Matkan ruokakuvat
22.3.2016
Puhtaat valkeat lakanat
24.3.2016
Show all

Virhe, jonka lähes jokainen laihduttaja tekee.

Otsikko on aika raflaava, tiedän. Mutta tiedän myös, että seuraava asia on virhe, jonka varmasti lähes jokainen laihduttaja tekee:

Kun halutaan laihtua, halutaan pois jostain sen sijaan, että pyrittäisiin jotain parempaa kohti.

Annan esimerkit:

Hyi hitto mä olen läski, haluan vaan nää läskit nyt pois!!!

Vrt.

Ensi kesänä olen niin kuuma.

Mitä eroa siis ajatusmalleissa on? Toisessa pyritään pois jostain ja toisessa mennään tavoitetta kohti. Ja ihan peruspsykologialla mietittynä on paljon tuloksekkaampaa miettiä, että menee tavoitettaan kohti kuin magneetti, kuin että entinen vetää takaisin kuin magneetti. Silloin kun pystyy kuvittelemaan itsensä positiivisesti ja ajatus tavoitteen saavuttamisesta tuntuu realistiselta, onnistuminen on taatumpaa. Jos pystyt kuvittelemaan itsesi tavoitteessasi, edes pienen editysaskelein, olet jo lähempänä tavoittettasi kuin moni muu.

Esimerkiksi Usain Bolt miettii aina juoksuradalla, että maaliviiva vetää häntä puoleensa. Siinä missä moni muu miettii, että lähtöviiva vetää puoleensa. Kuvitelkaa itse, että kumpi ajatusmalli tuntuu paremmalta ja fiksummalta? Se, että maaliviiva suorastaan imee puoleensa vai se, että lähtöpiste vetää takaisinpäin?

Photo 2.2.2016 9.21.06 (2)

Laihtuminen liian usein nähdään tuskallisen ajanjaksona, jonka jälkeen taas elämä alkaa. Ja kun se vaan ei mene niin. Ei ole ihmekkään, että ihmiset epäonnistuvat laihdutusprojekteissaan, kun suhtautuminen koko hommaan on sama kuin myrkyn juomiseen. Naama nyrpeänä kohti tuskaa.

Miettikää nyt: haukut itseäsi, haluat eroon läskeistäsi ja laihdutus on perseestä. Onpas hei todella motivoivaa.

Kun taas miettisi, että aiot olla kuuma pakkaus, voida hyvin ja haluat oppia kokkaamaan hyvää ja terveellistä ruokaa. Kevyt olo ja suorastaan tuntuu jo nyt, koska olet niin innoissasi tavoitteestasi.

Itselleni ehkä tärkein juttu laihtumisessa oli tajuta se fakta, että olen paremman elämän ja olon arvoinen. Halusin parempaa ja pyrin sitä kohti. Se on varmasti parempi tapa, kuin että suorastaan rankaisisi itseään ja niin, että laihtuminen olisi se rangaistus. Ei, ei, ei. Ja vielä kerran ei.

Miettikää, että kumpikohan noista ajatusmalleista on tehokkaampi, motivoivampi ja muutenkin psyykkeelle parempi?

Päivän opetus?

Mitä tahansa teetkin, tee se aina positiivisen kautta.

Photo 28.1.2016 21.01.38 (1)

 

 

16 Comments

  1. Jutta sanoo:

    Hieno ja tärkee pointti!
    Luulin otsikon perusteella että tää on joku “laihduttajat tuijottaa vaakaa kaks kertaa päivässä” mutta ei! Osasitkin kertoa jotain oikeesti syvällisempää ja varmasti hyödyllisempää!^^
    Sulla on muutenkin tosi hyviä näkökulmia ja ohjeita. Kivempi näin ylipainosena lukea sun blogia kun tää on paljon ymmärtäväisempää kuin “syökää vähemmän ja liikkukaa enemmän” asenne 😀
    Itseasiassa ainoa blogi jota oon jaksanu lukea paria kuukautta pidempään <3

  2. Mä niin tiedän ton, että kohti jotain eikä eroon jostakin. Useimmiten muistan sen, mutta olen juuri palannut salille vuosien tauon jälkeen ja pakko sanoa, että ajatus on nyt ollut se, että haluan tuosta vyötärökellukkeesta eroon. Aloinkin tältä istumalta miettiä, että ens kesänä aion olla tosi kuuma pakkaus 😀
    Kiitos Pauliina, tää oli mahtava muistutus myös mulle! <3

  3. Nasu sanoo:

    Täyttä asiaa ja totta! Itse yritän laihduttaa/kiinteyttää ja päämääräni on saada kevyempi sekä energisempi olo ja terveellinen elämäntapa :). Lisäksi olen hurahtanut saliin viime vuoden aikana niin paljon että treenien tekeminen on enemmänkin ihanaa kuin tuskaa 😀 Tuo on niin totta että itsensä haukkumisella ja asenteella että treenaaminen on paskaa ja tuskaa ei saa mitään aikaikseksi. Ja eikö se päde lähes mihin tahansa asiaan että jos on huono/väärä ajatustapa ja pelkkää negatiivisuutta huokuva niin eihän se motivaatio kestä kauaa ja se on sitten siinä 🙂 Ihanaa viikkoa sinulle!

  4. Murr sanoo:

    Mutta onhan kaikki epäterveellinen ruoka vaan niin hyvää ja terveellinen ei niin hyvää joten siks varmaan tuo ajatusmalli että vittu tää on perseestä tää laihduttaminen 😀

  5. Jutta sanoo:

    Murr, kannattaa kokeilla raejuusto tonnikala karkkitomaatti salaatti yhdistelmää! On muuten erittäin hyvää! Itse siis hoksasin tämän yhdistelmän vasta pari päivää sitten ^^

  6. Suvi sanoo:

    Peukut tälle! Oon sulatellut viimeaikoina viimeisiä vauvakilojani ja palautellut kuntoa, juuri tuolla ajatuksella. Kyllä kroppa on rakkauden arvoinen vaikka se ei täyttäisi kaikkia pinnallisia toiveita. Olen myös ajatellut että vauhdilla ei väliä, kunhan edistyy edes jotenkin. Oon jo niin vanha että ei ole kiire kesäkuntoon (seuraava kesäkin on täällä nopeammin kuin arvaakaan) vaan pyrkimys on siihen loppuelämän terveyteen ja hyvään oloon.

  7. Sippu sanoo:

    Voe mahoton, olipa huippua että löysin tieni taas tänne sun blogiin nyt kun laihdutus on erittäin ajankohtaista mun ja miehen elämässä! Oon siis usein ennenkin lueskellut sun juttujas, ja todennut että sulla on kyllä mahtava ajatusmaailma 🙂 Tilanne on nyt se että mulla on 9kk ikäinen vauva, ja vauvakilot karistin kyllä heti muutamassa viikossa. MUTTA. Nyt kun imetys on vähentynyt, oon huomannut että hupsista, en voikkaan enää vetää suklaalevyä päivässä ilman että se näkyy missään… 😛 Kiloja on siis alkanut kertyä. Miehelläkin on edelleen “raskauskilot” vyötäröllä 😀 Me ei kumpikaan kyllä olla vissiin mitään kovin lihavia, minä 167cm/69kg ja mies 181cm/96kg, mutta vähä tämmösiä löllöjä kuitenkin, lihaksista ei tietoakaan… Ja NYT sen hiffasin että tuohan se on aina ollu mun ongelma mitä tässä kirjoitit, että hyihyi läskit pois niin elämä alkaa! Ja ikinä en oo tavoitteeseen päästyäni siinä onnistunut kauaa pysymään. Pystyn jopa muistamaan vuosien taakse ne päivät milloin vaan aina luovutin ja aloin taas lihomaan kun ensin olin ihan raivona laihduttanut. Että KIITOS, tästä sain paljon ajattelemisen aihetta, ja toivon todella että se tarttuu myös mieheen ja onnistutaan tällä kertaa pysyvästi!
    Mutta ainiin, jaksaisitko ottaa kantaa siihen asiaan että laihdutus sais aikaan kuona-aineiden kertymistä äidinmaitoon? Se vähän meinaa välillä huolettaa nyt kun hiilarit ja varsinkin rasva on joinain päivinä melko minimissä… Jostain kyllä luin koko asian olevan täys myytti.

    • Sippu sanoo:

      Niin ja se muuten vielä, että laitoin äsken miehelle töihin viestiä, että helekkari, puoli kiloa kasviksia päivässä tosiaan on VÄHÄN. Nyt saadaan 200g jo pelkästä tomaatista ja kurkunpätkästä. Miten tää on voinukki olla joskus niin vaikeaa?! 😀

    • No moikka ja ihanaa, että löysit taas blogiini! 🙂 Ja paljon onnea pikkuisesta <3

      Painojen suhteen ei kuulostaisi olevan suurta ongelmaa, eli nou hätä. Aina kuitenkin voi ottaa ryhtiliikeet ruokavalion ja liikunnan suhteen, mikä vaikuttaa positiivisesti kehonkoostumukseen. Sinun kohdallasi en lähtisi turhaan karsimaan hiilareita ja en missään nimessä rasvoista. Rasvat ovat eritoten naisilla tärkeä asia hormonien kannalta ja nyt kun imetät, pitäisin enemmänkin huolta siitä, että se syöminen on monipuolista. Kroppaan eniten sitä ryhdikkyyttä saa, kun ei kituuta itseään liikaa. 🙂

      Nyt on pakko sanoa, että tuosta asiasta en ole täysin varma. Mutta on toki suositeltavaa, että imetyksen aikana ei ainakaan kovin rajusti yrittäisi laihduttaa. Jotenkin nyt katsoisin, että tähän paras ratkaisu olisi päivittäisen aktiivisuuden lisääminen ja ruokavalion monipuolistaminen. 🙂

      Seuraavassa kommentissasi sanotkin noista kasviksista ja sanos muuta! 😀 Se 500g on loppupeleissä ihan hiiren kakka, mutta sitäkin tehokkaampi apu laihdutuksessa. Kasviksista saa vitamiineja irti ja ne täyttävät vatsaa. Vatsa ei tunnista kaloreita, se tunnistaa vaan, että paljonko tavaraa se saa. Kasviksilla saa helposti mahan täyteen ilman hurjia kalorimääriä. 🙂

      Ihanaa viikonloppua! <3

      • Sippu sanoo:

        Oijoi, kiitos paljon vastauksesta! Tuo rasvojen tärkeys oli kyllä silmiä avaava pointti… Täytyypä koittaa siis vähän jarruttaa etten saa mitään vahinkoa aikaan… Pakko kai se on nyt myöntää että olin vasta 5 viikkoa sillä kuuluisalla 5+2 dieetillä, ja mulla ei alkanut paino laskeen ollenkaan, meinas järki lähteä ku nyt on joku kauhea pakkomielle painaa 60-62 kiloa, joka oli mun naimisiinmenopaino 3v sitten 😀 No, aloitin viime viikolla vanhan rakkaan juoksuharrastuksen, jospa keskityn nyt enemmän siihen kuin laihtumiseen.
        Oot kyllä niin positiivinen ja herttainen tyyppi ku jaksat tämmösiä randomeitakin auttaa <3 Peukut ja varpaat pystyyn sun yritystoiminnalle! Itsekin olen pienyrittäjä, pirun rankkaa hommaa varsinkin pienen lapsen äitinä…

        • Totta hemmetissä jaksan! <3 Te ette oo randomeita vaan mun lukijoita! 😀

          Ja tuo juoksemiseen keskittyminen kuulostaa erittäin hyvältä. Huh, iso kiitos. Yrittäjyys tuntuu niin omalta jutulta, vaikka jo nyt muutama harmaa hius tullut lisää. :'D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *