ja epäterveellinen eläminen oikeasti tärkeämpää, kuin läheiset ihmiset ja oma terveys? Ihmistä ei pysty muuttamaan kukaan muu kuin se itse. Muutoksen täytyy lähteä itsestä.

Mä olen itse luvannut itselleni, että pyrin kasvattamaan mun lapset niin, että ne oppisi arvostamaan ja rakastamaan terveellista ruokaa ja yleisesti terveellisiä elämäntapoja. En tee ruuasta liian suurta tai pientä numeroo. Ruoka ei tule olemaan yhtälö vartalolle ja sitä kautta itsetunnolle tai -arvolle. Ruoka on hyvää ja ruoka on poltto-aine. Elämässä on kuitenkin niin paljon enemmän kuin ruoka. Elämä on elämistä varten, ei ruokaa.

Se, mitä mä pyydän ihmisiltä on, että tutustukaa ravitsemussuosituksiin. Tutustukaa siihen, että mikä oikeasti on hyvää ja terveellistä ruokaa. Ja opetelkaa tekemään terveellistä ja HYVÄÄ ruokaa. Se ei automaattisesti tarkoita, että ruoka on pahaa, jos se on terveellistä. Ja muistakaa, että makuaistilla kestää tottua uuteen ruokavalioon. Mielellä ja keholla kestää tottua. Alussa keho saattaa ihan vaikka järkyttyä! Esimerkiksi jos ruokavalioon lisää kuitua ja kasviksia, niin suaataapi olla, että hieman paukututtaa. Mutta muistakaa, että esimerkiksi juurikin kuitu on erittäin tärkeä osa ruokavaliota. Se pitää hyvää huolta suolesta ja suojaa mm. suolistosyövältä. Tutustukaa, oppikaa uutta! Siihen on oikeasti paljon syitä, että miksi kannattaa syödä terveellisesti. Tutkitaa itseänne ja oloanne. Jos olo on masentunut, väsynyt ja kiukkuinen syy voi täysin olla ruokavaliossa. Jos kärsitte esimerkiksi työstressistä, niin olo voi helpottua jos opettelette syömään oikein. Miksi? Ei sillä että ne porkkanat tekevät kaikki ne työt teidän puolesta, mutta terveellinen ruokavalio nostaa vireystasoja, ajatukset kirkastuvat, äkäisyys poistuu, enää ei ahdista, nukutte yönne paremmin…. okei, kyseessä oli vain esimerkki, mutta täysin mahdollinen sellainen.

Se, että syö oikein ja puhtaasti, ei tarkoita sitä että elämästä tulisi tylsää ja kuivaa kaaliraastetta. Päinvastoin. Kun keholla on hyvä olo, mielellä on hyvä olo. Harmittaa, että terveellisyys on lokeroitu turhaan sellaiseen kukkahattutäti, MeNaiset, kysy astrologi/raakaruoka expertti Tarjalta -kansioon. Terveellisyys on jokamiehen oikeus!

13 Comments

  1. Sonja sanoo:

    Wau, mahtava kirjoitus! Ja täyttä asiaa!

  2. Susanna sanoo:

    Juurikin näin! Ei aina näitä ainasia
    ” nyt aloitan salilla käymisen uudenvuoden kunniaksi “. Vedetään maitorahkaa ja protskupatukoita 24/7. Oletetaan tuloksia jo 1kk päästä kun paino ei tippunukkaan tarpeeksi,eikä se sixpäkki tullutkaan kuukaudessa?
    Todella loistava kirjoitus! Terveisin itse elämäntapansa muuttanut aikoinaan 🙂

  3. Sanna sanoo:

    Juurikin niin.
    Itsellä on lähipiirissä ihmisiä, jotka kärsivät ylipainosta, mutteivät ole valmiita tekemään asialle mitään.
    Sellanen olin itsekin joskus, en enää. 18kg hoikempana on elämä paljon paremmin. Voin,syön ja jaksan paremmin, miksi tätä muuttamaan? Hyvä me! 🙂

    http://sanzureenaa.blogspot.fi/

  4. Sanna Latvala sanoo:

    Amen!
    Miten sulta tuleekin aina näin paljon tekstiä? 😀 Tykkään!

  5. Larppa sanoo:

    Oikea sana olisi ehkä “kirkastuvat”, ei “kirkkenevät” 😉 t. natsi

    • Pauliina sanoo:

      Ohhoh. No nyt on päässyt aivopieru. Se on sitä kun kirjoittaa koko tekstin putkeen ja antaa ajatuksen vaan tulla, eikä niinkään keskity siihen oikeeseen kirjoitusmuotoon. Eihän tuo ‘mää ja ‘sä’ myöskään ole mitään hienointa suomea. 😀 Toivottavasti pystyt elämään asian kanssa ja sait tekstistäni jotain muutakin irti? 😀

  6. Gunagolu sanoo:

    Mä olen nyt kohta puoli vuotta syönyt terveellisesti ja liikkunut säännöllisesti. On kyllä auennut aivan uusi makumaailma tässä syksyn ja talven mittaan. Musta on mielenkiintoista seurata monia ruokablogeja missä on terveellisiä reseptejä ja testailla niitä. Ajattelen nykyään enemmän ruoasta sitä, mitä kaikkea hyvää se antaa mun keholle. Ja vaikka ruoka on terveellistä niin sen pitää olla ihan törkeen hyvää 😀 Nykyään kaikki rasvaiset pizzat ja kebabit ällöttää mua, mutta avocado-kvinoa salaatti taas houkuttelee. Niin se mieli muuttuu.

    • Pauliina sanoo:

      Juurikin näin! Ja tuo kuulostaa varmasti niin hassulta sellaiselle, kuka vielä ei ole elämänmuutoksessaan saanut rattaita pyörimään. Mutta tuossa on juurikin se vastaus siihen, että miksi nämä suuret elämänmuutokset ovat mahdollisia.. koska mieli muuttuu ja makuaisti muuttuu. Kun tavallaan päässä klikkaa se hyvänolon ja terveellisen ruoan yhteys, niin epäterveellinen ruoka voi alkaa suorastaan puistattamaan.

      Kiitos ‘point on’ -kommentistasi! 🙂

  7. Lisa sanoo:

    Moikka Pauliina!

    Ihan ensiks on pakko sanoa, et sulla on ihan mahtava blogi! Eksyin tänne sattumalta muuten vaan netissä surffaillessani, mut vierailu ei takuulla jää ainoaksi. 😀

    Sulla on erittäin energinen, positiivinen ja myös muita motivoiva asenne, joka kyllä välittyy tänne ruudun toiselle puolelle! Oikeestaan tähän sun blogiin törmääminen ei ois voinu ajoittua paremmin. Oon itse ollut myös todella ylipainoinen, ja parikymppisenä ahdistuin tilanteesta niin paljon, että sille piti tehdä jotain. En ollut tyytyväinen kehooni enkä voinut henkisestikään jatkuvien itsesyytösten takia hyvin. Laihduin nopeasti todella paljon, mutta en ollut varautunut siihen, miten ympärilläni olevat ihmiset reagoivat: osa kannusti, toiset ihmettelivät, moittivat tai varoittelivat. Pääsin lähelle normaalipainoa, mutta tässäkin kävi sama vanha tarina, eli kiloja alkoi tulla takaisin. No, nyt ollaan lähempänä kahden- ja kolmenkympin puoliväliä, ja projekti on taas vauhdissa. Tällä kertaa tosin maltillisemmin, armollisemmin ja realistisemmin. 😀 Itseään ei tarvitse kiduttaa, mutta joku raja ja ryhti siinä elämässä on kuitenkin oltava!

    Jos roimasta takapakista ei muuta hyötyä ollut, niin ainakin se, että opin sitä kautta tunnistamaan ahmimistarpeeni syyn. Nyt ollaan siis vähän viisaampia, ellei muuta. Ja ekalla elämäntaparemontillani opin nauttimaan liikunnasta – minä, entinen koululiikunnan vannoutunut vihaaja – ja olen jälleen huomannut, miten kroppa muistaa sen ja olo on mahtava, kun pääsee kunnon lenkille. Salillakin haluaisin käydä aktiivisemmin, mutta tässä pitäisi vaan voittaa se sisäinen mörkö. 😀 eli “en mä kehtaa, ku oon tällanen ja kaikki muut siellä tietää mitä tekee, aattelee vaan, et mikähän toikin typerys on…”

    Huh, tuli oikein romaani. Mut kiitos sulle tästä blogista! 🙂 Jatka samalla energisellä ja positiivisella linjalla, se motivoi hurjasti muitakin täällä ruutujen toisella puolella. 🙂

    • Kiitos, todella ihanasti sanottu, wow!

      Itsellänihän on sama, eli teininä tiputettu 20kg tulikin tuplana takaisin.. ja nimenomaan, itseään ei tarvitse eikä kannata kiduttaa. Vain elämäntapojen terveellinen muutos on se, mikä oikeasti tepsii. 🙂

      No höh. Tiedän tuon salifiiliksen, mutta voin kertoa, että se on täysin turha. Jokainen on aloittanut jostain, minäkin. Salikortin olen hommannut 2006, eli kävin myös isompana salilla. 🙂

      Kiva romaani tulikin! Kommentoi toki useamminkin. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *